Antisemitismi ei ole mielipide – se on älyllinen oikotie

 

Antisemitismi ei ole vain historiallinen jäänne tai ääriliikkeiden tunnusmerkki. Se on ennen kaikkea ajattelun virhe, joka toistuu yllättävän helposti myös koulutetuissa ja poliittisesti aktiivisissa piireissä. Sen ydin ei ole viha sinänsä, vaan selittämisen helppous: monimutkainen maailma pelkistetään yhdeksi syylliseksi.

Taloustieteessä tämä tunnistetaan huonoksi malliksi. Kun ilmiötä selitetään yhdellä muuttujalla, joka muka ohjaa kaikkea muuta, päädytään systemaattisesti virheellisiin johtopäätöksiin. Antisemitismi toimii täsmälleen näin. Se tarjoaa näennäisesti loogisen kertomuksen vallasta, rahasta ja vaikutusvallasta – mutta tekee sen empirian kustannuksella.

Erityisen huolestuttavaa on, että antisemitismi naamioituu usein hyväksyttävään muotoon. Israelin politiikkaa saa ja pitääkin kritisoida, kuten minkä tahansa valtion toimia. Ongelma alkaa siinä vaiheessa, kun kritiikki lakkaa kohdistumasta päätöksiin ja alkaa kohdistua ihmisryhmään, tai kun juutalaisuus esitetään kollektiivisena moraalisena ongelmana. Tässä kohdin kyse ei ole enää ulkopolitiikasta vaan vanhasta ajatusvirheestä uudessa asussa.

On syytä sanoa suoraan: väite siitä, että antisemitismi olisi vain ”reagointia geopoliittisiin tapahtumiin”, on analyyttisesti heikko. Konfliktit eivät synnytä antisemitismiä; ne aktivoivat valmiina olevia selitysmalleja, jotka etsivät yksinkertaista kohdetta. Tämä pätee yhtä lailla oikealla kuin vasemmalla – ja juuri siksi ilmiö on niin sitkeä.

Julkisessa keskustelussa tarvitaan selkeämpi rajanveto. IHRA:n antisemitismimääritelmä ei ole täydellinen, mutta se tarjoaa käyttökelpoisen perusperiaatteen: kritiikki on sallittua, demonisointi ei. Talouspolitiikassa kutsuisimme tätä sääntöpohjaisuudeksi – ilman sitä keskustelu ajautuu mielivaltaan.

Antisemitismi on myös tehokkuusongelma. Yhteiskunta, joka hyväksyy ajattelun, jossa ihmisryhmiä kohdellaan kollektiivisina syyllisinä, heikentää luottamusta, instituutioita ja rationaalista päätöksentekoa. Se ei ole vain moraalinen tappio vaan myös toiminnallinen riski.

Siksi antisemitismiä ei pidä vastustaa vain siksi, että se on väärin. Sitä on vastustettava siksi, että se on huonoa ajattelua. Ja huono ajattelu johtaa aina huonoihin päätöksiin – niin taloudessa kuin politiikassakin.

Lopulta kyse on vaatimuksesta, jonka pitäisi olla helppo hyväksyä:
yksilöitä arvioidaan yksilöinä, tekoja tekoina ja väitteitä todisteilla. Kun tästä lipsutaan, antisemitismi ei ole kaukana.