Analyysi: Viisaus käsitteenä – liian laaja vai strategisesti hyödyllinen?
1. Ongelmanasettelu
Keskustelun ytimessä on viisauden määritelmä. Ongelma ei ole pelkästään termin epämääräisyys, vaan se, että viisaus toimii eri yhteyksissä eri tavalla: toisinaan käytännöllisenä kykynä, toisinaan eettisenä hyveenä, toisinaan filosofisena pohdintana. Ilman kontekstin tarkkaa rajausta viisaus jää liian laveaksi käsitteeksi, jotta siitä voitaisiin muodostaa mielekäs ja käyttökelpoinen määritelmä.
2. Kilpailevat määrittelyt
Viisautta voidaan tarkastella ainakin kahdella eri tavalla:
- 
Käytännöllisenä kykynä: Viisaus ymmärretään kyvyksi ennakoida tulevia tapahtumia ja sopeutua niihin mahdollisimman tehokkaasti. Tällöin se rinnastuu selviytymiskykyyn tai tilanteenlukutaitoon ja on sovellettavissa myös eläinkuntaan.
 - 
Reflektiivisenä ja eettisenä ominaisuutena: Viisaus nähdään kykynä tarkastella omaa ajatteluaan, arvioida arvoja ja toimia harkiten muiden hyvinvointi huomioiden. Tämä määritelmä edellyttää metakognitiota ja kytkeytyy ihmisyyden erityispiirteisiin.
 
Nämä kaksi näkökulmaa eivät ole välttämättä ristiriidassa, mutta ne korostavat eri asioita. Ongelmia syntyy, jos niitä yritetään sovittaa yhteen ilman selkeää rajausperustetta.
3. Peliteoreettinen näkökulma
Peliteoriassa viisaus voidaan hahmottaa strategisena kykynä toimia toistuvissa ja epävarmoissa vuorovaikutustilanteissa siten, että pitkän aikavälin hyöty maksimoituu. Viisauteen kuuluu tällöin:
- 
Kyky mallintaa muiden pelaajien käyttäytymistä
 - 
Valmius yhteistyöhön ja joustavaan sopeutumiseen
 - 
Taidokas tasapainottelu lyhyen ja pitkän aikavälin etujen välillä
 
Lisäksi voidaan puhua metapeliteoreettisesta viisaudesta: kyvystä arvioida itse pelin sääntöjä ja muuttaa niitä, tai kieltäytyä osallistumasta haitallisiin peleihin. Tämä edellyttää kykyä tarkastella preferenssejä, seurauksia ja pelin rakennetta ylätasolla.
4. Viisaus käsitteenä on kontekstisidonnainen
Viisaus ei ole yksi selkeä taito tai ominaisuus, vaan kehyskäsite, joka saa merkityksensä käyttöyhteydestä. Biologisessa kontekstissa viisaus voi tarkoittaa sopeutumis- ja ennakointikykyä. Eettisessä tai filosofisessa kontekstissa se viittaa arvojen, elämän tarkoituksen ja oikean toiminnan pohdintaan. Strategisessa kontekstissa viisaus ilmenee kyvykkyytenä navigoida monimutkaisissa tilanteissa yhteistyötä ja resilienssiä edistäen.
5. Johtopäätös
Viisaus on ylikattava käsite, jonka käyttö ilman kontekstuaalista täsmennystä johtaa epäselvyyksiin ja puhuvien osapuolten välisten merkityserojen kasautumiseen. Jotta keskustelu viisaudesta olisi mielekästä, on ensin määriteltävä, mitä osaa elämästä tai toimintaa viisaus kulloinkin kuvaa:
– käytännön toimintaa
– eettistä harkintaa
– metakognitiota
– strategista päätöksentekoa
Tämä jäsentely selkeyttää keskustelua ja mahdollistaa aidon näkemyserojen arvioinnin.
Kommentit
Lähetä kommentti