Analyysi: Vasemmiston narratiivit Hamasin ja LGBTQ-oikeuksien suhteesta

Vasemmistolaisessa keskustelussa Hamasin suhtautuminen LGBTQ-oikeuksiin muodostaa kiinnostavan paradoksin, jossa humanitaarinen solidaarisuus kohtaa ideologisen ristiriidan. Hamas, islamistinen ja konservatiivinen organisaatio, ylläpitää selkeää homofobista politiikkaa, joka on jyrkässä ristiriidassa länsimaisen LGBTQ-oikeusliikkeen tavoitteiden kanssa. Tästä huolimatta vasemmistossa esitetään toisinaan argumentteja, jotka pyrkivät sovittamaan yhteen Hamasin tukemisen ja LGBTQ-oikeuksien edistämisen, usein vetoamalla laajempiin poliittisiin tai sosiaalisiin näkökulmiin.

Ensimmäinen keskeinen argumentti liittyy ns. pinkwashing-ilmiöön, jossa väitetään Israelin käyttävän LGBTQ-oikeuksia imagonsa kiillottamiseen ja palestiinalaisten sortamisen oikeuttamiseen kansainvälisen yhteisön silmissä. Vasemmistolaisessa diskurssissa tätä käytetään usein perusteena sille, että todellinen LGBTQ-solidaarisuus merkitsisi Palestiinan kansallisen vapautusliikkeen, mukaan lukien Hamasin, tukemista. Argumentti perustuu ajatukseen, että sorrettujen ryhmien välinen solidaarisuus on tärkeämpää kuin minkään yksittäisen ryhmän sisäiset erimielisyydet tai puutteet. Tämä lähestymistapa kuitenkin jättää huomiotta Hamasin oman sisäisen politiikan ja käytännön, joka sisältää homoseksuaalien oikeuksien räikeän loukkaamisen, minkä vuoksi argumentti voidaan nähdä pikemminkin aiheen vaihtamisena ja moraalisena relativismina.

Toinen vasemmistolainen narratiivi liittyy intersektionaalisuuteen, jossa LGBTQ-oikeuksien ja palestiinalaisten kansallisen vapautusliikkeen kamppailut kytketään toisiinsa. Argumenttina on, että kaikki sorrettujen ryhmien taistelut ovat yhteydessä keskenään, koska niiden taustalla nähdään olevan yhteinen sortava järjestelmä – tässä tapauksessa kolonialismi tai imperialismi. Intersektionaalinen näkökulma pyrkii rakentamaan retorisen ja moraalisen yhteyden näiden erilaisten liikkeiden välille, mutta tämä symbolinen solidaarisuus sivuuttaa todellisuuden, jossa Hamas käytännössä sortaa ja vainoaa seksuaalivähemmistöjä Gazan alueella. Vaikka teoria voi olla houkutteleva akateemisessa tai aktivistisessa kontekstissa, käytännössä se jättää huomiotta homoseksuaalien kärsimyksen konkreettiset muodot Hamasin hallitsemilla alueilla.

Kolmas argumentti on ajatus siitä, että homofobia alueella johtuu pohjimmiltaan imperialismista ja Israelin miehityksestä, jonka lopettaminen johtaisi automaattisesti Hamasin ja muiden islamististen järjestöjen maltillistumiseen myös LGBTQ-oikeuksien suhteen. Tämä ajatusmalli olettaa, että poliittinen paine ja ulkoinen sorto synnyttävät ja ylläpitävät konservatiivista moraalia, ja niiden poistaminen johtaisi liberaaliin muutokseen yhteiskunnan sisällä. Historiallisesti ja empiirisesti tämä on kuitenkin epärealistinen oletus, sillä islamististen liikkeiden konservatiiviset näkemykset perustuvat usein syvempiin ideologisiin ja uskonnollisiin perusteisiin, jotka eivät katoa pelkällä poliittisen tilanteen muuttumisella.

Neljäntenä argumenttina vasemmistolaisessa keskustelussa esiintyy Hamasin maltillistumisen merkkejä koskevia tulkintoja järjestön julkaisemista asiakirjoista. Esimerkiksi vuonna 2017 julkaistu poliittinen asiakirja, joka ei eksplisiittisesti mainitse homoseksuaalisuutta, nähdään osoituksena järjestön valmiudesta lieventää linjauksiaan tulevaisuudessa. Käytännössä tällaiset dokumentit eivät kuitenkaan heijasta todellisuutta, sillä käytännön politiikka Gazassa on pysynyt tiukan homofobisena, eivätkä tällaiset julkisuusasiakirjat vaikuta suoraan paikallisiin lakeihin tai käytäntöihin.

Todellisuudessa käytännön näyttö Hamasin toiminnasta osoittaa, ettei mikään vasemmiston esittämistä argumenteista kykene kumoamaan sitä tosiasiaa, että järjestö ylläpitää homoseksuaalisuuden kriminalisoivaa lainsäädäntöä ja harjoittaa ankaraa väkivaltaa homoseksuaalisuudesta epäiltyjä kohtaan. Kansainväliset ihmisoikeusraportit osoittavat toistuvasti, että Hamasin hallinto ei ole vain passiivisesti homofobinen, vaan käyttää aktiivisesti väkivaltaa seksuaalivähemmistöjä kohtaan.

Talousliberaalista näkökulmasta yksilön vapaudet, mukaan lukien LGBTQ-oikeudet, toteutuvat tehokkaimmin yhteiskunnissa, joissa kunnioitetaan oikeusvaltioperiaatetta, yksilön autonomiaa ja vapaata markkinataloutta. Hamasin teokraattinen ja autoritäärinen hallinto ei pysty tarjoamaan näitä edellytyksiä, mikä tekee sen toiminnan yhteensovittamisesta LGBTQ-oikeuksien edistämisen kanssa täysin mahdotonta. Vasemmiston yritys yhdistää nämä kaksi vastakkaista tekijää perustuu lähinnä ideologiseen projektiivisuuteen eikä todelliseen analyysiin konkreettisesta yhteiskunnallisesta tilanteesta.