Vasemmiston väkivaltaiset narratiivit
Vasemmistolaisia narratiiveja on historiassa puolustettu väkivalloin monissa eri yhteyksissä, erityisesti tilanteissa, joissa on pyritty kumoamaan olemassa olevia hallintojärjestelmiä tai suojelemaan saavutettuja etuja. Seuraavat narratiivit ovat johtaneet tai oikeuttaneet väkivaltaa vasemmistolaisissa liikkeissä:
1. Luokkataistelun ja vallankumouksen narratiivi
- Perustuu Karl Marxin ja Friedrich Engelsin ajatuksiin siitä, että kapitalismi perustuu hyväksikäyttöön ja että työväenluokan on noustava valtaan.
- Väkivaltaiset esimerkit:
- Bolshevikkivallankumous (1917, Venäjä): Väkivaltainen vallanotto, sisällissota ja punaisten terrori.
- Mao Zedongin vallankumous (1949, Kiina): Luokkavihollisten eliminointi ja "uudelleenkoulutus" työleireillä.
- Punaiset Khmerit (1975–1979, Kambodža): Massamurhat "porvarillisten" elementtien ja intelligentsian eliminoimiseksi.
- Kuuban vallankumous (1959): Väkivaltaiset teloitukset ja opposition murskaaminen vallankumouksen jälkeen.
2. Antikapitalistinen ja imperialismia vastustava narratiivi
- Kapitalististen maiden ja monikansallisten yritysten katsotaan riistävän köyhiä kansoja ja työläisiä, ja siksi niitä vastaan voidaan oikeuttaa aseellinen vastarinta.
- Väkivaltaiset esimerkit:
- Latinalaisen Amerikan sissiliikkeet (FARC, ELN, Sendero Luminoso): Taistelivat kapitalistisia hallintoja vastaan asein.
- RAF (Punainen armeijakunta) ja Brigate Rosse: Terrorihyökkäykset kapitalistisia johtajia ja pankkijärjestelmää vastaan Euroopassa.
- Venezuelan Chavistinen hallinto: Opposition väkivaltainen tukahduttaminen ja omaisuuden pakkolunastukset.
3. Antifasistinen narratiivi
- Ajatus siitä, että fasismi ja äärioikeistolaisuus on tukahdutettava keinolla millä hyvänsä.
- Väkivaltaiset esimerkit:
- Espanjan sisällissota (1936–1939): Vasemmistolaiset miliisit hyökkäsivät kirkkoja ja konservatiiveja vastaan.
- Nykyajan äärivasemmistolaiset ryhmät (Antifa): Mielenosoituksiin liittyvät väkivaltaisuudet ja hyökkäykset poliittisia vastustajia vastaan.
- Saksan ja Italian äärivasemmistolaiset liikkeet (1970–1980-luku): RAF ja Brigate Rosse murhasivat viranomaisia ja liikemiehiä "fasistien" nimissä.
4. Dekolonisaation ja kolmannen maailman vallankumouksen narratiivi
- Kolonialististen valtioiden ja länsimaiden vaikutuksen katsotaan olevan hyväksikäyttöä, ja itsenäistymiseen voidaan käyttää aseellista kapinaa.
- Väkivaltaiset esimerkit:
- Algerian itsenäisyyssota (1954–1962): FLN:n sissisota Ranskaa vastaan.
- Musta Pantterit -liike (USA, 1960- ja 1970-luku): Poliisia vastaan suunnattu aseellinen vastarinta.
- Sissiliikkeet Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa: Che Guevaran tukemat aseelliset vallankumoukset.
5. Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen vapautusliikkeiden radikaali narratiivi
- Sukupuolen ja seksuaalisuuden normien purkaminen nähtiin osana laajempaa yhteiskunnallista vallankumousta.
- Väkivaltaiset esimerkit:
- Stonewall-mellakat (1969, USA): Poliisia vastaan suunnatut väkivaltaiset mielenosoitukset LGBTQ+-oikeuksien puolesta.
- Radikaalit feministiliikkeet: Joissakin tapauksissa hyökkäyksiä konservatiivisia instituutioita vastaan.
6. Anarkistinen ja valtiovastainen narratiivi
- Näkemys, että valtio on luonnostaan sortava ja tulee kaataa väkivalloin.
- Väkivaltaiset esimerkit:
- Anarkistiset pommi-iskut 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa (Eurooppa, USA): Teloituksia ja vallankumouksellisia hyökkäyksiä.
- Espanjan anarkistit 1930-luvulla: Kirkkojen ja maanomistajien hyökkäykset.
Johtopäätös
Vaikka väkivalta ei ole synnynnäisesti osa vasemmistolaisia aatteita, historiallisesti niitä on puolustettu ja toteutettu väkivaltaisin keinoin erityisesti silloin, kun tavoitteena on ollut kumota olemassa olevia valtarakenteita. Useimmiten väkivalta liittyy vallankumouksellisiin, luokkataistelullisiin ja antikapitalistisiin liikkeisiin, mutta myös antifasistiset ja anarkistiset liikkeet ovat käyttäneet sitä oikeutuksena omalle toiminnalleen.
Kommentit
Lähetä kommentti