Jumala luonnontieteissä

 Tutkimuskysymys:

Voidaanko Jumalaa pitää luonnontieteen selitysmallien osana tai perustana, jos hänen olemassaolonsa ei ilmene tieteellisissä yhtälöissä?

Vastaus:
Luonnontiede rakentuu havaittaviin ilmiöihin, matemaattisiin malleihin ja testattaviin hypoteeseihin. Sen tavoitteena ei ole vahvistaa tai kumota metafyysisiä väittämiä, vaan selittää havaintoja mahdollisimman tarkasti ja ennustettavasti. Tämä rajaa pois kaikki sellaiset selitykset, jotka eivät johda falsifioitaviin väittämiin tai mitattaviin seurauksiin – mukaan lukien yliluonnolliset tekijät.

Historiallisesti monet merkittävät tutkijat, kuten Newton, Faraday tai Planck, saattoivat nähdä työnsä sopusoinnussa uskonnollisen maailmankatsomuksen kanssa. Kuitenkin heidän tieteelliset teoriansa eivät edellyttäneet Jumalaa selittäväksi tekijäksi. Esimerkiksi:

• Newtonin liikeyhtälöt selittävät kappaleiden liikettä voimien avulla, ilman viittausta ohjaavaan tahtoon.

• Maxwellin yhtälöt kuvaavat sähkö- ja magneettikenttien dynamiikkaa johdonmukaisesti ja deterministisesti.

• Einsteinin yleinen suhteellisuusteoria perustuu geometrian ja massan vuorovaikutukseen, ei ulkoiseen luovaan tekijään.

Näissä malleissa ei ole viitteitä "jumalallisista muuttujista", koska sellaiset eivät ole empiirisesti määriteltävissä. Siten Jumalaa ei tarvita selittämään luontoa samalla tavalla kuin vaikkapa gravitaatiovakio tai Planckin vakio. Tämä ei tarkoita, että tiede kieltäisi Jumalan, vaan että hän ei ole metodologisesti hyödyllinen tai tarpeellinen muuttuja luonnontieteellisessä selittämisessä. Jumalan postuloiminen ei lisää mallien ennustearvoa eikä paranna selitysvoimaa.

Väite, jonka mukaan kristinusko olisi luonnontieteen perusta, on tarkasteltava erikseen kahtena väitteenä:

1. Historiallisena väitteenä voidaan todeta, että kristinusko mahdollisti tiettyinä ajanjaksoina tieteen harjoittamista länsimaissa. Esimerkiksi usko rationaaliseen luojaan on saattanut kannustaa ajatukseen järjestyksellisestä luonnosta (Harrison, 2007). Tämä on kulttuurihistoriallinen havainto, ei todiste teologisen sisällön tieteellisestä relevanssista.

2. Metodologisena väitteenä taas väite ei pidä paikkaansa. Tieteen metodologinen perusta — kokeellisuus, falsifioitavuus, kausaalinen selittäminen — ei tarvitse eikä salli yliluonnollisia selityksiä. Niitä ei voida testata eikä käyttää empiiriseen päättelyyn.

Siksi Jumalan puuttuminen yhtälöistä ei ole merkki ateistisesta ideologiasta, vaan seurausta siitä, ettei Jumalan ole osoitettu tuottavan mitattavia ilmiöitä, jotka eivät muuten selittyisi. Tämä tekee hänen tieteellisen merkityksensä — toisin kuin eksistentiaalisen merkityksen yksilölle — käytännössä nollaksi.

Lähteet (APA):

• Harrison, P. (2007). The Fall of Man and the Foundations of Science. Cambridge University Press.
  “The idea of a rational, law-governed creation, rooted in Christian theology, certainly facilitated the rise of modern science — but the methods and content of science soon emancipated themselves from that framework.”

• Pigliucci, M. (2010). Nonsense on Stilts: How to Tell Science from Bunk. University of Chicago Press.
  “Science’s methodological naturalism does not entail metaphysical naturalism. It simply requires that only testable, observable causes be entertained in scientific explanations.”

• Dawes, G. W. (2016). Galileo and the Conflict between Religion and Science. Routledge.
  “While personal theistic beliefs were common among early scientists, these beliefs did not shape the structure or methodology of the science itself.”