Missä ovat Israelin siviilien oikeudet humanitaarisessa keskustelussa?

Kun puhutaan Gazan humanitaarisesta tilanteesta, keskustelu keskittyy lähes yksinomaan palestiinalaisten kärsimyksiin. Tämä on toki ymmärrettävää – Gazan asukkaat elävät vaikeissa oloissa, ja avuntarve on kiistaton. Kansainväliset järjestöt ja länsimaiden hallitukset ovat kiirehtineet toimittamaan tonneittain elintarvikkeita, lääkkeitä ja tarvikkeita alueelle. Tämä nähdään moraalisena ja poliittisena velvollisuutena. Mutta missä on huoli niistä Israelin siviileistä, jotka kärsivät jatkuvista terrori-iskuista ja joutuvat elämään jatkuvan uhan alla?

On perusteltua kysyä, miksi humanitaarinen apu, joka osittain ja joskus täysin päätyy Hamasin hallintaan, ei herätä samanlaista eettistä keskustelua. Hamas käyttää Gazaan tulevaa apua paitsi omiin tarpeisiinsa myös sodankäyntiin Israelia vastaan – joko varastamalla resursseja suoraan tai vapauttamalla omia resurssejaan muihin tarkoituksiin. Jos tiedämme, että osa tästä avusta päätyy terroristiorganisaatiolle, miksi emme huomioi niiden israelilaisten siviilien oikeuksia, jotka joutuvat elämään rakettiuhan alla?

Epäsymmetrinen keskustelu

Nykyisessä keskustelussa Israelin toimet joutuvat tarkkaan suurennuslasin alle, mutta Hamasin aiheuttamat kärsimykset Israelissa jäävät varjoon. Miksi? Kansainvälisessä mediassa Israel kuvataan usein konfliktin "vahvempana" osapuolena, ja palestiinalaiset nähdään uhrina. Tämä synnyttää narratiivin, jossa vain yksi osapuoli ansaitsee myötätuntoa.

Mutta jos katsomme asiaa moraalisesti, eikö jokainen siviili ansaitse elää turvassa? Miksi raketti-iskut ja terroristihyökkäykset, jotka kohdistuvat Israelin siviiliväestöön, eivät aiheuta samanlaista kansainvälistä hätätilajulkisuutta kuin Gazan tilanne?

Humanitaarinen apu ja turvallisuus

Humanitaarinen apu ei ole vain ruokaa ja lääkkeitä. Se on myös poliittinen väline. Kun länsimaat lähettävät massiivisia avustuskuljetuksia Gazaan ilman tarkkaa valvontaa siitä, ettei Hamas pääse niihin käsiksi, ne epäsuorasti tukevat konfliktin jatkumista.

Tässä ei ole kyse siitä, että Gazan siviilit eivät ansaitsisi apua – vaan siitä, että avun jakaminen ei saisi tapahtua tavalla, joka samalla kasvattaa Israelin siviilien kärsimyksiä. Jos tavoitteena on humanitaarinen oikeudenmukaisuus, myös Israelin kansalaisten oikeudet on tunnustettava.

Ratkaisun avaimet

Mitä asialle voisi tehdä? Ensinnäkin avun jakelua Gazassa pitäisi valvoa tiukemmin. Kansainvälisten järjestöjen tulisi varmistaa, että apu päätyy siviileille eikä Hamasin käyttöön. Toiseksi humanitaarisen avun jakamisessa tulisi ottaa huomioon koko konfliktin dynamiikka. Ei riitä, että pyritään lievittämään palestiinalaisten kärsimyksiä – on varmistettava, ettei samalla kasvateta israelilaisten siviilien hätää.

Kolmanneksi kansainvälisen yhteisön on kohdeltava kaikkia siviilejä yhdenvertaisesti. Jos palestiinalaisten kärsimykset oikeuttavat kiireellisiä toimenpiteitä, miksi Israelin siviilien turvallisuus ei ole samalla tavalla prioriteetti?

Jos todella haluamme edistää rauhaa ja humanitaarista oikeudenmukaisuutta, emme voi katsoa vain yhden osapuolen kärsimyksiä. Jokainen siviili ansaitsee tulla nähdyksi – myös Israelissa.