Koraanin väitteiden ristiriidat: Looginen analyysi

Islamin pyhää kirjaa, Koraania, pidetään sen seuraajien keskuudessa täydellisenä ja virheettömänä Jumalan ilmoituksena. Kuitenkin, kun Koraanin tekstejä tarkastellaan kriittisesti, ne herättävät monia kysymyksiä sen väitteiden loogisuudesta ja uskottavuudesta. Erityisesti tietyt jakeet, kuten ne, jotka käsittelevät profeetta Abrahamia, antavat aihetta pohtia, onko Koraani todella virheetön Jumalan ilmoitus.

Yksi esimerkki tästä on Koraanin jae, joka liittyy keskusteluun Abrahamista. Siinä Koraani nuhtelee juutalaisia ja kristittyjä siitä, että he väittelevät Abrahamin uskontokunnasta, vaikka Toora ja Evankeliumi ilmestyivät vasta Abrahamin kuoleman jälkeen. Koraani esittää, että Abraham ei ollut juutalainen eikä kristitty, vaan hän oli "totisesti muslimi", eli täydellisesti Jumalalle alistunut. Tämän perusteella Koraani väittää, että juutalaisilla ja kristityillä ei ole oikeutta vaatia Abrahamia omakseen, koska heidän pyhät tekstinsä ilmestyivät vasta hänen kuolemansa jälkeen.

Tässä väitteessä on kuitenkin ilmeinen looginen ristiriita. Koraanin argumentti perustuu siihen, että pyhät kirjoitukset ilmestyivät vasta Abrahamin jälkeen, joten juutalaisilla ja kristityillä ei ole oikeutta vedota häneen. Samalla logiikalla voidaan kuitenkin väittää, että Koraanilla – joka ilmestyi paljon myöhemmin kuin juutalaisuus ja kristinusko – ei myöskään ole oikeutta vedota Abrahamiin tai muihin aikaisempiin profeettoihin.

Tämä johtaa väistämättömään johtopäätökseen: Koraanin oma väite kumoaa sen uskottavuuden suhteessa aikaisempiin uskontoihin. Jos pyhän kirjan ilmestyminen Abrahamin jälkeen vie uskonnolta oikeuden väittää häntä omakseen, niin Koraani, joka ilmestyi kauan Abrahamin ja muiden profeettojen jälkeen, on samojen sääntöjen mukaisesti hylättävä tässä kontekstissa.

Tämän lisäksi Koraanin esittämät väitteet usein lausutaan ylimielisesti, mikä heikentää sen uskottavuutta entisestään. Esimerkiksi, kun Koraani kysyy: "Miksi te kiistelette siitä, mistä teillä ei ole tietoa? Jumala tietää, mutta te ette tiedä", se puhuu alentuvasti niille, jotka uskovat eri tavalla, mutta ei tarjoa päteviä perusteluja väitteilleen. Tämä osoittaa myös ongelman Koraanin väitetyssä täydellisyydessä ja kyvyssä vakuuttaa, koska sen perustelut jäävät usein pinnallisiksi ja itseään toistaviksi.

Monet Koraanin seuraajat eivät kyseenalaista näitä jakeita, koska he ovat jo sitoutuneet uskomaan Koraanin olevan virheetön ja täydellinen. Tämä saa aikaan itsesuggestion, jossa epäloogiset väitteet sivuutetaan, koska ne eivät sovi yhteen ennaltamääritellyn uskomuksen kanssa. Kriittinen ajattelu nähdään usein jopa paholaisen houkutuksena, mikä estää järkevän keskustelun ja analyysin uskonnon väitteistä.

Lopulta nämä ristiriidat heikentävät Koraanin väitettä olla täydellinen opas ihmiskunnalle. Jos Jumala olisi todella kaikkivaltias ja kaikkitietävä, voisi odottaa, että hänen ohjeensa olisivat loogisia ja helposti ymmärrettäviä ilman tarpeettomia ristiriitoja. Koraanin kaltaisten kirjojen ristiriitaisuudet antavat aihetta epäillä niiden väitteiden paikkansapitävyyttä ja haastavat niiden seuraajia tarkastelemaan niitä kriittisesti.

Kritiikin ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa hyökkäystä, vaan sen tulisi rohkaista rakentavaan ja rationaaliseen keskusteluun uskonnollisista väitteistä. Tässäkin tapauksessa on tärkeää muistaa: ajattele kriittisesti ja ajattele itse.