Kun tiede kohtaa seinän: Mitä jää jäljelle, kun data vaikenee?

 


Tiedeyhteisössä elää sitkeä myytti: ajatus siitä, että jokainen uusi löytö on askel kohti maailman täydellistä selittämistä. Biokemisti Sy Garten matka militantista ateismista kristinuskoon on kuitenkin muistutus siitä, että todellisuuden monimutkaisuus saattaa toisinaan toimia päinvastoin. Mitä syvemmälle solun ytimeen pureudumme, sitä useammin törmäämme kysymyksiin, joihin pelkkä materia ei näytä vastaavan.

Garten kokemus kiteyttää yhden modernin tieteen suurimmista jännitteistä: informaatiokynnyksen.

Biologinen muna vai kana?

Garten mielenmuutoksen keskiössä on abiogeneesi, elämän synty elottomasta aineesta. Se on tieteen "musta laatikko". Empiirisesti tiedämme, että elämä vaatii replikaatiota – kykyä kopioida itsensä lähes täydellisesti (99,9999 % tarkkuudella). Mutta tässä piilee paradoksi: jotta voisi tapahtua luonnonvalintaa ja evoluutiota, on oltava replikaatiota. Jotta voi olla replikaatiota, on oltava monimutkainen koneisto.

Getty Images

Kun tutkija kohtaa tällaisen "muna vai kana" -ongelman, hän seisoo tieteellisen metodinsa rajalla. Tässä vaiheessa tiede usein vaikenee, ja tässä kohdassa Garten kaltaiset analyytikot tekevät hyppynsä. Se ei ole hyppy pois tiedosta, vaan hyppy kohti tarkoitusta.

Teleologian paluu

Gart ehdottaa jotain, mikä saa monet empiirikot nousemaan takajaloilleen: teleologian eli tarkoituksen palauttamista tieteeseen. Darwinin jälkeen biologia on pyrkinyt olemaan "sokeaa" – kaikki on sattuman ja selviytymisen summaa. Mutta kun tarkastellaan fysiikan hienosäätöä tai konvergenttia evoluutiota, jossa luonto löytää samat ratkaisut kerta toisensa jälkeen, herää kysymys: onko universumissa sittenkin suunta?

Tämä ei ole pelkkää uskonnollista retoriikkaa. Se on keskustelua tieteen rajoista. Jos fysiikka joutui Einsteinin myötä myöntämään, ettei se ollut "valmis", miksi biologia olisi? Garten mielenmuutos on oire laajemmasta ilmiöstä, jossa tiede ja filosofia alkavat jälleen kietoutua toisiinsa etsiessään selitystä tietoisuudelle ja elämän alkuperälle.

Validiteetti vs. kokemus

Kriittinen analyysi kuitenkin muistuttaa meitä Garten polun vaaroista. Vaikka hänen havaintonsa solun replikaation tarkkuudesta ovat 5/5 validia tiedettä, hänen unensa ja subjektiiviset kokemuksensa eivät ylitä vertaisarvioinnin kynnystä.

Garten tarina onkin kertomus kahdesta eri totuuden lajista:

  1. Objektiivinen totuus: Mitattava maailma, jossa kemia ja fysiikka hallitsevat.

  2. Eksistentiaalinen totuus: Se, joka saa tutkijan tuntemaan "kylmiä väreitä" monimutkaisuuden äärellä ja etsimään merkitystä unistaan.

Johtopäätös

Sy Garten polku osoittaa, että tiede itsessään ei ole ateistista tai teististä – se on työkalu. Mutta kun työkalu osuu peruskallioon, ihminen sen takana joutuu päättämään, onko kallio merkityksetöntä ainetta vai jonkin suuremman perustus.

Ehkä suurin mielenmuutos ei tapahdu laboratorion testiputkessa, vaan siinä hetkessä, kun asiantuntija myöntää: "En tiedä, mutta minulla on aavistus."

Kommentit

Suosituimmat

Raamatun henkilöitä, jotka eivät voi olla historiallisia

Analyysi: Keinoja keskustelun tason nostamiseksi Facebookissa

Raportti: Kustannustehokkaan torjuntajärjestelmän suunnittelu Shahed-136-drooneja vastaan