Kun empatia korvaa vastuun

 

Empatia on moraalisesti välttämätön ominaisuus. Ilman sitä politiikasta tulee kylmää, teknokraattista ja epäinhimillistä. Ongelma syntyy vasta silloin, kun empatiasta tehdään vastuun korvike eikä sen kumppani.

Tämä näkyy erityisen selvästi konflikteissa, joissa kärsimys on konkreettista ja kuvasto voimakasta. Silloin moraalinen huomio kohdistuu yksinomaan siihen, kuka kärsii eniten – ei siihen, miten tähän tilanteeseen on päädytty tai millaisia kannustimia syntyy, jos vastuu poistetaan kokonaan.

Empatia toimii nopeasti. Se on välitön, intuitiivinen ja usein perusteltu reaktio nähtyyn inhimilliseen hätään. Vastuu taas on hidas. Se vaatii aikajännettä, syy–seuraussuhteiden hahmottamista ja epämiellyttäviä kysymyksiä poliittisista valinnoista. Juuri siksi empatia voittaa julkisessa keskustelussa lähes aina.

Kun empatia irrotetaan vastuusta, syntyy ajattelumalli, jossa kärsimys itsessään toimii moraalisena vapautuksena. Kärsivästä tulee automaattisesti vailla toimijuutta oleva uhri. Tällöin ei enää tarkastella, mitä päätöksiä on tehty, millaisia vaihtoehtoja on torjuttu tai ketkä hyötyvät konfliktin jatkumisesta.

Taloustieteellisestä näkökulmasta tämä on ongelmallista. Jos poliittiset valinnat eivät koskaan kanna seurauksia, kannustimet vääristyvät. Huonoista ratkaisuista ei seuraa korjaavaa painetta, vaan ne voivat jopa vahvistua, jos kärsimys tuottaa jatkuvaa ulkoista tukea ja moraalista sympatiaa. Tätä kutsutaan moraaliseksi hasardiksi: vastuun puuttuessa riskikäyttäytyminen kasvaa.

Usein väitetään, että vastuun esiin nostaminen on epäinhimillistä tai kylmää. Todellisuudessa päinvastoin: ilman vastuuta empatia jää hetkelliseksi tunteeksi, joka ei rakenna mitään kestävää. Se lohduttaa katsojaa enemmän kuin auttaa kohdettaan.

Toinen keskeinen ongelma on vastuun epäsymmetrinen soveltaminen. Yhdelle osapuolelle sallitaan vain yksilöllinen syyttömyys, toiselle asetetaan kollektiivinen vastuu. Tämä ei ole moraalista johdonmukaisuutta vaan poliittista valikoivuutta, joka rapauttaa koko eettisen keskustelun uskottavuuden.

Empatia ja vastuu eivät ole vastakohtia. Kypsässä yhteiskunnallisessa ajattelussa ne täydentävät toisiaan. Empatia kertoo, miksi ihmisten kärsimys on otettava vakavasti. Vastuu kertoo, miksi huonoja päätöksiä ei pidä toistaa eikä palkita.

Kun empatia korvaa vastuun, syntyy politiikkaa, joka tuntuu hyvältä mutta toimii huonosti. Ja lopulta juuri se pidentää sitä kärsimystä, jota empatialla alun perin haluttiin lievittää.