Ihmisoikeusteorian kritiikki julkisen valinnan teorian näkökulmasta
Johdanto
Ihmisoikeusteoria on keskeinen normatiivinen kehikko, jonka tarkoituksena on suojata yksilön vapauksia ja hyvinvointia universaalisti. Se on kuitenkin poliittinen ja institutionaalinen järjestelmä, ja siksi se ei toimi tyhjiössä, vaan on altis samoille dynaamisille ongelmille kuin muutkin julkisen vallan ohjaamat järjestelmät. Julkisen valinnan teoria (Public Choice Theory) tuo esiin, miten poliittiset ja byrokraattiset toimijat toimivat omien kannustimiensa mukaisesti, eivätkä välttämättä toteuta ihmisoikeusteorian ihanteita käytännössä.
Tässä analyysissä tarkastellaan, miten julkisen valinnan teorian näkökulma voi haastaa ihmisoikeusteorian legitimiteetin, tehokkuuden ja käytännön toteutuksen.
1. Ihmisoikeusteorian ja julkisen valinnan teorian eroavaisuudet
Ihmisoikeusteorian oletukset
✅ Ihmisoikeudet ovat universaaleja ja velvoittavat valtiota suojelemaan yksilöitä.
✅ Poliittinen järjestelmä voi toteuttaa ja puolustaa ihmisoikeuksia objektiivisesti.
✅ Kansainväliset ja kansalliset instituutiot ovat riittävän neutraaleja ja sitoutuneita ihmisoikeuksien toteuttamiseen.
Julkisen valinnan teorian oletukset
❌ Poliittiset päätöksentekijät eivät ole neutraaleja, vaan ajavat omaa etuaan ja poliittista selviytymistään.
❌ Byrokraatit ja instituutiot kasvattavat valtaansa ja resurssejaan omien kannustimiensa mukaisesti.
❌ Äänestäjillä ja poliitikoilla on rajallinen tieto, ja he tekevät päätöksiä epätäydellisen informaation perusteella.
➡ Keskeinen ristiriita: Ihmisoikeusteoria olettaa, että valtio toimii yksilöiden suojelijana, mutta julkisen valinnan teoria osoittaa, että valtio on itsessään intressiryhmä, joka ei välttämättä noudata ihmisoikeusteorian periaatteita rationaalisesti tai puolueettomasti.
2. Ihmisoikeusinstituutioiden poliittinen väärinkäyttö
Ihmisoikeusteoria lähtee siitä, että kansainväliset ja kansalliset instituutiot toteuttavat ihmisoikeuksien suojelua reilusti ja johdonmukaisesti. Julkisen valinnan teorian näkökulmasta nämä instituutiot ovat kuitenkin poliittisia toimijoita, joilla on omat intressinsä.
🔸 1. Ihmisoikeusjärjestelmät voivat politisoitua
- Kansainväliset ihmisoikeusjärjestöt voivat valikoida, mitä ihmisoikeuksia ne painottavat poliittisista syistä.
- Hallitukset voivat hyödyntää ihmisoikeusretoriikkaa oman valtansa lujittamiseen ilman aitoa sitoutumista oikeuksien edistämiseen.
Esimerkki:
YK:n ihmisoikeusneuvosto on saanut kritiikkiä siitä, että sen jäseniksi valitaan valtioita, joilla on vakavia ihmisoikeusongelmia (esim. Kiina, Saudi-Arabia). Tämä osoittaa, että ihmisoikeusinstituutiot eivät ole immuuneja poliittiselle vaikuttamiselle.
➡ Julkisen valinnan teorian huomio: Ihmisoikeusjärjestelmät eivät ole puolueettomia, vaan niillä on omia poliittisia intressejä.
🔸 2. Ihmisoikeuksien epävakaa määrittely ja laajentuminen
- Byrokraattiset toimijat voivat laajentaa ihmisoikeuskäsitettä, koska sen avulla voidaan oikeuttaa lisää valtion tai kansainvälisten instituutioiden valtaa.
