Islam sekularisaatioteorian näkökulmasta
Sekularisaatioteoria käsittelee uskonnon vaikutuksen heikkenemistä yhteiskunnassa modernisaation ja yhteiskunnallisen kehityksen myötä. Sen mukaan uskonto menettää vaikutusvaltaansa erityisesti julkisessa päätöksenteossa, oikeusjärjestelmässä ja kansalaisten arkipäiväisessä elämässä. Islamin kohdalla sekularisaation aste vaihtelee huomattavasti eri maiden ja yhteiskuntien välillä. Tämä analyysi tarkastelee islamia sekularisaatioteorian eri ulottuvuuksien kautta.
1. Islamin ja valtion suhde
Islam eroaa monista muista suurista uskonnoista siinä, että se ei perinteisesti tee eroa uskonnon ja valtion välillä samalla tavalla kuin esimerkiksi kristinusko. Islamin normisto (sharia) käsittelee sekä henkilökohtaisia että yhteiskunnallisia asioita, mukaan lukien laki, talous ja politiikka. Tämä tekee islamin sekularisaatiosta monimutkaisemman prosessin.
- Korkean sekularisaation maat: Turkki ja Tunisia ovat esimerkkejä maista, joissa on ollut pyrkimyksiä erottaa uskonto valtiosta. Turkin sekularisaatio alkoi Mustafa Kemal Atatürkin kaudella 1920-luvulla, mutta 2000-luvulla on tapahtunut islamilaisen identiteetin vahvistumista. Tunisiassa arabikevään jälkeinen kehitys on tuonut sekularismille enemmän tilaa.
- Kohtalaisen sekularisaation maat: Indonesia ja Marokko sallivat tietyissä määrin islamin poliittisen vaikutuksen, mutta myös maalliset lait ja hallintorakenteet ovat merkittävässä roolissa.
- Matala sekularisaatio: Iran, Saudi-Arabia ja Pakistan ovat esimerkkejä maista, joissa islamilla on voimakas asema lainsäädännössä ja hallinnossa. Näissä maissa sekularisaatiota on rajoitettu tai sitä on aktiivisesti vastustettu.
2. Islam ja yhteiskunnan modernisaatio
Sekularisaatioteorian mukaan modernisaatio – mukaan lukien kaupungistuminen, teollistuminen ja koulutuksen lisääntyminen – heikentää uskonnon asemaa yhteiskunnassa. Islamin osalta tämä kehitys ei ole ollut suoraviivaista.
- Koulutustason nousu ja tieteellinen kehitys: Monissa muslimimaissa koulutustaso on noussut, mutta toisin kuin länsimaissa, tämä ei ole johtanut uskonnon merkityksen merkittävään heikkenemiseen. Esimerkiksi Persianlahden maissa modernisaatio ja teknologinen kehitys ovat kulkeneet käsi kädessä konservatiivisten islamilaisten arvojen säilyttämisen kanssa.
- Kaupungistuminen ja maallistuminen: Joissakin arabimaissa, kuten Egyptissä, kaupungistuminen on tuonut esiin vastakkainasettelun perinteisten uskonnollisten arvojen ja modernin elämäntavan välillä. Esimerkiksi Kairossa ja Istanbulissa näkyy jännite maallistuneiden ja islamilaisten poliittisten liikkeiden välillä.
3. Islamin yksilöllistyminen ja privatisoituminen
Sekularisaatioteorian mukaan uskonto muuttuu modernisoituvissa yhteiskunnissa yksilöllisemmäksi ja menettää asemansa kollektiivisena normina. Kristinuskon kohdalla tämä on tapahtunut erityisesti länsimaissa, mutta islamin kohdalla kehitys on ollut hitaampaa.
- Julkinen uskonnollisuus: Monissa muslimiyhteisöissä uskonnolliset normit säilyvät julkisen elämän keskiössä, ja paine uskonnollisten tapojen noudattamiseen voi olla voimakas. Tämä erottaa islamin sekularisoituneista kristillisistä yhteiskunnista, joissa uskonto on pitkälti yksityisasia.
- Liberaalit islamilaiset liikkeet: Tietyissä piireissä on esiintynyt pyrkimyksiä tulkita islamia yksilöllisemmin, esimerkiksi progressiivinen islam tai feministinen islam. Näillä liikkeillä on kuitenkin usein rajallinen vaikutus laajemmassa muslimiväestössä.
4. Islamin reaktiot sekularisaatioon
Sekularisaatioteorian mukaan uskonnot voivat joko mukautua modernisaatioon tai reagoida siihen vastarinnalla. Islamissa tämä jakautuu kolmeen pääsuuntaukseen:
- Fundamentalistiset ja konservatiiviset liikkeet: Monet islamilaiset liikkeet, kuten Muslimiveljeskunta, ovat syntyneet vastareaktiona sekularisaatiolle. Niiden tavoitteena on palauttaa islamin asema poliittisessa ja yhteiskunnallisessa elämässä.
- Sekularismin hyväksyminen: Osa muslimiyhteiskunnista on mukautunut osittaiseen sekularisaatioon, jossa uskonto säilyttää kulttuurisen merkityksensä, mutta sen poliittinen vaikutusvalta on rajattu.
- Islamilainen reformismi: Jotkut ajattelijat, kuten Nasr Abu Zayd ja Abdolkarim Soroush, ovat esittäneet tulkintoja, joissa islam sovitetaan yhteen modernin demokratian ja sekularismin kanssa.
5. Islam länsimaissa ja sekularisaatio
Länsimaissa elävät muslimiyhteisöt tarjoavat kiinnostavan näkökulman islamin sekularisaatioon. Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa asuvat muslimit elävät sekularisoituneessa yhteiskunnassa, mutta tutkimukset osoittavat, että heidän uskonnollisuutensa säilyy usein korkeana verrattuna ympäröiviin yhteisöihin. Esimerkiksi Ranskassa ja Saksassa monet muslimit noudattavat uskonnollisia tapoja aktiivisemmin kuin kristityt.
- Uskonnollinen identiteetti vahvistuu maahanmuuttajayhteisöissä: Monilla maahanmuuttajamuslimeilla uskonto toimii identiteetin ja yhteisöllisyyden tukipilarina, mikä voi hidastaa sekularisaatiota.
- Toisen ja kolmannen sukupolven maallistuminen: Joissakin tapauksissa myöhemmät sukupolvet omaksuvat enemmän sekularisoituneita arvoja, mutta tämä kehitys ei ole yhtä nopeaa kuin muiden uskontojen kohdalla.
Johtopäätös
Islamin suhde sekularisaatioon on monimutkainen ja vaihtelee suuresti alueellisesti. Toisin kuin kristinusko, islam ei historiallisesti ole tehnyt selvää eroa uskonnon ja valtion välillä, mikä tekee sekularisaatiosta haasteellisemman prosessin monissa muslimiyhteisöissä. Joissakin maissa, kuten Turkissa ja Tunisiassa, on pyritty tietoisesti edistämään sekularisaatiota, mutta laajemmin islamin poliittinen ja sosiaalinen merkitys on säilynyt vahvana.
Sekularisaatioteorian valossa voidaan arvioida, että islamin sekularisaatiokehitys on hitaampaa ja vähemmän suoraviivaista kuin länsimaissa tapahtunut kristinuskon maallistuminen. Kuitenkin yksilöllistyminen, modernisaatio ja globaalit kehityskulut voivat pitkällä aikavälillä tuoda islamin ja sekularisaation välille uudenlaisia tasapainomalleja.
Kommentit
Lähetä kommentti