Ovatko kaikki harrastukset tasa-arvoisia verovarojen edessä?

Kun tarkastellaan kulttuurin tukemista Suomessa, törmäämme nopeasti epäreiluun ristiriitaan: osa harrastuksista ja kulttuurimuodoista saa järjestelmällistä julkista tukea, toiset taas jäävät kokonaan sen ulkopuolelle. Mutta miksi sinfoniaorkesterin yleisöö tuetaan miljoonilla euroilla, kun taas tekoälypalvelun, podcastin tai ohjelmointiharrastuksen parissa itsensä kehittävä kansalainen jää ilman vastaavaa tukea?

Perinteinen kulttuuripolitiikka perustuu 1900-luvun sivistysihanteisiin, joissa korkea kulttuuri – klassinen musiikki, ooppera, kuvataide – määriteltiin itsessään arvokkaaksi. Tämän mukaisesti on rakennettu julkinen tukijärjestelmä, joka kohdentaa valtavia summia valtion ja kuntien budjeteista nimenomaan näihin muotoihin. Samaan aikaan modernit, yksilölliset ja digitaaliset tavat oppia ja kokea jäävät tuen ulkopuolelle, vaikka niillä olisi yhtä suuri tai suurempi merkitys yksilön kehitykselle.

Kyse ei ole vain rahasta, vaan myös vallasta: kuka saa päättää, mikä on sivistystä ja tukemisen arvoista? Nykyjärjestelmässä byrokratia ja kulttuurieliitti päättävät, että konserttisali on sivistystä, mutta tekoälyavusteinen itseopiskelu ei ole. Tämä ei ole neutraalia, vaan ideologisesti vinoutunutta resurssien kohdentamista.

Talousliberaalista näkökulmasta tilanne on kestämätön. Veronmaksajien rahoja tulisi ohjata siellä, missä niistä saadaan suurin yksilö- ja yhteiskuntahyöty. Tämä tarkoittaa valinnanvapautta ja kilpailua, ei kulttuurimuotojen hierarkkista säilyttelyä. Ratkaisuna ehdotan kulttuuri- ja oppimissetelijärjestelmää: jokaiselle aikuiselle annetaan esimerkiksi 100 € vuodessa, jonka voi käyttää haluamaansa kehittävään sisältöön – oli se sitten konsertti, tekoälypalvelu, verkkokurssi tai kirjapaketti.

Tällä tavoin tuetaan yksilön valintaa, ei valtion kulttuurimakua. Samalla avautuu mahdollisuus tarkastella kriittisesti nykyistä tukijärjestelmää: jos jokin kulttuurimuoto ei selviä ilman jatkuvaa tukea, onko sillä riittävää kysyntää?

On aika päivittää kulttuuripolitiikka nykyaikaan – ihmisten todellisten tarpeiden ja valintojen mukaiseksi.

Kommentit

Lähetä kommentti

Suosituimmat

Raamatun henkilöitä, jotka eivät voi olla historiallisia

Raamatun kertomuksissa esiintyy monia henkilöitä, joiden olemassaoloa voidaan pitää epätodennäköisenä tai mahdottomana naturalistisesta näkökulmasta , koska heidän tarinansa sisältävät yliluonnollisia piirteitä tai ovat ristiriidassa tieteellisen ymmärryksen kanssa. Alla on joitakin keskeisiä esimerkkejä: Aadam ja Eeva Aadam ja Eeva esitetään Raamatussa (1. Moos. 2-3) ensimmäisinä ihmisinä, jotka Jumala loi suoraan. Naturalistinen evoluutioteoria kuitenkin viittaa siihen, että ihminen on kehittynyt pitkän ajan kuluessa yhteisestä esi-isästä muiden eliöiden kanssa, eikä ollut yhtä yksittäistä "ensimmäistä paria". Kain ja Abel Aadamista ja Eevasta syntyneet pojat, joiden tarina käsittelee veljesmurhaa (1. Moos. 4). Tarinan sisältö liittyy alkukantaisiin elämänmuotoihin, mutta historiallisesti yksittäisiä henkilöitä ja heidän rooliaan kulttuurien perustajina on mahdotonta todistaa. Metusalah ja muut pitkäikäiset henkilöt Vanhan testamentin sukuluetteloissa (esim. 1. Moos. 5) esi...
Lue lisää

Analyysi: Keinoja keskustelun tason nostamiseksi Facebookissa

Sosiaalisen median alustoilla, kuten Facebookissa, yhteiskunnallinen ja poliittinen keskustelu on usein altis identiteettipohjaiselle vastakkainasettelulle. Argumentatiivinen laatu kärsii, kun keskustelun keskiöön nousee moraalinen ryhmäidentiteetin vahvistaminen eikä rationaalinen näkökulmien vaihtaminen. Tällainen kehitys johtaa helposti siihen, että keskustelu pyörii samojen moraalisten tunnusten ympärillä ilman uuden tiedon tuottamista tai kantojen uudelleenarviointia. Tässä analyysissa tarkastellaan keinoja, joilla Facebookin keskustelukulttuuria voidaan kehittää kohti informatiivisempaa, analyyttisempaa ja yhteiskunnallisesti hyödyllisempää suuntaa. 1. Esimerkillinen osallistuminen ja kysymyslähtöisyys Yksi tehokkaimmista keinoista on osallistua keskusteluun itse esimerkillisesti: käyttämällä selkeitä perusteluja, tarkkoja lähteitä ja rauhallista, neutraalia sävyä. On tärkeää säilyttää rakentava ja kunnioittava sävy, vaikka keskustelukumppani provosoisi tai hyökkäisi henkilökohta...
Lue lisää

Raportti: Kustannustehokkaan torjuntajärjestelmän suunnittelu Shahed-136-drooneja vastaan

  1. Johdanto Shahed-136 on iranilaisvalmisteinen, halpa ja pitkäkantoinen itsemurhadrooni, joka on osoittautunut tehokkaaksi asymmetrisen sodankäynnin aseeksi. Sen yksinkertainen rakenne, GPS-ohjaus ja puutteellinen suojautuminen tekevät siitä sekä uhkan että mahdollisuuden torjunnan kannalta. Tämä raportti kartoittaa droonin keskeiset haavoittuvuudet ja esittelee modulaarisen, kustannustehokkaan torjuntajärjestelmäkonseptin. 2. Shahed-136:n rakenteelliset ja toiminnalliset heikkoudet Shahed-136 on suunniteltu kustannustehokkaaksi kertakäyttöaseeksi, jonka tarkoitus ei ole selviytyä torjunnasta vaan saavuttaa maali massan ja yksinkertaisuuden turvin. Tämä luo sille useita kriittisiä haavoittuvuuksia, joita voidaan hyödyntää torjuntajärjestelmän suunnittelussa. Tässä luvussa eritellään sen tärkeimmät rakenteelliset ja toiminnalliset heikkoudet teknisestä näkökulmasta. 2.1 Potkurin ja moottorin altistuminen Droonin moottori ja potkuri on sijoitettu rungon takaosaan, missä...
Lue lisää