Moraalinen kompassi vai moraalinen shokki?

 

Moraalinen kompassi on vanha ja hyödyllinen metafora. Se viittaa johonkin suhteellisen vakaaseen: arvoihin, periaatteisiin ja kykyyn suunnistaa monimutkaisessa maailmassa ilman, että jokainen uusi ärsyke muuttaa suuntaa. Kompassi ei huuda, ei säiky eikä reagoi impulsiivisesti – se vain näyttää suunnan, jonka ihminen sitten harkintansa mukaan valitsee tai jättää valitsematta.

Viime vuosina julkinen keskustelu on kuitenkin alkanut muistuttaa vähemmän kompassin seuraamista ja enemmän hätäsignaalien varassa liikkumista. Moraalinen shokki on korvannut moraalisen suunnan. Se ei pyri ohjaamaan ajattelua, vaan pysäyttämään sen.

Moraalinen shokki toimii yksinkertaisella logiikalla: esitetään äärimmäinen moraalinen väite, liitetään siihen voimakas tunne ja pakotetaan vastaanottaja reagoimaan välittömästi. Tällöin kysymys ei enää ole siitä, mihin suuntaan pitäisi kulkea, vaan siitä, kuka uskaltaa olla vetämättä hätäjarrua.

Tässä mielessä moraalinen shokki on viestinnällinen oikotie. Se säästää perusteluilta, mittasuhteilta ja epävarmuuden sietämiseltä. Taloustieteilijän näkökulmasta kyse on kannustinrakenteesta: shokki tuottaa nopean huomion ja sosiaalisen hyväksynnän, kun taas maltillinen analyysi on hidas, epävarma ja usein palkitsematon.

Ongelma ei ole moraali sinänsä. Yhteiskunnallinen keskustelu tarvitsee moraalia aivan kuten suunnistaja tarvitsee kompassia. Ongelma syntyy, kun moraali muuttuu impulsiiviseksi reaktiomekanismiksi, joka osoittaa aina samaan suuntaan – kohti shokkia, tuomiota ja painostusta – riippumatta tilanteesta.

Kun kompassin neula muuttuu teräväksi, hehkuvaksi ja aggressiiviseksi, se lakkaa olemasta suunnannäyttäjä. Se alkaa toimia aseena. Tällöin keskustelun tehtävä ei enää ole ymmärtää maailmaa tai parantaa päätöksiä, vaan testata lojaalisuutta ja nopeutta reagoida oikein.

Pitkällä aikavälillä tämä on kallis strategia. Yhteiskunnat, joissa jokainen uusi kysymys laukaisee moraalisen shokin, menettävät kykynsä erottaa olennaisen epäolennaisesta. Päätöksenteko perustuu tunnesykleihin eikä arvioon seurauksista, kustannuksista tai vaihtoehdoista.

Moraalinen kompassi ei takaa oikeaa suuntaa. Mutta ilman sitä jäämme pelkkien shokkien varaan – ja silloin emme enää suunnista, vaan poukkoilemme.