Kokoomuksen talousliberalismin vastaiset opit

Kokoomus on perinteisesti profiloitunut talousliberaalina puolueena, mutta sen politiikassa on myös piirteitä, jotka ovat ristiriidassa puhtaan talousliberalismin kanssa. Talousliberalismi tarkoittaa tässä yhteydessä ideologiaa, joka korostaa markkinoiden vapautta, valtion minimaalista roolia taloudessa ja sääntelyn vähyyttä. Seuraavassa on keskeisimpiä ristiriitaisuuksia:

1. Tulonsiirrot ja hyvinvointivaltion ylläpito

• Vaikka Kokoomus usein korostaa vastuullista taloudenpitoa ja verotuksen keventämistä, se ei ole pyrkinyt merkittävästi purkamaan Suomen laajaa hyvinvointivaltiota.
• Kokoomus on ollut mukana päätöksissä, joissa verovaroja käytetään kattaviin sosiaaliturvajärjestelmiin, kuten asumistukiin, opintotukiin ja terveydenhuoltoon, vaikka talousliberaali linja suosisi enemmän yksityisiä ratkaisuja ja yksilön vastuuta.
• Esimerkiksi nykyinen eläkejärjestelmä on kaukana puhtaasta talousliberalismista, koska se perustuu pakollisiin eläkemaksuihin eikä vapaaseen markkinamekanismiin.

2. Yritystuet ja markkinoihin puuttuminen

• Kokoomus on kannattanut yritystukien säilyttämistä ja kohdentamista, vaikka puhtaan talousliberaalin näkemyksen mukaan yritysten pitäisi menestyä tai kaatua ilman valtion väliintuloa.
• Tietyt elinkeinopolitiikan linjaukset, kuten maataloustuet ja strategisten alojen tukeminen (esim. energiantuotanto tai teknologiateollisuus), ovat ristiriidassa vapaiden markkinoiden logiikan kanssa.

3. Kunnallinen palvelutuotanto ja verorahoitteinen koulutus

• Kokoomus kannattaa verorahoitteista koulutusjärjestelmää, eikä ole ajanut sen muuttamista markkinaehtoiseksi esimerkiksi koulutussetelimallin kautta, mikä olisi talousliberaalimpi ratkaisu.
• Julkisesti tuotettujen terveyspalveluiden ja koulutuksen vahva rooli on ristiriidassa idean kanssa, jossa yksilöt maksaisivat itse omista palveluistaan ja kilpailu parantaisi niiden laatua.

4. Ammattiliitot ja työmarkkinasääntely

• Kokoomus on perinteisesti halunnut työmarkkinoille lisää joustavuutta, mutta se ei ole pyrkinyt purkamaan Suomen työmarkkinamallia yhtä voimakkaasti kuin esimerkiksi puhtaasti talousliberaalit ajattelijat toivoisivat.
• Suomessa on edelleen yleissitovat työehtosopimukset, joihin Kokoomus ei ole tehnyt jyrkkiä muutosehdotuksia, vaikka talousliberaalissa ajattelussa työehtojen tulisi määräytyä enemmän työntekijän ja työnantajan välisellä sopimuksella.

5. Verotuksen ja sääntelyn kompromissit

• Vaikka Kokoomus on verojen keventämisen puolestapuhuja, se ei ole pyrkinyt radikaaliin verotuksen leikkaamiseen.
• Arvonlisävero ja pääomaverotus ovat pysyneet korkeina, eikä Kokoomus ole tehnyt merkittäviä aloitteita niiden purkamiseksi, vaikka talousliberalismi suosisi verojen mahdollisimman matalaa tasoa.

6. EU-politiikka ja finanssipoliittinen integraatio

• Kokoomus kannattaa Euroopan unionin yhteistä talouspolitiikkaa, vaikka puhtaan talousliberaalin näkökulman mukaan kansantalouksien pitäisi kilpailla ilman EU:n keskitettyjä sääntely- ja tukimekanismeja.
• Esimerkiksi EU:n yhteiset elvytyspaketit ja velkajärjestelyt ovat ristiriidassa markkinaehtoisen talousajattelun kanssa, koska ne suosivat valtiovetoisia ratkaisuja.

Johtopäätös

Vaikka Kokoomus on Suomen puoluekentässä talousliberaaleimpien joukossa, se on käytännön politiikassaan joutunut tekemään kompromisseja. Monissa kysymyksissä se kannattaa valtion roolin säilyttämistä ja jopa markkinaintervention säätelyä, mikä on ristiriidassa puhtaan talousliberalismin kanssa. Tämä selittyy pitkälti poliittisilla realiteeteilla: puhdas talousliberalismi ei ole ollut laajasti hyväksyttävää suomalaisten äänestäjien keskuudessa, ja Kokoomuksen on täytynyt sovittaa linjaansa sen mukaan.