Asiantuntijoiden puolueettomuus: myytti vai todellisuus?

 

Julkisessa keskustelussa vilahtelee usein sana asiantuntija. Asiantuntija tietää, tuntee faktat ja osaa eritellä monimutkaisia kysymyksiä meille tavallisille kansalaisille. Mutta kuinka objektiivisia nämä asiantuntijat todellisuudessa ovat? Onko puolueettomuus vain illuusio, johon ripustaudumme, kun emme jaksa kyseenalaistaa auktoriteettia?

Viime aikoina on noussut esiin useita tapauksia, joissa asiantuntijoiden lausuntojen puolueettomuutta on kyseenalaistettu. Erityisesti poliittisesti latautuneissa tilanteissa nämä kommentit herättävät kysymyksiä: puhutaanko meille tieteellisestä näkökulmasta vai näkyykö asiantuntijan taustalla oma arvomaailma?

Poliittinen tausta ja asiantuntijuus

Asiantuntijoiden poliittinen tausta on usein vasemmalla ja tätä piilotellaan. On ongelmallista, jos tietyn poliittisen taustan omaavat asiantuntijat näyttävät valikoituvan mediaan ylitse muiden? Esimerkiksi Yle ja Helsingin Sanomat saavat usein kritiikkiä siitä, että ne pimittävät haastateltavien poliittisia taustoja. Kun sama tutkija tai kommentaattori näkyy toistuvasti mediassa ilman, että taustat tuodaan esiin, alkaa yleisö välttämättä kysyä, ovatko muut näkemykset jääneet taka-alalle.

Esimerkiksi Yleä on kritisoitu siitä, että se nostaa esiin asiantuntijoita, joiden näkemykset sopivat yhteen sen oletetun agendan kanssa. Tähän voi toki olla monia syitä: tutkijat, jotka ilmaisevat itseään selkeästi ja ovat helposti saavutettavissa, pääsevät luonnollisesti useammin esille. Mutta kun yleisö kokee, että valinta on poliittinen, syntyy ongelma. Median tehtävänä ei ole vain toistaa tietyn ryhmän näkemyksiä, vaan tarjota monipuolisia ja kriittisiä näkökulmia.

Fakta vai mielipide?

Toinen huolestuttava ilmiö on mielipiteiden esittäminen faktoina. Asiantuntijan rooli perustuu uskottavuuteen, mutta tämä uskottavuus voi murentua, jos arvovalinnat puetaan objektiivisuuden kaapuun. Asiantuntijan tulisi olla tietoinen omista taustaoletuksistaan ja myös tuoda ne avoimesti esiin. Yleisö ansaitsee tietää, milloin heille tarjotaan tulkintaa ja milloin kiistattomia faktoja.

Jos poliittinen ideologia piilotetaan asiantuntijuuden taakse, se ei ole vain epäreilua yleisöä kohtaan, vaan myös heikentää julkisen keskustelun laatua. Kun poliittinen mielipide esitetään "tutkittuna tietona", se vähentää kansalaisten luottamusta sekä asiantuntijoihin että mediaan.

Ylen rooli ja kyseenalaiset asiantuntijat

Yle, kansallinen mediatoimija, on erityisen suurennuslasin alla. Sen tulisi toimia esimerkillisenä ja puolueettomana uutislähteena. Kun Yle nostaa esiin asiantuntijoita, joiden poliittinen tausta on vahvasti tiedossa ja joiden lausunnot voidaan nähdä tarkoitushakuisina, median uskottavuus kärsii.

Kyse ei ole siitä, että tietyllä taustalla olevia asiantuntijoita ei saisi kuulla. Kysymys on siitä, miksi heidät valitaan ja miksi muita ääniä ei nähdä. Monipuolinen journalismi vaatii rohkeutta nostaa esiin eriäviä mielipiteitä ja kykyä arvioida asiantuntijoiden taustoja kriittisesti. Vain tällä tavalla voidaan palauttaa yleisön luottamus siihen, että journalismi todella toimii yhteiskunnan parhaaksi.

Journalismin laatu vaakalaudalla

Lopulta kyse on journalismin laadusta. Kun poliittinen ideologia piilotetaan asiantuntijuuden viittaan, media ei tee palvelusta kenellekään. Objektiivisuus ei tarkoita, ettei asiantuntijoilla voisi olla poliittisia mielipiteitä. Se tarkoittaa avoimuutta ja tasapainoa. Median tehtävänä on tarjota laajaa näkökulmien kirjoa ja auttaa yleisöä arvioimaan tietoa kriittisesti.

Jos journalismi hylkää tämän tehtävän, yleisön luottamus murenee. Tämä on vaarallinen kehityssuunta, sillä ilman luotettavaa ja puolueetonta mediaa yhteiskunnallinen keskustelu ajautuu entistä syvemmälle leiriytymiseen ja vastakkainasetteluun.

Luottamus ansaitaan avoimuudella

Asiantuntijoiden puolueettomuus ei ole itsestäänselvyys. Heidän poliittinen taustansa ja arvomaailmansa vaikuttavat väistämättä siihen, miten he tarkastelevat maailmaa. Tämän ei kuitenkaan tarvitse olla ongelma, jos asiantuntijat ja media toimivat avoimesti ja rehellisesti.

Jos haluamme rakentaa luottamusta asiantuntijoihin ja journalismiin, tarvitsemme kriittistä arviointia, monipuolisuutta ja avoimuutta. Vain siten voimme palauttaa kansalaisten uskon siihen, että tieto on tietoa – eikä vain verhottuja mielipiteitä.