Vasemmistolainen normatiivinen viestintä poliittisessa päätöksenteossa

 

Johdanto

Politiikan kieli ei ainoastaan kuvaa todellisuutta, vaan myös muokkaa sitä. Vasemmistolaisella normatiivisella viestinnällä tarkoitetaan tässä yhteydessä poliittista puhetta, jossa tasa‑arvo, solidaarisuus ja universaalit oikeudet korostuvat ja jossa taloudelliset kustannukset nähdään toissijaisina. Tällainen viestintä nojaa oletuksiin, että markkinamekanismeihin ei voi luottaa ja että valtiolla on moraalinen velvollisuus turvata sosiaalinen ja ekologinen oikeudenmukaisuus.

Tutkimus tarkastelee, milloin ja missä politiikkakysymyksissä vasemmistolainen normatiivinen viestintä korostuu suhteessa eksplisiittiseen kustannus–hyöty‑analyysiin ja miten tämä vaikuttaa päätösten tehokkuuteen, vaihtoehtojen tarkasteluun ja politiikan korjautuvuuteen. Aineisto koostuu mediakirjoituksista, poliittisista puheenvuoroista ja asiantuntijateksteistä, joista tunnistettiin neljä tapausesimerkkiä.

Vasemmistolaisen normatiivisen viestinnän piirteet

Vasemmistolaisen normatiivisen viestinnän ytimessä on:

• Tasa‑arvo ja yhdenvertaisuus: Poliittinen tavoite nähdään universaalina arvona, ei välineenä esimerkiksi talouskasvun tai työllisyyden edistämiseen. Rinne–Marinin hallitusohjelman analyysi Politiikasta‑julkaisussa korosti, että hallitus asetti tasa‑arvon, syrjimättömyyden ja ihmisoikeudet politiikan keskiöön ja esitti ne itseisarvonapolitiikasta.fi. Ohjelmassa todettiin, että tasa‑arvo ei ole erillinen politiikkalohko, vaan läpäisee kaikki strategiset kokonaisuudetpolitiikasta.fi.

• Solidaarisuus ja universaalit oikeudet: Vasemmistolainen viestintä korostaa moraalista velvollisuutta auttaa heikommassa asemassa olevia. Tiedonantaja‑lehden raportti Solidarity is Not a Crime ‑konferenssista kuvaa, miten vasemmistolaiset aktiivit visioivat Euroopan, joka perustuu rauhaan, solidaarisuuteen ja vapaan liikkuvuuden oikeuteentiedonantaja.fi. Konferenssin puheenvuoroissa korostettiin, ettei siirtolaisten vastaanoton esteenä ole resurssipula, koska yhteiskunta on vauraampi kuin koskaantiedonantaja.fi.

• Moraalinen velvoite turvata sosiaalinen oikeudenmukaisuus: Vasemmistoliiton puheenjohtaja Minja Koskela arvosteli sosiaaliturvaa koskevaa keskustelua moraalipaniikiksi ja totesi, että terveelläkin ihmisellä on oikeus elää sosiaaliturvan varassa, koska osa‑aikatyötä tekevät ja palvelualan työntekijät eivät useinkaan saa täysipäiväistä työtävasemmisto.fi. Koskela korosti, että moralisoinnin sijaan tulisi pohtia, miten pienituloisia voidaan tukea ja edistää kohti perustuloavasemmisto.fi.

• Epäluottamus markkinoihin ja yrityksiin: Vasemmistolainen normatiivinen viestintä suhtautuu markkinamekanismeihin epäluuloisesti ja korostaa valtion roolia resurssien ohjaamisessa. Tiedonantajassa todettiin, että EU:n maahanmuuttopolitiikka toimii rikoskumppanina pakolaisuuden tuottamisessa ja että kapitalismin kriisit ovat maahanmuuton taustallatiedonantaja.fi.

