Vasemmiston islamofilia on arvoristiriita, ei hyve
Eurooppalainen vasemmisto on rakentanut identiteettinsä sorrettujen puolustajaksi. Tämä tehtävä on moraalisesti kunniallinen ja historiallisesti perusteltu. Ongelma syntyy kuitenkin silloin, kun solidaarisuudesta tulee valikoivaa ja sokeaa. Nykyisessä poliittisessa keskustelussa vasemmiston suhde islamiin on tästä hyvä esimerkki – ja monin tavoin sen akilleenkantapää. Vasemmisto suhtautuu usein islamilaisiin yhteisöihin kuin haavoittuvaan vähemmistöön, jota on suojeltava kritiikiltä hinnalla millä hyvänsä. Kritiikkiä islamia kohtaan pidetään helposti islamofobisena, vaikka sen motiivina olisi puolustaa samoja arvoja, joihin vasemmisto itse nojaa: sukupuolten tasa-arvoa, seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ja sananvapautta. Tästä syntyy ristiriita, joka tekee liikkeestä arvofilosofisesti epäjohdonmukaisen. Kun vasemmisto hyväksyy konservatiiviset tai patriarkaaliset käytännöt “kulttuurisen herkkyyden” nimissä, se tulee tahtomattaan puolustaneeksi juuri niitä rakenteita, joita se l...