- Ihmisoikeuksien käsitettä voidaan käyttää perusteluna uusille sääntelyille ja julkisille menoille, vaikka alkuperäinen tarkoitus olisi ollut suojata yksilön vapauksia.
Esimerkki:
Alun perin ihmisoikeuksien ydinsisältö oli siviili- ja poliittisten oikeuksien turvaaminen (sananvapaus, oikeusvaltio, oikeus elämään). Nykyään ihmisoikeuksiin on lisätty taloudellisia ja sosiaalisia oikeuksia (asumisoikeus, perustoimeentulo, työllisyysturva). Tämä ei ole sinänsä ongelmallista, mutta se johtaa valtion vastuun ja budjettivaatimusten jatkuvaan kasvuun, mikä voi tuottaa tehottomuutta ja tehottomia poliittisia kompromisseja.
➡ Julkisen valinnan teorian huomio: Ihmisoikeuksia voidaan laajentaa poliittisista syistä, mikä voi tehdä järjestelmästä raskaan ja vaikeasti hallittavan.
3. Kollektiivisen toiminnan ongelmat ihmisoikeusjärjestelmissä
🔸 1. Vapaamatkustajaongelma (Free Rider Problem)
- Kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa maat sitoutuvat periaatteessa ihmisoikeuksiin, mutta eivät välttämättä noudata niitä käytännössä.
- Ei ole selkeitä kannustimia tai pakotteita, jotka varmistaisivat, että kaikki maat toteuttavat ihmisoikeusvelvoitteitaan tasapuolisesti.
Esimerkki:
YK:n pakotteet ihmisoikeusloukkauksista ovat usein symbolisia, koska suurvallat tai taloudellisesti tärkeät maat voivat välttää niitä lobbaamalla.
➡ Julkisen valinnan teorian huomio: Ilman tehokasta valvontaa ihmisoikeusjärjestelmä voi muuttua seremonialliseksi ilman todellista vaikuttavuutta.
🔸 2. "Ratkaisujen monopolisoituminen" ja byrokraattien valta
- Ihmisoikeusinstituutiot voivat tulla itseään ylläpitäviksi järjestelmiksi, joissa hallintorakenteet palvelevat enemmän omaa jatkuvuuttaan kuin varsinaisia ihmisoikeustavoitteita.
- Byrokraatit, jotka työskentelevät ihmisoikeusinstituutioissa, voivat suunnata resursseja omaa mandaattiaan laajentaakseen, vaikka todellinen vaikuttavuus ihmisoikeuksien kannalta olisi kyseenalaista.
Esimerkki:
Monilla kansainvälisillä ihmisoikeusjärjestöillä on valtavia hallintokuluja, ja resurssien suuntaaminen konkreettisiin ihmisoikeusrikkomusten torjuntakeinoihin on toisinaan hidasta ja tehotonta.
➡ Julkisen valinnan teorian huomio: Ihmisoikeusinstituutiot eivät ole immuuneja byrokraattiselle paisumiselle, joka vähentää niiden tehokkuutta.
4. Johtopäätös: Ihmisoikeusteoria ei ole immuuni poliittisille ja institutionaalisille ongelmille
Julkisen valinnan teoria osoittaa, että ihmisoikeusjärjestelmä ei ole pelkästään ideaali periaate, vaan se on osa poliittista järjestelmää, jossa vaikuttavat samat dynamiikat kuin muissakin julkisissa instituutioissa.
Keskeiset kritiikin kohdat:
✔ Ihmisoikeusinstituutiot voivat toimia poliittisesti eivätkä ole täysin neutraaleja.
✔ Ihmisoikeusnormien jatkuva laajentuminen voi johtaa ylisääntelyyn ja hallinnon tehottomuuteen.
✔ Kansainväliset ihmisoikeusmekanismit eivät aina toteuta tehokkaasti velvoitteitaan, koska niillä on kannustin ylläpitää omaa valta-asemaansa.
👉 Julkisen valinnan teorian näkökulmasta ihmisoikeusjärjestelmää tulisi tarkastella kriittisesti eikä pitää sitä itsestäänselvänä neutraalina hyvänä.
Kommentit
Lähetä kommentti