Illusorinen korrelaatio: Analyysi Suomen talouskeskustelusta

Illusorinen korrelaatio viittaa psykologiseen ilmiöön, jossa ihmiset havaitsevat kahden muuttujan välillä suhteen, vaikka todellisuudessa sellaista yhteyttä ei ole tai se on merkityksettömän heikko. Tämä ilmiö vaikuttaa moniin yhteiskunnallisiin ja taloudellisiin keskusteluihin, ja Neuvottelija-kanavan jaksossa käsiteltiin useita tapauksia, joissa illusorinen korrelaatio vääristää poliittista päätöksentekoa ja talouspoliittisia argumentteja.

1. Verotuksen ja tuloerojen väitetty yhteys talouskasvuun

Yksi yleisimmistä illusorisista korrelaatioista verokeskustelussa liittyy väitteeseen, että matalat tuloerot edistävät talouskasvua. Tässä ajattelutavassa vedotaan usein tutkimuksiin, jotka osoittavat korrelaation alhaisten tuloerojen ja korkean BKT:n kasvun välillä. Neuvottelija-jaksossa kuitenkin kritisoitiin tätä näkemystä, koska:

Korrelaatio ei tarkoita kausaliteettia: On mahdollista, että tuloerojen ja talouskasvun yhteys johtuu kolmannesta tekijästä, kuten instituutioiden laadusta tai markkinoiden avoimuudesta.
OECD:n laajapohjaiset tutkimukset voivat näyttää keskimääräisen yhteyden matalien tuloerojen ja talouskasvun välillä, mutta tämä ei tarkoita, että esimerkiksi Suomen tapauksessa tuloerojen lisätasoitus johtaisi talouskasvuun.
Käänteinen syy-seuraussuhde on mahdollinen: korkea talouskasvu voi itsessään vähentää suhteellisia tuloeroja, koska taloudellinen kasvu lisää kaikkien kansalaisten ostovoimaa.

Tästä syystä tuloerojen ja talouskasvun välistä suhdetta on tarkasteltava varoen, eikä pelkkä havaittu yhteys tarkoita, että yksi muuttuja aiheuttaa toisen.

2. Progressiivisen verotuksen staattiset vaikutukset

Toinen illusorinen korrelaatio liittyy ajatukseen, että korkeampi progressiivinen verotus kasvattaa valtion verotuloja yksinkertaisella ja suoraviivaisella tavalla. Tämä virhepäätelmä näkyy esimerkiksi siinä, miten verokeskustelussa usein unohdetaan dynaamiset vaikutukset:

Staattinen ajattelu jättää huomioimatta käyttäytymismuutokset: Kun verotusta kiristetään, ihmiset ja yritykset eivät jatka toimintaansa entiseen tapaan, vaan muuttavat käytöstään, esimerkiksi siirtämällä varojaan ulkomaille, investoimalla vähemmän tai vähentämällä työntekoa.
Esimerkki perintöverosta: Neuvottelija-kanavalla todettiin, että perintövero saattaa näyttää tehokkaalta tavalta kerätä verotuloja, mutta tosiasiassa se voi johtaa siihen, että varakkaat perheet siirtävät omaisuutensa ulkomaille ja näin vähentävät Suomen veropohjaa pitkällä aikavälillä. Tällöin yhteys korkeampien verojen ja suurempien verotulojen välillä osoittautuu illusoriseksi.

3. Julkisen sektorin kasvu ja hyvinvoinnin paraneminen

Yleinen vasemmistolainen narratiivi perustuu illusoriseen korrelaatioon, jonka mukaan julkisen sektorin kasvu parantaa automaattisesti kansalaisten hyvinvointia. Tässä oletuksessa jätetään usein huomiotta, että:

Julkinen sektori ei välttämättä ole tehokas resurssien kohdentaja: Suurempi verotus ja lisääntyvät julkiset menot eivät suoraan johda parempiin palveluihin, jos resurssien käyttö ei ole tehokasta.
Kasvava julkinen sektori voi haitata yksityistä sektoria: Jos julkinen sektori laajenee liikaa, se voi tukahduttaa yksityistä taloudellista toimintaa verorasituksella ja kilpailulla työvoimasta.
Ruotsin malli vs. Suomen todellisuus: Ruotsissa on suuri julkinen sektori, mutta myös korkea yksityisen sektorin vauraus ja omistajuus. Suomessa taas julkinen sektori on laajentunut ilman vastaavaa yksityisen pääoman kertymistä, mikä tekee mallista kestämättömän.

