Tieteelliset teoriat, jotka tuottavat eniten tekstiä suhteessa innovatiivisuuteen
Tieteelliset teoriat, jotka tuottavat eniten tekstiä suhteessa niiden innovatiivisuuteen, ovat yleensä laajoja, monimutkaisia ja monitulkintaisia. Niissä voi olla paljon selittävää materiaalia, tulkintoja ja erimielisyyksiä, mutta suhteellisen vähän uusia ja radikaaleja innovaatioita verrattuna niiden massiiviseen kirjalliseen tuotantoon.
Tässä muutamia esimerkkejä:
1. Postmodernistiset teoriat (esim. dekonstruktio)
- Paljon tekstiä: Postmodernismi on tunnettu laajoista, monitulkintaisista kirjoituksistaan, joissa pohditaan merkitystä, kieltä ja valtaa.
- Innovatiivisuus: Alkuvaiheessa (Derrida, Foucault, Lyotard) teorian kriittinen asenne ja dekonstruktioajattelu olivat uusia, mutta myöhemmin siitä tuli itseään toistava ja massiivinen tekstikoneisto ilman radikaaleja innovaatioita.
- Esimerkki: Derridan "Grammatologia" ja Foucault’n historialliset analyysit ovat laajoja, mutta samat teemat kiertävät monissa muissa kirjoissa ja tutkimuksissa ilman suuria uusia oivalluksia.
2. Marxismin jälkeiset teoriat (uusmarxismi, kriittinen teoria)
- Paljon tekstiä: Marxin perusajatukset kapitalismista, vieraantumisesta ja luokkataistelusta ovat synnyttäneet valtavan määrän akateemista keskustelua.
- Innovatiivisuus: Marxilainen perusta ei ole olennaisesti muuttunut, vaan keskustelu painottuu uudelleentulkintoihin ja sovelluksiin eri konteksteissa (esim. kulttuuriteoria, feministinen marxismi).
- Esimerkki: Frankfurtin koulukunnan teorioita (Habermas, Adorno, Horkheimer) käsittelevä kirjallisuus on valtava, mutta itse teoriat eivät juuri ole uudistuneet radikaalisti.
3. Psykoanalyyttiset teoriat (Freud, Lacan, Jung)
- Paljon tekstiä: Psykoanalyysi on luonut massiivisen määrän tutkimusta ja tulkintoja ihmismielestä, unista, alitajunnasta ja symboliikasta.
- Innovatiivisuus: Freudin ja Jungin alkuperäiset ajatukset olivat uraauurtavia, mutta monet myöhemmät sovellukset ovat enemmän tulkintojen lisäämistä kuin uusia innovaatioita.
- Esimerkki: Lacanin psykoanalyysi yhdistää kielen, subjektin ja yhteiskunnan teorioita, mutta vaatii erittäin laajoja selityksiä ilman selkeää testattavuutta.
4. Teologiset ja metafyysiset teoriat (teismi, apologetiikka, esoteria)
- Paljon tekstiä: Teologia ja metafysiikka ovat täynnä laajoja tulkintoja, kuten apologeettisia argumentteja, raamattukommentaareja ja metafyysisiä spekulaatioita.
- Innovatiivisuus: Harvat uudet ajatukset muuttavat teologian perustaa, mutta jokainen uusi tulkinta tai keskustelu synnyttää valtavasti tekstiä.
- Esimerkki: Keskustelu Jumalan olemassaolosta (ontologinen, kosmologinen, teleologinen argumentti) on jatkunut vuosisatoja, mutta perusargumentit eivät ole muuttuneet.
5. Sosiologiset ja kulttuuriset teoriat (esim. intersektionaalisuus, identiteettipolitiikka)
- Paljon tekstiä: Kulttuuriteoria, identiteettipolitiikka ja intersektionaalisuus ovat synnyttäneet valtavasti kirjallisuutta yliopistomaailmassa ja mediassa.
- Innovatiivisuus: Alkuvaiheen innovaatiot, kuten Kimberlé Crenshaw'n intersektionaalisuusteoria, tarjosivat uusia tapoja tarkastella sosiaalisia rakenteita, mutta myöhemmin keskustelu on ollut enemmän sovelluksia ja tulkintoja ilman uusia teoreettisia harppauksia.
- Esimerkki: Sukupuolen ja rodun vaikutuksia käsittelevä kirjallisuus on valtava, mutta perustana olevat teoriat eivät ole merkittävästi uudistuneet viime vuosikymmeninä.
6. Monimutkaiset mutta matalasti ennustavat yhteiskuntateoriat (esim. kompleksisuusteoriat ja systeemiteoriat yhteiskuntatieteissä)
- Paljon tekstiä: Yhteiskuntatieteissä on paljon monimutkaisia, laajasti sovellettavia teorioita, jotka eivät kuitenkaan tuota tarkkoja ennusteita tai konkreettisia testattavia hypoteeseja.
- Innovatiivisuus: Monet systeemiteoreettiset mallit ovat metodologisesti kiinnostavia, mutta eivät aina tarjoa uusia sovelluksia tai johtopäätöksiä.
- Esimerkki: Niklas Luhmannin systeemiteoria on valtavan laaja, mutta monet sen elementit pysyvät spekulatiivisina ilman selkeitä falsifioitavia väittämiä.
Yhteenveto
Teorioita, jotka tuottavat eniten tekstiä suhteessa niiden innovatiivisuuteen, yhdistää seuraavat piirteet:
- Monimutkaisuus ja monitulkintaisuus – Ne vaativat paljon selitystä, koska niitä ei voi yksinkertaistaa ytimekkäiksi matemaattisiksi malleiksi.
- Laaja tulkintojen kirjo – Jokainen tutkija voi kehittää uusia näkökulmia, vaikka teoriat itsessään eivät paljoa muutu.
- Historiallinen painolasti – Monet näistä teorioista perustuvat pitkään perinteeseen, joka tuottaa jatkuvasti uusia kommentaareja ilman, että perusideat muuttuvat olennaisesti.
- Monialaisuus ilman täsmällisiä ennusteita – Ne voivat soveltua moneen asiaan, mutta eivät välttämättä tee uusia, täsmällisiä ennusteita, jotka voitaisiin testata empiirisesti.
Näitä piirteitä täyttäviä teorioita ovat erityisesti postmodernismi, uusmarxismi, psykoanalyysi, teologia, kulttuuriteoria ja kompleksisuusteoriat yhteiskuntatieteissä.
Kommentit
Lähetä kommentti