Mielipide: Onko demokratia hyväksyttävää vain silloin, kun kansa äänestää “oikein”?

Demokratia on periaatteena kaunis: valta kuuluu kansalle, päätöksenteko perustuu enemmistön tahtoon, ja vallankäyttöä rajoitetaan perusoikeuksilla ja oikeusvaltiolla. Kuitenkin yhä useammin törmää näkemyksiin, joissa demokratiaa puolustetaan vain silloin, kun se tuottaa tietyn ideologisesti hyväksytyn lopputuloksen. Yksi esimerkki tällaisesta ajattelusta löytyy Lauri Finerin puheenvuoroista.

Finer esiintyy usein demokratian puolustajana, mutta samalla hän vihjailee, että demokraattisesti valittu hallitus toimii fasistisin menetelmin. On täysin oikeutettua kritisoida hallituksen toimia – se kuuluu demokratiaan – mutta kun poliittiset erimielisyydet aletaan kehystää “autoritarismiksi” tai “äärioikeistolaisuudeksi” ilman konkreettisia perusteita, kyse ei enää ole vallan vahtikoiran tehtävästä. Se on retorinen strategia, jolla pyritään delegitimoimaan poliittinen vaihtoehto ennen kuin sen ajatuksia edes käsitellään.

Toinen ristiriita Finerin ajattelussa koskee kansan tahtoa. Hän on toistuvasti vihjannut, ettei kansa aidosti tue hallituspolitiikkaa – esimerkiksi talouskuria – vaikka se olisi äänestänyt juuri sitä ajavia puolueita. Tämä herättää kysymyksen: milloin kansanvalta on riittävän "aito"? Jos enemmistö äänestää talouskurin puolesta, mutta tämä päätös ei vastaa tiettyä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden mallia, julistetaanko se virheelliseksi? Tällöin demokratia ei ole enää kansanvallan väline, vaan keino viedä läpi valmiiksi määriteltyjä arvoja.

Tällainen käsitys demokratiasta on tuttu sosialistisessa ajattelussa. Siinä päätöksenteon legitimiteetti ei synny vaalituloksesta vaan lopputuloksen moraalisesta laadusta – jonkun toisen määrittelemänä. Mutta jos kansalaisia kohdellaan ikään kuin he eivät ymmärtäisi omaa etuaan, ja heidän valintojaan pyritään ohittamaan vetoamalla heidän "todelliseen intressiinsä", silloin demokratiasta on jäljellä enää kuoret.

Demokratiaa ei voi puolustaa rajaamalla sen ulkopuolelle niitä, joiden kanssa on eri mieltä. Se on väline reiluun kilpailuun arvoista ja ratkaisuista – ei palkinto niille, jotka ovat moraalisesti ylivertaisia. Jos halutaan säilyttää uskottava kansanvalta, on hyväksyttävä se, että joskus kansa äänestää toisin kuin haluaisimme. Sitä kutsutaan demokratiaksi.