Miksi vasemmistolaiset niin helposti unohtavat Hamasin olemassaolon kritisoidessaan Israelia?
- Hae linkki
- X
- Sähköposti
- Muut sovellukset
Alla on tiivis analyysi siitä, miksi monet vasemmistolla itsensä identifioivat toimijat – etenkin länsimaissa – painottavat Israelin politiikan kritiikkiä, mutta sivuuttavat (tai vähättelevät) Hamasin roolia.
1. Valta-asymmetria ja antikolonialistinen linssi
Vasemmistolainen peruskehys korostaa heikko–vahva-asetelmaa: Israel nähdään valtiollisena, teknologisesti ylivoimaisena toimijana ja palestiinalaiset sorrettuna väestönä. Tällöin huomio kiinnittyy lähes automaattisesti siihen osapuoleen, jolla on valtamonopoli – vaikka toisella puolella toimisi ääriliike kuten Hamas. Sosiaalisen median dataa 2023–24 koskeva analyysi osoittaa, että globaalissa pro-Palestina-hashtag-aktivismissa yli 70 % viesteistä keskittyi uhrinarratiiviin, kun taas pro-Israel-viestit keskittyivät “vihollisen” tuomitsemiseen. Tutkimus selittää eron nimenomaan rakenteellisella valta-asetelmalla ResearchGate.
2. Anti-imperialistinen identiteettipolitiikka
Monelle länsivasemmistolaiselle Israel toimii “imperialismin” symbolina, johon on helppo projisoida kriittisiä näkökulmia USA:n ulkopolitiikkaa, kapitalistista globalisaatiota ja rasismia kohtaan. Tämän kehyksen läpi Hamas asettuu “siirtomaavallan” vastarintaliikkeeksi, jolloin sen jihadistinen ideologia jää taka-alalle. VAS-NARRATIIVI: “Israel on apartheid-tyyppinen siirtomaavaltio, joten aseellinen vastarinta on oikeutettua.” Tästä narratiivista kirjoittaa mm. Mondoweiss, joka vaatii vasemmistoa ottamaan Hamasin mukaan “solidaarisuuslogiikkaan” Mondoweiss.
3. Ristiriitainen sekularismi vs. uskonnollinen fundamentalismi
Useimmat länsivasemmistolaiset liikkuvat sekulaarissa, sosiaalisesti progressiivisessa viitekehyksessä. Hamasin sharia-perustainen, homoja ja naisia sorvaava ohjelma aiheuttaisi ilmeisen arvoristiriidan. Tilanteen ratkaisemiseksi Hamas yksinkertaisesti jätetään keskustelusta pois – “vaikea pala nieltäväksi”. The Nationin vasemmistolainen kolumnisti pitääkin hämmentävänä, että “international left” välttää Hamas-keskustelua juuri tästä syystä The Nation.
4. Viestintä- ja kampanjastrategia
Kampanjoissa pyritään selkeään, tunnepitoiseen viestiin (“pysäyttäkää pommitus”). Hamasin analysointi monimutkaistaisi sloganit, loisi sisäisiä ristiriitoja ja antaisi oikeistolle helpon lyömäaseen (“Tukevatko he terroristeja?”). Voxin raportin mukaan maltillisetkin vasemmistotoimijat pyrkivät edelleen rajaamaan Hamas-teeman ulos, jotta “pääviesti” – tulitauko ja humanitaarinen apu – ei hajoaisi Vox.
5. Koalitioiden dynamiikka
Yhdysvalloissa ja Euroopassa pro-Palestina-rintamaan on liittynyt joukko eri kysymyksiin keskittyviä ryhmiä (ilmasto, BLM, queer-liike). JNS huomauttaa, että “woke”-koalitiot hakevat yhteistä nimittäjää ja Hamas-kritiikki voisi hajottaa rintaman, koska osa kumppaneista pitää Hamasia “vastarintana” JNS.org.
6. Medienäkyvyyden vinouma
Väkivaltaa kokeneiden siviilien kuvat ovat mediaseksikkäämpiä kuin jihadistien manifestit. Tämä vahvistaa uhrikehystä, joka edelleen siirtää huomion Hamasin sotarikoksista Israelin toimiin. Sama mekanismi näkyy hashtag-tutkimuksessa (ks. kohta 1) sekä vasemmistomedioiden sisällöissä, joissa kuva-painotteinen raportointi dominoi analyysiä.
7. Olemassa olevat, mutta marginaaliin jäävät vasemmistokritiikit
On kuitenkin vasemmistolaisia – etenkin israelilaisia ja arabivasemmistolaisia – jotka arvostelevat Hamasia jyrkästi ja pitävät sen ideologiaa esteenä kahden valtion ratkaisulle The NationMondoweiss. Nämä äänet jäävät länsimaissa pienelle huomiolle, koska ne rikkovat edellä mainittua koalitio- ja viestintälogiikkaa.
Miksi tämä on ongelma myös talousliberaalista näkökulmasta?
-
Uskottavuus: Yhden osapuolen sotarikosten sivuuttaminen rapauttaa laajemman ihmisoikeus-diskurssin uskottavuuden.
-
Ratkaisujen realismi: Hamas on de facto-toimija Gazassa. Sen sivuuttaminen estää politiikkasuosituksia, jotka huomioisivat alueen todellisen valtarakenteen.
-
Resurssien kohdentaminen: Kehitysapua, jälleenrakennusta ja investointeja suunniteltaessa on tunnistettava, kuka todella hallitsee maata ja verotuloja – muuten syntyy tehottomuutta ja korruptiota.
Yhteenveto
Vasemmiston taipumus “unohtaa” Hamas nousee ennen kaikkea ideologisista suodattimista, kampanjastrategiasta ja koalitiopolitiikasta. Ilman Hamasin tosiasiallisen roolin tunnustamista Israel-Palestiina-keskustelu jää helposti yksipuoliseksi ja epärelevantiksi – eivätkä taloudellisesti kestävät rauhan- ja jälleenrakennusratkaisut pääse edes pöydälle.
- Hae linkki
- X
- Sähköposti
- Muut sovellukset
Kommentit
Lähetä kommentti