Heikosti innovatiivisten teorioiden tunnuspiirteet

Teoriat, jotka tuottavat paljon tekstiä mutta ovat heikosti innovatiivisia, jakavat tietyt rakenteelliset ja epistemologiset ominaisuudet. Tällaisilla teorioilla on usein suuri tulkinnallinen vapaus, ne eivät ole helposti falsifioitavissa, ja niiden selittävä tai analyyttinen voima perustuu enemmän laajaan diskurssiin kuin eksakteihin ennusteisiin tai sovelluksiin. Tässä keskeisiä ominaisuuksia:

---

1. Monitulkintaisuus ja epämääräisyys

• Miksi se lisää tekstin määrää?
  • Jos teorian käsitteet ja määritelmät ovat joustavia tai epämääräisiä, ne vaativat jatkuvaa tulkintaa ja selittämistä.
• Miksi se vähentää innovatiivisuutta?
  • Koska teoriaa voidaan tulkita monin tavoin, sen sovellukset ja johtopäätökset harvoin tuottavat täysin uusia oivalluksia.
• Esimerkki:
  • Postmodernismi: Derridan dekonstruktio voi tuottaa loputtoman määrän uusia analyysejä, mutta se ei johda selkeisiin uusiin teoreettisiin löydöksiin.

---

2. Falsifioitavuuden puute

• Miksi se lisää tekstin määrää?
  • Koska teorian paikkansapitävyyttä ei voida selkeästi osoittaa vääräksi, siitä voidaan keskustella loputtomasti eri näkökulmista.
• Miksi se vähentää innovatiivisuutta?
  • Koska teoria ei tuota testattavia hypoteeseja, se ei myöskään mahdollista merkittäviä uusia löydöksiä.
• Esimerkki:
  • Freudin psykoanalyysi: Monet psykoanalyysin väitteet voidaan tulkita niin, että ne eivät ole kumottavissa, mikä mahdollistaa laajan keskustelun mutta ei edistä merkittäviä uusia tieteellisiä läpimurtoja.

---

3. Laaja historiallisuus ja perinteiden painolasti

• Miksi se lisää tekstin määrää?
  • Jos teoria pohjautuu pitkään perinteeseen, uudet keskustelut keskittyvät aiempien ajatusten tulkintaan ja uudelleenmuotoiluun.
• Miksi se vähentää innovatiivisuutta?
  • Uudet sovellukset ovat usein vanhojen teorioiden uudelleenmuotoiluja, eivätkä radikaaleja uusia oivalluksia.
• Esimerkki:
  • Marxilainen teoria: Marxin alkuperäiset ajatukset ovat synnyttäneet valtavan määrän keskustelua, mutta uusmarxilaiset sovellukset keskittyvät usein tulkintaan eikä uusien yhteiskunnallisten mekanismien löytämiseen.

---

4. Käsitteellinen redundanssi ja jargonin käyttö

• Miksi se lisää tekstin määrää?
  • Teoriat, jotka luovat monimutkaisia käsitteitä ilman selkeää testattavuutta, vaativat paljon selityksiä ja kommentaareja.
• Miksi se vähentää innovatiivisuutta?
  • Termien monimutkaisuus voi tehdä teoriasta itseään selittävän ilman uusia havaintoja.
• Esimerkki:
  • Kriittinen teoria ja intersektionaalisuus: Käyttää monimutkaista kieltä ("diskurssi", "hegemonia", "prekaarisuus"), mikä vaatii jatkuvaa selittämistä mutta ei tuota uusia mekanistisia oivalluksia.

---

5. Sovellettavuus liian moneen ilmiöön (overfitting)

• Miksi se lisää tekstin määrää?
  • Jos teoriaa voidaan soveltaa lähes mihin tahansa ilmiöön, jokainen sovellus vaatii uuden analyysin.
• Miksi se vähentää innovatiivisuutta?
  • Jos kaikki selittyy teorian sisällä, se ei generoi uusia rajoja tieteen edistämiseksi.
• Esimerkki:
  • Kompleksisuusteoriat yhteiskuntatieteissä: Vaikka ne selittävät monia asioita, ne voivat muuttua liian yleisluontoisiksi tarjotakseen uusia ennustuksia.

---

6. Fokus uuden löytämisen sijaan tulkinnallisiin kiistoihin

• Miksi se lisää tekstin määrää?
  • Akateeminen keskustelu keskittyy enemmän siihen, mitä jokin teoria "todella tarkoittaa" kuin uusien tutkimustulosten löytämiseen.
• Miksi se vähentää innovatiivisuutta?
  • Tulkinnalliset erimielisyydet harvoin johtavat tieteellisiin läpimurtoihin.
• Esimerkki:
  • Teologia ja filosofinen idealismi: Uudet tutkimukset ovat usein vanhojen käsitteiden uudelleenformulointia ilman empiiristä todistusaineistoa.

---

7. Muodollinen kompleksisuus ilman ennustusvoimaa

• Miksi se lisää tekstin määrää?
  • Jos teoria sisältää monimutkaisia rakenteita ja oletuksia, niiden soveltaminen eri tilanteisiin vaatii laajoja analyysejä.
• Miksi se vähentää innovatiivisuutta?
  • Jos teoria ei tuota selkeitä ennusteita, se ei johda konkreettisiin tieteellisiin läpimurtoihin.
• Esimerkki:
  • Niklas Luhmannin systeemiteoria: Se on matemaattisesti ja käsitteellisesti monimutkainen, mutta sen käytännön ennustearvo on matala.

---

Yhteenveto

Tieteelliset teoriat, jotka tuottavat paljon tekstiä mutta ovat heikosti innovatiivisia, jakavat seuraavat ominaisuudet:

Ominaisuus	Miksi lisää tekstin määrää?	Miksi vähentää innovatiivisuutta?
Monitulkintaisuus	Jokainen uusi tutkija voi tulkita teoriaa eri tavoin.	Uudet tutkimukset ovat usein saman aiheen toistoa eri sanoin.
Falsifioitavuuden puute	Loputon keskustelu mahdollinen ilman lopullisia vastauksia.	Ei johda uusien mekanismien löytämiseen tai testattaviin hypoteeseihin.
Historiallinen painolasti	Uudet tekstit keskittyvät aiempien ajatusten selittämiseen.	Uusia teorioita kehitetään harvoin, koska painopiste on aiempien sovelluksissa.
Käsitteellinen redundanssi	Vaatii jatkuvaa tulkintaa ja analyysiä.	Käsitteet saattavat muuttua liian monitulkintaisiksi ollakseen hyödyllisiä.
Liiallinen sovellettavuus (overfitting)	Jokainen uusi konteksti vaatii oman analyysinsa.	Jos teoria selittää kaiken, se ei generoi uusia havaintoja.
Keskustelupainotteisuus (teorian sisäinen kiistely)	Keskitytään enemmän siihen, mitä teoria tarkoittaa kuin sen kehittämiseen.	Harvoin synnyttää uusia teoreettisia tai käytännöllisiä sovelluksia.
Kompleksisuus ilman ennustusvoimaa	Monimutkaiset mallit vaativat paljon selittämistä.	Ei tarjoa uusia, testattavia ennusteita.

Näitä piirteitä täyttäviä teorioita ovat esimerkiksi postmodernismi, uusmarxismi, psykoanalyysi, kriittinen teoria, kompleksisuusteoriat yhteiskuntatieteissä ja teologia.