Argumentaatiovirheet, joilla perustellaan Gazan avustamista

Gazan tilanne on yksi aikamme vaikeimmista humanitaarisista kriiseistä. Keskustelu avun antamisesta alueelle herättää tunteita, ja siihen liittyy paljon moraalisia ja poliittisia ulottuvuuksia. Valitettavasti argumentaatio ei aina ole loogisesti kestävää. Tarkastellaan muutamia yleisiä argumentaatiovirheitä, joita käytetään perusteltaessa Gazan avustamista.

1. Väärä dilemma (False Dilemma)

"Jos emme auta Gazaa, siviilit kuolevat nälkään."

Tässä asetetaan kaksi vaihtoehtoa: joko annamme apua ilman ehtoja tai annamme siviilien kuolla. Todellisuudessa on muitakin vaihtoehtoja. Voisimme esimerkiksi tukea vain sellaista apua, joka menee suoraan siviileille eikä päädy terroristijärjestöille. Voisimme myös vaatia tiukempaa valvontaa ja vastuullisuutta ennen avun myöntämistä.

2. Korrelaation ja kausaliteetin sekoittaminen (Correlation vs. Causation)

"Jos annamme lisää apua, Gazassa on rauha."

Ajatus, että humanitaarinen apu johtaisi rauhaan, perustuu virheelliseen kausaliteettiin. Onko aiemmin annettu apu estänyt konfliktin kärjistymistä? Ei, sillä Hamas on vuosien ajan käyttänyt resursseja sotilaalliseen varustautumiseen. Pelkkä avun lisääminen ei ratkaise poliittisia tai sotilaallisia jännitteitä, ellei sen väärinkäyttöön puututa.

3. Argumentti seurauksilla (Appeal to Consequences)

"Jos emme auta, ihmiset radikalisoituvat entistä enemmän."

Tässä argumentissa väitetään, että avun lopettaminen johtaisi terrorismin lisääntymiseen. Vaikka tämä on mahdollinen seuraus, se ei itsessään tee avun antamisesta oikeaa valintaa. On myös mahdollista, että ilman ulkopuolista tukea Gazan tilanne voisi muotoutua uudelleen, ja Hamasin asema heikkenisi. Jos apu jatkuu ilman ehtoja, se saattaa päinvastoin vahvistaa terroristiryhmiä, mikä pitkittää konfliktia.

4. Empatian harha (Appeal to Emotion)

"Näetkö nämä kärsivät lapset? Tämä on epäinhimillistä!"

Humanitaarinen hätä on todellinen ja järkyttävä, mutta moraalinen paine ei saa sumentaa kykyämme analysoida tilannetta järjellä. Kaikki apu ei automaattisesti vähennä kärsimystä, jos se vain pidentää konfliktia. Todellinen empatia vaatii myös pitkäjänteistä ajattelua: mikä auttaa eniten pitkällä aikavälillä?

5. No True Scotsman – virheellinen rajaaminen

"Humanitaarinen apu ei koskaan rahoita terrorismia."

Kun esitetään todisteita siitä, että Hamas käyttää apuvaroja aseisiin, argumentin esittäjä voi siirtää maalitolppia: "No, ei se ollut oikeaa humanitaarista apua." Tämä on itsepetosta. On tunnustettava, että apuvalvonnassa on ollut vakavia puutteita, eikä kaikkea apua voida pitää puhtaasti humanitaarisena, jos se päätyy osaksi aseellista konfliktia.

6. Kalteva pinta (Slippery Slope)

"Jos lopetamme avun, emme koskaan enää voi auttaa ketään missään."

Tässä argumentissa oletetaan, että jos Gazan avustaminen lopetetaan, kaikki humanitaarinen apu menettää oikeutuksensa. Todellisuudessa kyse on siitä, että avun ehtoja ja jakelua pitää tarkastella kriittisesti, ei siitä, että kaikki avustus olisi haitallista.

Lopuksi: Parempaa argumentaatiota, parempia ratkaisuja

Gazan tilanne on monimutkainen, eikä yksikään ratkaisu ole täydellinen. Järkevä ja looginen argumentaatio ei sulje pois avun antamista, mutta se edellyttää rehellisyyttä siinä, miten apu vaikuttaa. Onko se todella humanitaarista, jos se ylläpitää väkivallan kierrettä? Oikein kohdistettu ja valvottu apu on aina parempi kuin hätäinen avustus, joka vain pahentaa tilannetta.

Enemmän loogista ajattelua, vähemmän tunneperäistä manipulointia – sillä ratkaistaan kriisejä, ei ylläpidetä niitä.