Aito sosialisti on vaarallisempi kuin kleptokraatti

Julkisessa keskustelussa on tapana ajatella, että pahinta on hallitsija, joka varastaa. Kleptokraatti, joka käyttää sosialismia vain retorisena kilpenä, näyttäytyy moraalisesti erityisen vastenmielisenä. Historia ja taloustiede viittaavat kuitenkin yllättävään johtopäätökseen: ideologisesti vilpitön sosialistinen diktaattori on usein systeemisesti vaarallisempi kuin kyyninen vallankäyttäjä.

Ero ei liity luonteeseen vaan tavoitefunktioon. Kleptokraatin päämäärä on vallassa pysyminen ja resurssien kaappaus. Ideologia on vaihdettava työkalu. Kun talous alkaa romahtaa, hän voi sallia epäviralliset markkinat, kaksoisvaluutat ja harmaan talouden – ei siksi, että hän välittäisi kansasta, vaan koska järjestelmän täydellinen romahdus uhkaisi myös häntä itseään.

Ideologisesti aito sosialisti toimii toisin. Hän ei pyri hyötymään järjestelmästä vaan muokkaamaan todellisuutta ideologian mukaiseksi. Kun malli ei toimi, vika ei ole mallissa vaan ihmisissä, vihollisissa tai sabotaasissa. Tällöin virheiden korjaus ei tapahdu politiikkaa lieventämällä vaan sitä kiristämällä.

Tämä selittää, miksi Joseph Stalin ja Mao Zedong kykenivät ajamaan yhteiskuntansa nälänhätiin ja massiivisiin vainoihin ideologisen johdonmukaisuuden nimissä. Katastrofit eivät olleet poikkeamia, vaan seurausta järjestelmästä, jossa todellisuus ei saa antaa palautetta päätöksentekoon. Empiirinen kärsimys tulkitaan moraaliseksi velvoitteeksi jatkaa.

Kleptokraattinen järjestelmä, kuten Nicolas Maduron Venezuela, on taloudellisesti tuhoisa ja inhimillisesti raskas. Mutta se harvoin pyrkii totalisoimaan koko yhteiskuntaa. Se ei vaadi uskoa – vain sopeutumista. Siksi se jättää usein harmaita vyöhykkeitä, joissa ihmiset selviävät omin keinoin.

Johtopäätös on epämiellyttävä mutta analyyttisesti selkeä:
vilpitön ideologinen sosialismi yhdistettynä keskitettyyn valtaan poistaa korjaavat mekanismit ja legitimoi rajattoman pakon. Kleptokratia on moraalisesti alhainen, mutta ideologinen totalitarismi on systeemisesti vaarallisempi.

Tämä ei ole ideologinen solvauksia viljelevä väite, vaan havainto siitä, mitä tapahtuu, kun politiikka lakkaa kuuntelemasta todellisuutta.