Israelin lainsäädännön merkitys gazalaisille

 Tutkimuskysymys:

Missä määrin Israelin hallinnon toimet Gazan saartopolitiikassa ja siihen liittyvässä meritoiminnassa ovat olleet kansainvälisen oikeuden ja sen omien lakien mukaisia, ja millaisia mitattavia vaikutuksia näillä toimilla on ollut palestiinalaisväestön elinolosuhteisiin?

Analyysi:
Israelin merisaarto Gazan alueella alkoi vuoden 2007 jälkeen, kun Hamas nousi valtaan. Saarron oikeudellista perustaa on puolustettu sillä, että Israel on sotatilassa Hamasin kanssa ja merisaarto on siten "laillinen sotatoimi" (San Remon merisotaoikeuden ohjeistus, 1994). Tämä näkökulma perustuu siihen, että merisaarto on sallittu, mikäli se on osa aseellista konfliktia eikä estä humanitaarisen avun pääsyä siviileille. Kansainvälisen oikeuden mukaisuus riippuu kuitenkin siitä, miten saartoa toteutetaan.

YK:n ihmisoikeusneuvoston ja useiden kansalaisjärjestöjen mukaan Israelin saarto on johtanut vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin. Esimerkiksi United Nations Office for the Coordination of Humanitarian Affairs (OCHA) on toistuvasti todennut, että saarto rajoittaa ruokaa, lääkkeitä, rakennustarvikkeita ja sähkön saatavuutta.

Merirosvous-termiä on käytetty kuvaamaan Israelin puolustusvoimien väliintuloa esimerkiksi Mavi Marmara -alukseen vuonna 2010, joka oli matkalla Gazaan kansainvälisiltä vesiltä. Turkin kansalaisia kuoli yhteenotossa. YK:n Palmerin raportti (2011) totesi, että saarto oli kansainvälisen oikeuden puitteissa oikeutettu, mutta voimankäyttö operaatiossa oli liiallista.

Kustannus-hyötynäkökulmasta saarto on heikentänyt alueen taloutta ja terveydenhuoltoa merkittävästi. Gazan työttömyysaste on ollut yli 40 % ja nuorilla jopa 60 % (World Bank, 2023). Lapsikuolleisuus ja krooniset sairaudet ovat nousseet, ja sähkökatkot ovat päivittäisiä.

Toisaalta Israelin hallinto katsoo, että saarto on vähentänyt aseiden salakuljetusta ja rakettien valmistusta Gazassa. Näiden toimien vaihtoehtoiskustannuksia voidaan arvioida tarkastelemalla turvallisuustilannetta ilman saartoa. On kuitenkin vaikea osoittaa kvantitatiivisesti, että saarto olisi vähentänyt väkivaltaa, koska eskaloituminen on jatkunut.

Elinkaarikustannusten näkökulmasta jatkuva konflikti ja siihen liittyvät siviilikärsimykset, infrastruktuurin tuho ja kansainvälinen kritiikki aiheuttavat pitkän aikavälin kuluja sekä Gazalle että Israelille. Näihin kuuluvat jälleenrakennuskulut, turvallisuusmenot ja kansainvälisen maineen heikkeneminen, joka voi vaikuttaa myös taloussuhteisiin.

Johtopäätös:
Israel on tulkinnut saartonsa ja siihen liittyvät meritoimet kansainvälisen oikeuden puitteissa sallituiksi, mutta käytännön toteutus ja erityisesti voimankäyttö tietyissä tapauksissa on herättänyt oikeudellisia ja eettisiä kysymyksiä. Palestiinalaisväestön elinolosuhteet ovat heikentyneet merkittävästi, eikä turvallisuushyötyjä ole kyetty osoittamaan objektiivisesti ylittävän näitä kustannuksia. Tarjontaperusteisen talousajattelun näkökulmasta saarto rajoittaa hyödykevirtoja, mikä tekee alueesta epätuottavan ja yhteiskuntarakenteen ylläpidosta tehotonta.


Lähteet (APA-tyyliin):

Kommentit

Suosituimmat

Raamatun henkilöitä, jotka eivät voi olla historiallisia

Analyysi: Keinoja keskustelun tason nostamiseksi Facebookissa

Raportti: Kustannustehokkaan torjuntajärjestelmän suunnittelu Shahed-136-drooneja vastaan