Kaupunki-identiteetti ei ole rahoitusperuste – hyötyjen ja kustannusten analyysi veronmaksajan näkökulmasta
Kaupungit perustelevat kulttuurimenojaan usein sillä, että ne “vahvistavat kaupunki-identiteettiä”. Tällainen perustelu vetoaa yhteisöllisyyteen, ylpeyteen ja kaupunkikuvan rakentamiseen. Mutta veronmaksajan näkökulmasta on syytä kysyä: mitä hyötyä tästä todellisuudessa syntyy – ja kuka maksaa laskun?
Mitä hyötyjä identiteettipolitiikalla tavoitellaan?
-
Vetovoima ja imago
Tavoitteena on houkutella asukkaita, yrityksiä ja matkailijoita. Imagoa pyritään rakentamaan kulttuuritapahtumilla, arkkitehtuurilla, brändeillä ja taidehankkeilla. -
Yhteisöllisyys ja yhteenkuuluvuus
Identiteettiä pidetään tekijänä, joka lisää asukkaiden sitoutumista ja osallistumista. Tapahtumat ja kulttuurilaitokset nähdään yhteisenä kokemuspohjana. -
Historiallisen jatkumon vaaliminen
Kaupunkien halutaan säilyttävän oma erityisluonteensa ja historiansa. Tämä näkyy esimerkiksi museotukina, taidehankintoina ja aluebrändäyksenä.
Entä kustannukset – kuka maksaa?
-
Veronmaksaja ilman suoraa hyötyä
Valtava osa kulttuuritapahtumista ja brändihankkeista hyödyttää vain pientä osaa väestöstä. Silti rahoitus tulee kaikilta. Moni veronmaksaja ei käy museoissa, konserteissa tai taidetapahtumissa – mutta maksaa niistä silti. -
Vaihtoehtoiskustannus: mitä jäi rahoittamatta?
Jokainen identiteettiin käytetty euro on pois jostakin muusta. Se voisi mennä katuinfran korjaukseen, päivähoitopaikkoihin, ikäihmisten palveluihin tai vaikkapa verohelpotuksiin. Identiteetti on huono rahoituskohde silloin, kun sen hyödyt ovat epämääräisiä ja kustannukset konkreettisia. -
Valikoivuus ja kulttuurieliitin etuoikeudet
Tukien kohdentuminen painottuu usein samoille, hyväverkostoituneille toimijoille. Perinteinen taide, korkea kulttuuri ja institutionaaliset rakenteet saavat tukea – populaarikulttuuri, alakulttuurit ja markkinaehtoinen sisältö jäävät usein ilman. Tämä synnyttää poliittisesti ohjattua kulttuurivalintaa veronmaksajan kustannuksella.
Onko hyötyä mitattavissa?
Virkamiespuheessa korostetaan usein “positiivisia ulkoisvaikutuksia”: hyvinvointia, imagohyötyä, matkailun kasvua. Mutta käytännössä näitä vaikutuksia mitataan heikosti, jos ollenkaan. Kun vaikuttavuustietoa ei kerätä systemaattisesti, koko rahoituslogiikka lepää oletusten varassa.
Identiteetti on siinä mielessä ongelmallinen perustelu, että se ei velvoita ketään näyttämään toteen sen hyötyjä. Siksi se toimii poliittisesti kätevänä keppihevosena – tunteisiin vetoavana syynä siirtää rahaa kohteisiin, joita ei ehkä muuten pystyttäisi perustelemaan.
Johtopäätös
Veronmaksajan kannalta kaupunki-identiteetin tukeminen on heikosti perusteltavissa oleva julkinen meno. Sen hyödyt ovat abstrakteja, mutta kustannukset konkreettisia. Jos tuki ei lisää selkeästi mitattavaa hyvinvointia tai taloudellista aktiviteettia, kyseessä on ennemmin arvolatautunut julkinen kulutus kuin järkiperusteinen investointi.
Identiteetti voi syntyä myös ilman tukia – jos sille on todellista kysyntää.
Kommentit
Lähetä kommentti