Perustutkimuksen ja soveltavan tutkimuksen ristiriita

Johdanto

Tiede on perinteisesti jaettu kahteen päätyyppiin: perustutkimukseen, joka pyrkii lisäämään ymmärrystä luonnon ja yhteiskunnan ilmiöistä, sekä soveltavaan tutkimukseen, joka tähtää käytännön sovelluksiin ja ongelmanratkaisuun. Näiden kahden tutkimusmuodon välinen suhde on jatkuvan keskustelun kohteena, erityisesti silloin, kun tutkimusta rahoitetaan verovaroin. Kriittinen kysymys kuuluu: missä määrin tieteen tulisi palvella välittömiä yhteiskunnallisia tarpeita, ja missä määrin sen tulisi säilyttää vapautensa etsiä uutta tietoa ilman välitöntä sovellustavoitetta?

1. Perustutkimuksen merkitys ja haasteet

Perustutkimus on tieteenalojen ydin ja sen tavoite on luoda uutta ymmärrystä maailmasta ilman välitöntä kaupallista tai teknologista hyötytarkoitusta. Monet tieteelliset läpimurrot, kuten sähkömagnetismi, kvanttimekaniikka ja genetiikka, ovat alun perin syntyneet perustutkimuksesta ja vasta myöhemmin löytäneet käytännön sovelluksia.

Haasteena on kuitenkin se, että perustutkimuksen hyödyllisyys ei ole aina ennalta ennustettavissa. Se voi synnyttää merkittäviä innovaatioita pitkällä aikavälillä, mutta myös päätyä umpikujaan ilman konkreettista vaikutusta yhteiskuntaan. Tämä on johtanut kriittisiin kysymyksiin siitä, kuinka paljon resursseja tulisi ohjata tutkimukseen, jonka hyödyt voivat jäädä epämääräisiksi tai ilmetä vasta vuosikymmenten kuluttua.

2. Soveltavan tutkimuksen tavoitteet ja rajoitteet

Soveltava tutkimus keskittyy tiedon hyödyntämiseen käytännön ongelmien ratkaisemiseksi. Esimerkkejä ovat lääketieteelliset hoidot, teknologiset innovaatiot ja insinööritieteiden kehitys. Koska soveltavalla tutkimuksella on usein suora taloudellinen tai yhteiskunnallinen arvo, se on poliittisesti helpompi perustella verovaroilla rahoitettavaksi.

Rajoitteena on kuitenkin se, että soveltava tutkimus ei voi toimia ilman perustutkimuksen luomaa tietopohjaa. Jos kaikki tutkimusresurssit kohdistetaan vain käytännön ongelmien ratkaisuihin, tieteen pitkäjänteinen kehitys voi kärsiä, ja tulevat innovaatiot saattavat jäädä syntymättä.

3. Perustutkimuksen ja soveltavan tutkimuksen välinen jännite

Tieteellisen tutkimuksen rahoituksessa tasapaino perustutkimuksen ja soveltavan tutkimuksen välillä on haastava. Usein soveltava tutkimus saa enemmän huomiota, koska sen vaikutukset ovat helpommin mitattavissa ja perusteltavissa päättäjille ja kansalaisille. Toisaalta, jos tutkimusrahoitusta suunnataan liikaa soveltavaan tutkimukseen, riskinä on tieteen pitkäaikaisen kehityksen heikkeneminen.

Tässä kontekstissa keskustelua herättävät myös tutkimushankkeet, joiden yhteiskunnallinen hyöty on vaikeasti hahmotettavissa. Erityisesti humanistisissa ja yhteiskuntatieteissä esiintyy tutkimuksia, jotka tuottavat esimerkiksi taide-esityksiä, esseitä tai narratiivisia analyyseja ilman selkeää käytännön sovellusta. Tämä voi herättää kysymyksen siitä, tulisiko verovaroin rahoitettavan tutkimuksen olla enemmän suunnattu konkreettisten ongelmien ratkaisemiseen.

4. Tieteellisen tutkimuksen rahoituksen oikeudenmukaisuus

Tieteellisen rahoituksen allokointi on aina poliittinen kysymys, jossa päätetään, mikä tutkimus on yhteiskunnallisesti tärkeää. Perustutkimuksen rahoittamista puolustetaan usein sillä, että sen arvo voi realisoitua pitkällä aikavälillä, vaikka tulokset eivät heti tuottaisikaan käytännön sovelluksia. Samalla soveltava tutkimus on helpompi perustella, koska sen hyödyt ovat välittömämpiä ja näkyvämpiä.

Mahdollisia ratkaisuja tutkimusrahoituksen tasapainottamiseen voisivat olla:

• Selkeämmät kriteerit tutkimusrahoituksen jakamiselle: Rahoituksen perustana tulisi olla sekä tieteellinen laatu että mahdollinen yhteiskunnallinen vaikuttavuus.

• Monipuolinen rahoitusmalli: Yhdistelmä julkista ja yksityistä rahoitusta voisi vähentää valtion budjettipainetta samalla kun se mahdollistaisi laaja-alaisen tutkimuksen.

• Perustutkimuksen ja soveltavan tutkimuksen eriytetty rahoitus: Näiden kahden tutkimustyypin tulisi saada rahoitusta omilla perusteillaan ilman, että toisen suosiminen vaarantaa toisen olemassaolon.

Johtopäätökset

Perustutkimuksen ja soveltavan tutkimuksen välinen jännite on pysyvä haaste tiedepolitiikassa. Vaikka kaikki tutkimus ei välttämättä johda välittömiin käytännön sovelluksiin, perustutkimuksen arvoa ei voi aliarvioida, sillä monet teknologiset ja yhteiskunnalliset innovaatiot ovat saaneet alkunsa näennäisesti hyödyttömästä tutkimuksesta. Toisaalta verovaroin rahoitettavan tieteen on pystyttävä perustelemaan yhteiskunnallinen hyödyllisyytensä, erityisesti silloin, kun tutkimushankkeet eivät tuota selkeitä sovelluksia tai ratkaisuja. Tieteellisen rahoituksen tulisi pyrkiä tasapainottamaan nämä näkökulmat, jotta sekä perustavanlaatuinen ymmärrys maailmasta että käytännön innovaatiot voivat kehittyä rinnakkain.