Analyysi: Uudistumiskyvykkyyden edellytykset julkisella sektorilla

Julkisen sektorin uudistumiskyvykkyys on noussut keskeiseksi teemaksi tilanteessa, jossa yhteiskunnat kohtaavat monimutkaistuvia haasteita, kuten väestön ikääntymistä, ilmastonmuutosta, teknologista murrosta ja geopoliittista epävarmuutta. Uudistumiskyvykkyydellä tarkoitetaan tässä yhteydessä organisaation kykyä oppia, sopeutua, kehittää uusia toimintatapoja ja ennakoida muutoksia. Tämän analyysin tarkoituksena on jäsentää, mitkä tekijät mahdollistavat tai estävät julkisen sektorin uudistumista.

1. Toimintalogiikan muutos: "Mitä" vai "miten"

Uudistumiskeskustelussa on usein korostettu toimintakulttuurin ja johtamisajattelun muutosta. Oppimisen, vaikuttavuuden ja yhteiskehittämisen korostaminen nähdään keinona siirtyä kontrolliin ja pysyvyyteen nojaavasta hallinnasta ketterämpään ja kansalaislähtöisempään toimintaan. Tällöin painopiste siirtyy tulostavoitteiden mekaanisesta saavuttamisesta kykyyn arvioida toimintaa, kokeilla uutta ja tehdä korjausliikkeitä muuttuvissa oloissa.

2. Rakenteelliset edellytykset

Pelkkä toimintalogiikan muutos ei kuitenkaan riitä, jos institutionaaliset rakenteet eivät tue uudistumista. OECD:n Government at a Glance 2023 -raportti osoittaa, että hajautettu päätöksenteko, selkeä vastuunjako ja johdonmukaiset rahoitusjärjestelmät ovat keskeisiä tekijöitä julkisen sektorin muutoskyvylle. Ilman rakenteellisia uudistuksia uudistumiskyky jää helposti retoriseksi tavoitteeksi. Myös Pollitt ja Bouckaert (2017) ovat osoittaneet, että organisatoriset ja hallinnolliset rakenteet vaikuttavat suoraan siihen, missä määrin organisaatiot voivat oppia, kokeilla ja arvioida vaikuttavuuttaan.

3. Poliittinen ja lainsäädännöllinen konteksti

Julkisen sektorin uudistumiskyky on sidoksissa poliittiseen ohjaukseen ja säädöspohjaan. Päätöksenteon aikajänne, hallituskausien sitovuus sekä lainsäädännön mahdollistavuus vaikuttavat ratkaisevasti siihen, missä määrin julkinen sektori voi toimia strategisesti, pitkäjänteisesti ja proaktiivisesti. STM:n käynnistämä sote-uudistuksen ulkoinen arviointi (2023) osoittaa, että monimutkaiset ohjaus- ja vastuujärjestelmät hidastavat uudistusten toimeenpanoa ja vaikeuttavat kokonaisuuksien hallintaa.

4. Tiedolla johtaminen ja vaikuttavuuden arviointi

Uudistumiskykyinen julkinen sektori hyödyntää systemaattisesti tietoa päätöksenteossa ja kohdentaa resurssit vaikuttavasti. Tämä edellyttää kyvykkyyksiä datan keräämiseen, analysointiin ja tulkintaan sekä vaikuttavuusperusteista budjetointia. Tiedolla johtaminen ei kuitenkaan toteudu automaattisesti, vaan se vaatii sekä teknisiä ratkaisuja että kulttuurista muutosta, jossa mittaaminen ja arviointi eivät ole kontrollin välineitä vaan kehittämisen tuki.

Yhteenveto

Uudistumiskyky edellyttää sekä kulttuurista että rakenteellista muutosta. Toimintalogiikan uudistaminen on tärkeää, mutta se on kestävällä pohjalla vain, jos rakenteet tukevat kokeilua, oppimista ja pitkäjänteistä kehittämistä. Ilman selkeitä vastuunjakoja, johdonmukaisia ohjausjärjestelmiä ja poliittisesti mahdollistavaa kontekstia uudistumiskyky jää helposti ideaaliseksi puheeksi vailla vaikutusta käytännön toimintaan.

Lähteet

[1] OECD. (2023). Government at a Glance 2023. OECD Publishing. https://doi.org/10.1787/3d5c5d31-en
[2] Pollitt, C., & Bouckaert, G. (2017). Public Management Reform: A Comparative Analysis – Into the Age of Austerity (4th ed.). Oxford University Press.
[3] Sosiaali- ja terveysministeriö. (2023). Sote-uudistuksen ulkoinen arviointi käynnistynyt. Lehdistötiedote 24.7.2023. https://stm.fi/-/sote-uudistuksen-ulkoinen-arviointi-kaynnistynyt