Tapaukset

1. Sukupuolten tasa‑arvo itseisarvona

Konteksti. Rinteen hallituksen (2019) hallitusohjelma toi sukupuolten tasa‑arvon takaisin politiikan keskiöön. Politiikasta‑artikkelin analyysin mukaan ohjelmassa tasa‑arvo mainittiin 71 kertaa ja sitä pidettiin itseisarvona, joka läpäisi kaikkia politiikkasektoreitapolitiikasta.fipolitiikasta.fi. Tämä arvopolitiikka kontrastoi Sipilän hallituksen ohjelmaan, jossa tasa‑arvo kuitattiin yksittäisellä lauseella ”naiset ja miehet ovat tasa‑arvoisia”politiikasta.fi.

Normatiivinen kehys. Viestinnässä korostettiin oikeutta tasa‑arvoon itsessään, ei instrumenttina muiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Ihmisoikeudet ja syrjimättömyys asetettiin politiikan ytimeen, mikä vahvisti hallituspuolueiden ideologista profiilia ja asemoitumista GAL–TAN‑akselillapolitiikasta.fi. Samalla ohjelmassa luvattiin, että tasa‑arvoreformeilla saa olla hintalappu ja että julkisiin palveluihin investoidaanpolitiikasta.fi.

Koordinaatio vs. tehokkuus. Arvopuhe vahvisti hallituskoalition legitimiteettiä ja antoi selkeän signaalin sitoutumisesta tasa‑arvoon. Samalla se kuitenkin sivuutti konkreettisen vaikutusarvion siitä, miten laajat tasa‑arvotavoitteet toteutetaan kustannustehokkaasti. Tasa‑arvon asettaminen itseisarvoksi voi lisätä julkisia menoja ja luoda resursseista kilpailua, mikä edellyttää huolellista analyysiä, jotta normatiivinen tavoite ei heikennä taloudellista tehokkuutta.

2. Ilmastopolitiikan tahtopuhe

Konteksti. Julkisessa keskustelussa ilmastonmuutoksen torjuntaa kuvataan usein tahdon asiaksi. Ekonomisti Heikki Pursiainen kritisoi tällaista moraalista retoriikkaa toteamalla, että ilmastopolitiikka ei ratkea pelkästään paikallistaloudella tai kuvittelemalla, että ihmiset muuttuivat paremmiksi – tällainen ajattelu johtaisi vain köyhyyteenmustread.fi. Pursiaisen mukaan ilmastonmuutoksen torjunta on kollektiivinen tekojen ja politiikkavalintojen ongelma, ei tahdon puutteen seurausmustread.fi, ja moraalinen obrohtelu korvaa usein analyyttisen päätöksenteonmustread.fi.

Normatiivinen kehys. Vasemmistolainen ilmastopuhe korostaa moraalista velvollisuutta toimia välittömästi. On toisteltu ajatusta, että ”tahtoa kyllä löytyisi, jos vain poliitikot haluaisivat”, ja että kritiikki on merkki piittaamattomuudesta tulevista sukupolvista. Tällainen tahdon ja syyllistämisen retoriikka mobilisoi kannattajia mutta voi yksinkertaistaa ilmastopolitiikan monimutkaisia kustannus–hyöty‑näkökulmia.

Koordinaatio vs. tehokkuus. Moraalinen ilmastopuhe toimii sitoutumissignaalina ja helpottaa kansalaisyhteiskunnan mobilisaatiota, mutta se voi hämärtää keskustelua kustannuksista, teknologioista ja markkinamekanismeista. Pursiaisen mukaan päästöjen vähentäminen on viheliäinen ongelma, joka vaatii talouskasvua ja sääntelyä, ei pelkästään parempaa moraaliamustread.fi. Jos ilmastopuhe torjuu taloudelliset kompromissit, se voi estää kustannustehokkaiden ratkaisujen löytämisen.