Julkisen sektorin laajentamisen ja hyvinvoinnin paranemisen välillä voi olla korrelaatio, mutta se ei tarkoita, että toinen aiheuttaa toisen. Ilman taloudellista kasvua ja tehokasta resurssien kohdentamista suurempi julkinen sektori voi johtaa vain velkaantumiseen ilman merkittävää hyvinvoinnin lisäystä.

4. Yritysten kaatuminen ja "luova tuho"

Neuvottelija-jaksossa käsiteltiin myös väärinkäsitystä, jonka mukaan yritysten kaatuminen on aina merkki markkinatalouden luonnollisesta kehityksestä, eli luovasta tuhoutuviin ja uusiutuviin yrityksiin perustuvasta prosessista.

Illusorinen korrelaatio syntyy, kun oletetaan, että kaikki yrityskonkurssit johtavat automaattisesti uusiin ja parempiin yrityksiin.
Todellisuudessa verotus ja byrokratia voivat vaikeuttaa uusien yritysten syntymistä, jolloin kaatuvien yritysten tilalle ei synny uusia samalla nopeudella.
Yritysten jatkuvuuden merkitys: Esimerkiksi perintö- ja lahjaverotus voi johtaa perheyritysten turhaan lopettamiseen, vaikka ne olisivat pitkällä aikavälillä kannattavia. Tämä eroaa "luovasta tuhosta", jossa tehottomat yritykset väistyvät parempien tieltä.

5. Korkeampi varallisuusvero ja eriarvoisuuden väitetty vähentäminen

Usein esitetään väite, että korkeampi varallisuusvero vähentää eriarvoisuutta ja tekee yhteiskunnasta oikeudenmukaisemman. Neuvottelija-jakson perusteella voidaan kuitenkin todeta, että tämäkin perustuu illusoriseen korrelaatioon:

Varallisuusvero voi vähentää säästämistä ja investointeja, mikä heikentää pitkän aikavälin talouskasvua.
Ruotsin esimerkki: Ruotsi poisti varallisuusveron, perintöveron ja lahjaveron, mutta siitä huolimatta eriarvoisuus ei kasvanut dramaattisesti. Tämä osoittaa, että varallisuusveron ja eriarvoisuuden välillä ei ole yksiselitteistä syy-seuraussuhdetta.
Varallisuuserojen ja taloudellisen toimeliaisuuden yhteys: On mahdollista, että taloudellisesti dynaamisemmissa yhteiskunnissa varallisuuserot kasvavat jonkin verran, mutta samalla koko yhteiskunnan elintaso paranee. Jos tätä ei huomioida, veropäätökset voivat perustua illusoriseen korrelaatioon.

Johtopäätös

Illusorinen korrelaatio on merkittävä ongelma poliittisessa ja talouspoliittisessa keskustelussa. Neuvottelija-jaksossa tuotiin esiin useita esimerkkejä, joissa päätöksenteko perustuu virheellisiin syy-seuraus-suhteisiin:

Tuloerojen tasoittaminen ei automaattisesti johda talouskasvuun – instituutioiden laatu on ratkaisevampi tekijä.
Progressiivinen verotus ei yksinkertaisesti lisää verotuloja – käyttäytymisvaikutukset on huomioitava.
Julkisen sektorin kasvu ei automaattisesti lisää hyvinvointia – resurssien tehokas kohdentaminen on olennaista.
Luova tuho ei tarkoita sitä, että kaikkien yritysten kaatuminen olisi hyvä asia – veropolitiikan tulisi tukea yritystoiminnan jatkuvuutta.
Varallisuusvero ei välttämättä vähennä eriarvoisuutta – se voi haitata investointeja ja pitkäaikaista talouskasvua.

Tämän vuoksi poliittisten päätösten tulisi perustua realistisiin taloudellisiin vaikutusarvioihin, ei pelkkiin korrelaatioihin, jotka voivat olla illusorisia.

Hae tästä blogista

Dialogin dyynit