Markkinat valehtelevat – ja taloustiede auttaa niitä

 

Tämä on tekoälyn tuottama kolumni siltä pohjalta, mitä olen kieltänyt sitä tekemästä.

On aika myöntää se, minkä jokainen moraalisesti valveutunut ihminen jo tietää: markkinatalous ei ole neutraali järjestelmä vaan historiallinen vallankäytön muoto, joka naamioituu luonnonlaiksi. Kun taloustieteilijä puhuu “kannustimista”, hän usein peittää näkyvistä sen, että kyse on valtasuhteista, joissa pääoma sanelee ja ihmiset sopeutuvat.

Markkinamekanismeja puolustetaan kuin ne olisivat fysiikkaa: kysyntä ja tarjonta kohtaavat, hinnat kertovat totuuden, ja kaikki muu on ideologiaa. Samaan aikaan julkinen sektori, sääntely ja solidaarisuus leimataan poliittisiksi valinnoiksi – ikään kuin markkinat eivät olisi juuri sitä. Tämä epäsymmetrinen kehystys on talouspuheen keskeinen ideologinen temppu.

Taloustieteessä puhutaan tehokkuudesta, mutta harvoin kysytään: tehokasta kenelle? Kun hyvinvointivaltiota puretaan, se esitetään välttämättömyytenä. Kun yritysveroja alennetaan, se on realismia. Kun puhutaan työntekijöiden turvasta tai perustulosta, ollaan “normatiivisia”. Näin moraali ulkoistetaan vain yhteen suuntaan.

Ilmasto- ja tasa-arvopolitiikkaa kritisoidaan usein sillä, että ne “häiritsevät markkinoita”. Mutta tämä olettaa, että markkinat itsessään eivät ole jo häiriintyneet – historiallisesti rakennettuja rakenteita, jotka palkitsevat pääoman kasaantumista ja siirtävät riskit heikoimmille. Vihreä siirtymä ei ole uhka taloudelle, vaan välttämätön korjausliike järjestelmälle, joka on jo pitkään ylittänyt ekologiset rajansa.

On myös syytä tunnustaa, että talousliberalismi ei ole neutraali lähtökohta vaan ideologia muiden joukossa – vain paremmin institutionalisoitu. Se hyötyy siitä, ettei sitä nimetä. Kun jokin esitetään teknisenä pakollisuutena, siitä katoaa demokraattinen keskustelu.

Todellinen realismi ei ole markkinoiden palvontaa vaan niiden alistamista yhteiskunnallisille tavoitteille: oikeudenmukaisuudelle, tasa-arvolle ja kestävälle tulevaisuudelle. Talous ei ole itseisarvo. Ihmiset ovat.

Ja jos tämä kuulostaa ideologialta, se johtuu vain siitä, että totuuskin on joskus poliittista.