Jeesuksen opetusten rationaalinen tehottomuus

 

Jeesus esitetään usein moraalisena huippuna: ajattomana eettisenä majakkana, jonka opetukset ylittävät kulttuurit ja vuosituhannet. Väite kuulostaa vakuuttavalta – kunnes sitä tarkastellaan rationaalisesti ja käytännön moraalina eikä hartaana ihanteena.

Jeesuksen opetusten keskeinen ongelma on niiden kontekstisidonnaisuus. Ne syntyivät maailmankuvassa, jossa Jumalan valtakunnan odotettiin olevan välittömästi käsillä. Kun maailmanloppu ei tullutkaan, etiikka jäi roikkumaan ilmassa. Ohjeet kuten “älkää murehtiko huomisesta”, omaisuudesta luopuminen tai maallisen vallan halveksunta ovat rationaalisia vain, jos tulevaisuutta ei ole. Modernissa yhteiskunnassa ne ovat pikemminkin vastuuttomia.

Toinen ongelma on epäsymmetrinen moraali. “Käännä toinen poski” ja rajaton anteeksianto voivat kuulostaa jalolta, mutta todellisissa valtasuhteissa ne suosivat aggressiivista ja häikäilemätöntä osapuolta. Etiikka, joka ei huomioi kannustimia, ei ole moraalisesti ylevää vaan käytännössä naiivia. Yhteiskunta, joka soveltaisi näitä periaatteita kirjaimellisesti, ei olisi lempeä – se olisi hyväksikäytetty.

Kolmas ongelma on moraalinen maksimalismi. Jeesuksen opetuksissa moraali ulottuu ajatuksiin ja tunteisiin: pelkkä himo on aviorikos, viha murhan siemen. Tällainen etiikka ei ohjaa päätöksentekoa vaan tuottaa pysyvää syyllisyyttä. Se ei tee ihmisistä parempia toimijoita, vaan joko lamaantuneita tai tekopyhiä.

Lisäksi Jeesuksen moraali siirtää vastuun yksilölle tavalla, joka tekee siitä yhteiskunnallisesti heikon. Ongelmat kuten köyhyys, sorto ja epäoikeudenmukaisuus nähdään ennen kaikkea ihmisten sisäisinä puutteina – väärinä asenteina tai moraalisina heikkouksina – eivätkä talouden, vallankäytön tai instituutioiden ongelmina. Tällainen etiikka ohjaa katseen ihmisen sydämeen, mutta jättää rakenteet koskemattomiksi. Se voi tarjota lohtua yksilölle, mutta se ei anna keinoja korjata yhteiskunnallisia epäkohtia.

Moderni moraaliajattelu on edennyt pidemmälle. Se arvioi tekoja seurausten, oikeuksien, kannustimien ja yhteistoiminnan näkökulmasta. Se hyväksyy epätäydellisyyden ja pyrkii minimoimaan vahingot sen sijaan, että vaatisi mahdotonta täydellisyyttä. Tällainen etiikka toimii, koska se ottaa ihmisluonnon ja yhteiskunnan vakavasti.

Tämä ei tarkoita, että Jeesuksen opetuksissa ei olisi inhimillistä arvoa. Mutta rationaalisena moraalijärjestelmänä ne ovat tehottomia – ja tietyissä tilanteissa suorastaan haitallisia. Niiden ylistäminen ajattomana huippumoraalina kertoo enemmän uskonnollisesta perinteestä kuin eettisestä analyysistä.

Toimiva moraalijärjestelmä ei perustu pelkästään ihanteellisiin oletuksiin, vaan sen tulee olla sovellettavissa maailmassa, jossa ihmiset toimivat rajallisen tiedon, ristiriitaisten intressien ja epävarman tulevaisuuden puitteissa.