3. Sosiaaliturva, perustulo ja elämisen oikeus

Konteksti. Vasemmistoliiton puheenjohtaja Minja Koskela kritisoi sosiaaliturvakeskustelua siitä, että siihen liittyy moraalipaniikkia: esimerkiksi terveiden henkilöiden oikeutta olla sosiaaliturvan varassa pidetään epäoikeudenmukaisenavasemmisto.fi. Koskela korosti, että monet osa‑aikatyötä tekevät eivät kykene saamaan kokopäivätyötä ja että sosiaaliturvauudistus tarvitsee askeleita kohti perustuloavasemmisto.fi. Hänen mukaansa keskustelun tulisi keskittyä siihen, miten pienituloisten jaksamista voidaan tukea ja miten sosiaaliturva voidaan yhtenäistää kohti riittävää perustuloavasemmisto.fivasemmisto.fi.

Normatiivinen kehys. Puheessa korostuu ihmisten oikeus riittäviin elinoloihin ja sosiaaliturvaan riippumatta työkyvystä tai työn määrästä. Moraalinen velvoite turvata kaikkien perustarpeet esitetään ensisijaisena, kun taas kustannukset ja kannustimet nähdään toissijaisina. Perustulo nähdään välineenä, joka vapauttaa ihmiset tarttumaan merkitykselliseen toimeen ilman pelkoa tyhjän päälle putoamisestavasemmisto.fi.

Koordinaatio vs. tehokkuus. Tällainen viestintä vahvistaa legitimiteettiä sosiaalipolitiikan piirissä ja mobilisoi kannattajia, mutta se saattaa sivuuttaa kysymyksiä taloudellisesta kestävyydestä, kannustinvaikutuksista ja verotuksen rakenteesta. Koskela itse myöntää, että sosiaaliturva on osa hyvinvointivaltion perustaavasemmisto.fi, mutta kustannusten kattamiseksi tarvitaan tarkempia analyysimalleja. Perustulokokeilun tulokset viittaavat siihen, että perustulo voi hieman parantaa työllisyyttä ja psyykkistä terveyttä, mutta sen laajamittainen käyttöönotto vaatii kattavaa vaikutusarviointiavasemmisto.fi.

4. Solidaarisuus ja maahanmuuttopolitiikka

Konteksti. Tiedonantajan raportissa vasemmistolaiset aktiivit ja kansalaisjärjestöt käsittelivät maahanmuuttopolitiikkaa Solidarity is Not a Crime ‑konferenssissa. He visioivat vaihtoehtoisen Euroopan, joka perustuisi rauhaan, solidaarisuuteen ja vapaan liikkuvuuden oikeuteentiedonantaja.fi. Konferenssissa todettiin, että EU:n militarisoitu rajapolitiikka ja säilöönottokeskukset ovat epäinhimillisiä ja että vasemmiston tehtävänä on vastustaa tätä kehitystätiedonantaja.fi. Tiago Silva huomautti, että Suomen hallitus pyrkii kriminalisoimaan solidaarisuuden siirtolaisia kohtaan ja että rasistiset käsitteet, kuten ”suvakki” ja ”elintasopakolainen”, ovat yleistyneettiedonantaja.fi.

Normatiivinen kehys. Viestinnässä korostetaan, että siirtolaisiin kohdistuvan solidaarisuuden kriminalisointi on väärin ja että nykyisessä maahanmuuttopolitiikassa ei ole kyse resurssipulasta vaan poliittisista valinnoista. Silva väitti, ettei ole mitään resurssipulaa estämässä siirtolaisten vastaanottoa; päinvastoin, yhteiskunta on vauraampi kuin koskaantiedonantaja.fi. Maahanmuuttokriisi kytkettiin kapitalismin kriiseihin ja esitettiin, että ratkaisu löytyy vasta sosialismin kauttatiedonantaja.fi.

Koordinaatio vs. tehokkuus. Solidaarisuusretoriikka vahvistaa vasemmiston identiteettiä ja mobilisoi kansalaisyhteiskuntaa puolustamaan ihmisoikeuksia. Se voi kuitenkin jättää huomiotta resurssien allokointia ja integrointipolitiikkaa koskevat käytännön kysymykset. Jos julkinen keskustelu jäsentyy ”hyvisten” ja ”pahisten” vastakkainasetteluksi, se voi karkottaa kriittiset äänet ja tehdä kompromissien etsimisestä vaikeaa.

