Talousliberaali radikalisaatiomalli

Radikalisaatiomallin soveltaminen talousliberalismiin voi tuntua haastavalta, koska radikalisaatio liittyy usein poliittiseen tai uskonnolliseen väkivaltaan, kun taas talousliberalismi keskittyy taloudellisiin vapauksiin ja markkinoiden toimintaan. Kuitenkin ideologisella tasolla talousliberalismi voi sisältää ajatusmalleja, jotka voivat johtaa radikalisoitumiseen – eli äärimmäiseen uskoon markkinoiden kykyyn ratkaista kaikki yhteiskunnalliset ongelmat ja torjuntaan kaikkea valtion säätelyä tai sosiaalipolitiikkaa.

Tässä mallissa voidaan käyttää McCauleyn ja Moskalenkon radikalisaatiopyramidia, jossa edetään asteittain kohti yhä radikaalimpia näkemyksiä.

---

1. Laaja kannatuspohja (Sympatia talousliberalismille)

• Tässä vaiheessa ihmiset omaksuvat talousliberaaleja arvoja ja kannattavat markkinataloutta, mutta hyväksyvät yhä valtion ja julkisen sektorin roolin tietyissä rajoissa.
• Tyypillisiä näkemyksiä:
  • "Kilpailu parantaa talouden tehokkuutta ja innovaatioita."
  • "Markkinat ovat parempi tapa allokoida resursseja kuin valtio."
  • "Matala verotus kannustaa työntekoon ja yrittämiseen."
• Käytännön esimerkkejä:
  • Äänestää markkinamyönteisiä puolueita (esim. Kokoomus, Liberaalipuolue).
  • Vastustaa valtiontalouden velkaantumista ja suurta julkista sektoria.
  • Puhuu markkinatalouden eduista, mutta ei kiellä valtion tarpeellisuutta.

---

2. Aktivismi ja ideologinen sitoutuminen

• Tässä vaiheessa yksilöt eivät ainoastaan kannata markkinoiden vapautta, vaan he alkavat aktiivisesti edistää sitä ja näkevät julkisen sektorin uhkana.
• Tyypillisiä näkemyksiä:
  • "Valtion roolia on minimoitava mahdollisimman paljon."
  • "Verotus on varastamista."
  • "Kaikki julkiset palvelut pitäisi yksityistää."
• Käytännön esimerkkejä:
  • Osallistuminen talousliberaaleihin ajatushautomoihin (esim. Suomen Talousliberaalit, Liberaalipuolue).
  • Kirjoittelu ja kampanjointi talousliberaalien teemojen puolesta (esim. vastustaa hyvinvointivaltiota ja julkisia tukia).
  • Kannattaa yksityistämistä jopa terveydenhuollossa, koulutuksessa ja oikeuslaitoksessa.
  • Pidättäytyy käyttämästä valtion palveluita periaatteellisista syistä (esim. ei hae tukia tai käyttää vain yksityistä terveydenhuoltoa).

---

3. Radikaali talousliberalismi

• Tässä vaiheessa usko talousliberalismiin muuttuu niin vahvaksi, että valtio nähdään lähes yksinomaan negatiivisena voimana.
• Tyypillisiä näkemyksiä:
  • "Valtion olemassaolo on moraalisesti väärin ja taloudellisesti vahingollista."
  • "Kaikki sääntely ja verotus estävät ihmisten vapauksia ja talouskasvua."
  • "Hyvinvointivaltio on kommunismin muoto ja orjuuttaa ihmisiä."
• Käytännön esimerkkejä:
  • Suora osallistuminen radikaaleihin libertaariliikkeisiin (esim. anarkokapitalismi, Mises-instituutti, Free State Project).
  • Vaatimus kaikkien valtion toimintojen yksityistämisestä, mukaan lukien poliisi ja armeija.
  • Yrittää elää täysin ilman valtion palveluita (esim. käyttää vain kryptovaluuttoja, ei maksa veroja).
  • Tukee "Exit-liikkeitä", joissa ihmiset pyrkivät luomaan itsenäisiä talousalueita ilman valtion kontrollia.

---

4. Äärimmäinen radikalisoituminen (Talousanarkismi, valtion vastaisuus)

• Tässä vaiheessa henkilö ei vain kannata vapaata markkinataloutta, vaan näkee kaiken valtiollisen toiminnan aggressiona, jota vastaan on taisteltava.
• Tyypillisiä näkemyksiä:
  • "Valtio on väkivaltakoneisto, joka on tuhottava."
  • "Vapaaehtoiset yhteiskunnalliset järjestelyt (esim. yksityiset sopimukset, DAO:t) korvaavat täysin valtion roolin."
  • "Verotuksen vastustaminen voi olla oikeutettua jopa väkivaltaisesti."
• Käytännön esimerkkejä:
  • Osallistuminen valtiovastaisiin liikkeisiin (esim. anarkokapitalistiset erillisyhteisöt, libertaarit kapinallisalueet kuten Liberland tai Seasteading Institute).
  • Kieltäytyy maksamasta veroja ja kehottaa muita tekemään samoin.
  • Kannattaa yksityistä turvallisuussektoria ja palkka-armeijoita valtion poliisin sijaan.
  • Näkee valtiovallan hyökkäyksen kohteena, mikä voi oikeuttaa jopa aktiivisen vastarinnan (esim. USA:ssa jotkut libertaarit aseistautuvat ja torjuvat veroviranomaisia väkivallalla).

---

Radikalisaation psykologiset mekanismit talousliberalismissa

1. Kognitiivinen sulkeutuneisuus: Markkinoiden ylivertaisuutta pidetään ainoana mahdollisena totuutena, ja kaikkia julkisia palveluja pidetään tehottomina.
2. Me vastaan he -ajattelu: Valtio nähdään vihollisena, joka riistää yksilöitä ja estää vapaan talouden toiminnan.
3. Sosiaalinen verkostoituminen: Radikalisoituminen tapahtuu usein ideologisissa yhteisöissä, kuten libertaarifoorumeilla, ajatushautomoissa ja kryptoyhteisöissä.
4. Utopismi ja moraalinen ylemmyydentunto: Uskotaan, että puhdas laissez-faire-kapitalismi johtaisi täydelliseen yhteiskuntaan ilman köyhyyttä ja epäoikeudenmukaisuutta.
5. Poliittinen turhautuminen: Jos valtiovalta kiristää sääntelyä ja verotusta, se voi vahvistaa radikaaleja reaktioita ja jopa laitonta toimintaa (verojen välttely, harmaa talous).

---

Johtopäätös

Talousliberalismi voi radikalisoitua seuraavien vaiheiden kautta:

1. Maltillinen talousliberalismi: Uskotaan, että markkinatalous toimii parhaiten, mutta valtio voi olla tarpeellinen joillakin alueilla.
2. Ideologinen talousliberalismi: Pyritään aktiivisesti ajamaan valtion minimointia ja yksityistämistä.
3. Radikaali talousliberalismi: Valtion rooli kielletään kokonaan, ja vain markkinoiden annetaan määrittää kaikki yhteiskunnan osa-alueet.
4. Talousanarkismi ja valtion vastustaminen: Verotuksen ja sääntelyn vastustaminen voi johtaa jopa laittomaan tai väkivaltaiseen toimintaan.

Talousliberalismin radikalisaatio ei välttämättä johda väkivaltaan samalla tavalla kuin poliittinen tai uskonnollinen ääriajattelu, mutta se voi ilmetä esimerkiksi veronkierron, rinnakkaistalouksien, anarkokapitalististen siirtokuntien ja kryptotalouden kautta.