Kriittinen arvio

Koordinaatiovaikutukset. Vasemmistolainen normatiivinen viestintä auttaa rakennamaan kollektiivista identiteettiä ja legitimiteettiä. Tasa‑arvon ja solidaarisuuden korostaminen sitouttaa kannattajia ja voi toimia signaalina siitä, että poliittinen toimija noudattaa johdonmukaisia arvoja. Tällainen viestintä myös alentaa neuvottelun kustannuksia oman kannattajakunnan sisällä, koska arvot ovat jaettuja.

Tehokkuus ja kannustinvaikutukset. Normatiivinen viestintä voi kuitenkin syrjäyttää eksplisiittisen kustannus–hyöty‑analyysin. Tasa‑arvoa koskevissa puheissa harvoin arvioidaan politiikan kustannuksia ja vaikutuksia työn tarjontaan; sosiaaliturvaa puolustettaessa ei aina pohdita taloudellisia kestävyysrajoja; ilmastokysymyksissä syyllistäminen voi korvata politiikkavaihtoehtojen vertailun; ja maahanmuuttopolitiikassa solidaarisuusretoriikka voi sivuuttaa kotoutumisen ja palvelujen järjestämisen haasteet.

Narratiivien selitysvoima. Vasemmistolainen normatiivinen viestintä kehystää taloudellisen tehokkuuden usein kylmäksi ja epäinhimilliseksitiedonantaja.fi. Markkinat esitetään moraalisesti epäilyttävinä ja julkinen interventio nähdään velvollisuutenatiedonantaja.fi. Tällaiset narratiivit mobilisoivat tiettyä yleisöä, mutta voivat rajoittaa politiikkavalikoimaa, jos ne estävät harkitsemasta markkinapohjaisia tai hybridimalleja.

Vertailu muihin maihin

Vertailu Ruotsiin ja Saksaan osoittaa, että vasemmistolainen normatiivinen viestintä on yleiseurooppalainen ilmiö. Ruotsissa sosiaalidemokraatit korostavat solidaarisuutta ja sukupuolten tasa‑arvoa, mutta ovat viime vuosina kytkeneet viestinnän tiukemmin julkisen talouden raameihin. Saksassa vihreiden ilmastopolitiikka on sekoitus vahvaa arvopuhetta ja markkinapohjaisia päästövähennyskeinoja (päästökauppa, hiilivero). Suomen vasemmistolainen viestintä on näihin verrattuna suoremmin antikapitalistista, mikä näkyy esimerkiksi Tiedonantajan puheissa kapitalismin korvaamisesta sosialismillatiedonantaja.fi. Tämä saattaa lisätä narratiivien polarisoivaa vaikutusta.

Johtopäätökset

Vasemmistolainen normatiivinen viestintä tuo poliittiseen keskusteluun keskeisiä arvoja – tasa‑arvon, solidaarisuuden ja universaalit oikeudet – ja vahvistaa poliittisten toimijoiden legitimiteettiä. Normatiivinen puhe toimii sitoutumissignaalina ja helpottaa kollektiivista koordinaatiota, erityisesti tilanteissa, joissa analyysi on epävarmaa tai monimutkaista. Samalla se voi syrjäyttää kustannus–hyöty‑analyysin ja vaihtoehtojen vertailun. Tutkimus osoittaa, että normatiivisen viestinnän vaikutus päätöksentekoon on kaksijakoinen: se parantaa koordinaatiota ja legitimiteettiä, mutta saattaa heikentää taloudellista tehokkuutta ja oppimiskykyä, jos arvopuheesta tulee ainoa ohjaava kehys. Jatkossa vasemmistolaisen politiikan tehokkuus riippuu siitä, kuinka hyvin se yhdistää moraaliset tavoitteet analyyttiseen päätöksentekoon ja kykenee kommunikoimaan arvojaan ilman, että se torjuu taloudelliset realiteetit.