Sekularismi ei ole hyökkäys – vaan rajankäynti

 



Uskontokeskustelu ajautuu Suomessa toistuvasti sivuraiteille. Aihe ei ole uusi, mutta tapa, jolla siitä puhutaan, tekee siitä jatkuvasti vaikeamman. Kritiikki tulkitaan vihamielisyydeksi, rajankäynti kieltopolitiikaksi ja sekularismi moraaliseksi tyhjiöksi. Lopputulos on keskustelu, jossa osapuolet väittelevät eri asioista.

Sekularismi ei ole kanta Jumalan olemassaoloon, uskonnon totuusarvoon tai yksilön vakaumukseen. Se on periaate, joka koskee valtiota. Sen ydinväite on yksinkertainen: julkinen valta ei perustu ilmoitukseen, eikä se saa suosia mitään maailmankatsomusta. Tämä ei ole radikaali vaatimus vaan hallinnollinen rajaus. Samaa logiikkaa sovelletaan, kun erotetaan tuomioistuin ja lainsäätäjä tai puolustusvoimat ja puoluepolitiikka.

Keskustelu vääristyy usein kahdella tavalla. Ensimmäinen on olkiukko: ajatus siitä, että uskonnon kritiikki olisi sama asia kuin uskovien vaino tai uskonnon kieltäminen. Tämä ei pidä paikkaansa. Yhteiskunnallinen kritiikki kohdistuu instituutioihin, etuoikeuksiin ja vallankäyttöön, ei yksilön oikeuteen uskoa tai olla uskomatta. Valtion ja kirkon erottaminen ei tee kenestäkään vähemmän uskovaista, mutta se tekee valtiosta neutraalimman.

Toinen harha on moraalinen vertailu eri uskontojen välillä. Kysymys siitä, mikä uskonto on globaalisti ”pahempi”, ei ole kovin hedelmällinen, jos puhutaan Suomen yhteiskunnasta. Kritiikki kohdistuu siihen, mikä vaikuttaa ihmisten arkeen, lainsäädäntöön ja julkisiin instituutioihin. Suomessa tämä tarkoittaa historiallisista syistä kristinuskoa. Se ei ole tunnepohjainen valinta, vaan seurausta vaikutussuhteista. Sama periaate pätee missä tahansa: kritiikki seuraa valtaa.

Sekularismi ei myöskään lupaa täydellistä maailmaa. Se ei estä uskontoja olemasta näkyviä, vaikutusvaltaisia tai joskus ongelmallisia. Se ainoastaan rajaa sen, millä perusteella yhteisiä sääntöjä tehdään. Uskonnot voivat toimia, kritisoida toisiaan ja osallistua keskusteluun kuten muutkin aatteet – ilman erityisasemaa.

Jos keskustelussa halutaan välttää retoriset ansat, olisi syytä luopua kahdesta tavasta puhua. Ensinnäkin moraalisesta yleistämisestä: uskonto ei ole itsenäinen toimija, vaan ihmisten, rakenteiden ja vallankäytön yhdistelmä. Toiseksi käsitteellisestä sekoittamisesta: sekularismi ei ole ateismia, eikä uskonnonvapaus tarkoita vapautta valtiollisiin etuoikeuksiin.

Rationaalinen keskustelu ei vaadi kaikkien olevan samaa mieltä. Se vaatii vain sen myöntämistä, mistä oikeastaan ollaan eri mieltä. Usein kyse ei ole uskosta tai uskonnottomuudesta, vaan siitä, millä ehdoilla yhteiskuntaa hallitaan. Tässä kysymyksessä sekularismi ei ole hyökkäys ketään vastaan, vaan kompromissi kaikkien puolesta.

Kommentit

Lähetä kommentti

Suosituimmat

Raamatun henkilöitä, jotka eivät voi olla historiallisia

Raamatun kertomuksissa esiintyy monia henkilöitä, joiden olemassaoloa voidaan pitää epätodennäköisenä tai mahdottomana naturalistisesta näkökulmasta , koska heidän tarinansa sisältävät yliluonnollisia piirteitä tai ovat ristiriidassa tieteellisen ymmärryksen kanssa. Alla on joitakin keskeisiä esimerkkejä: Aadam ja Eeva Aadam ja Eeva esitetään Raamatussa (1. Moos. 2-3) ensimmäisinä ihmisinä, jotka Jumala loi suoraan. Naturalistinen evoluutioteoria kuitenkin viittaa siihen, että ihminen on kehittynyt pitkän ajan kuluessa yhteisestä esi-isästä muiden eliöiden kanssa, eikä ollut yhtä yksittäistä "ensimmäistä paria". Kain ja Abel Aadamista ja Eevasta syntyneet pojat, joiden tarina käsittelee veljesmurhaa (1. Moos. 4). Tarinan sisältö liittyy alkukantaisiin elämänmuotoihin, mutta historiallisesti yksittäisiä henkilöitä ja heidän rooliaan kulttuurien perustajina on mahdotonta todistaa. Metusalah ja muut pitkäikäiset henkilöt Vanhan testamentin sukuluetteloissa (esim. 1. Moos. 5) esi...
Lue lisää

Analyysi: Keinoja keskustelun tason nostamiseksi Facebookissa

Sosiaalisen median alustoilla, kuten Facebookissa, yhteiskunnallinen ja poliittinen keskustelu on usein altis identiteettipohjaiselle vastakkainasettelulle. Argumentatiivinen laatu kärsii, kun keskustelun keskiöön nousee moraalinen ryhmäidentiteetin vahvistaminen eikä rationaalinen näkökulmien vaihtaminen. Tällainen kehitys johtaa helposti siihen, että keskustelu pyörii samojen moraalisten tunnusten ympärillä ilman uuden tiedon tuottamista tai kantojen uudelleenarviointia. Tässä analyysissa tarkastellaan keinoja, joilla Facebookin keskustelukulttuuria voidaan kehittää kohti informatiivisempaa, analyyttisempaa ja yhteiskunnallisesti hyödyllisempää suuntaa. 1. Esimerkillinen osallistuminen ja kysymyslähtöisyys Yksi tehokkaimmista keinoista on osallistua keskusteluun itse esimerkillisesti: käyttämällä selkeitä perusteluja, tarkkoja lähteitä ja rauhallista, neutraalia sävyä. On tärkeää säilyttää rakentava ja kunnioittava sävy, vaikka keskustelukumppani provosoisi tai hyökkäisi henkilökohta...
Lue lisää

Raportti: Kustannustehokkaan torjuntajärjestelmän suunnittelu Shahed-136-drooneja vastaan

  1. Johdanto Shahed-136 on iranilaisvalmisteinen, halpa ja pitkäkantoinen itsemurhadrooni, joka on osoittautunut tehokkaaksi asymmetrisen sodankäynnin aseeksi. Sen yksinkertainen rakenne, GPS-ohjaus ja puutteellinen suojautuminen tekevät siitä sekä uhkan että mahdollisuuden torjunnan kannalta. Tämä raportti kartoittaa droonin keskeiset haavoittuvuudet ja esittelee modulaarisen, kustannustehokkaan torjuntajärjestelmäkonseptin. 2. Shahed-136:n rakenteelliset ja toiminnalliset heikkoudet Shahed-136 on suunniteltu kustannustehokkaaksi kertakäyttöaseeksi, jonka tarkoitus ei ole selviytyä torjunnasta vaan saavuttaa maali massan ja yksinkertaisuuden turvin. Tämä luo sille useita kriittisiä haavoittuvuuksia, joita voidaan hyödyntää torjuntajärjestelmän suunnittelussa. Tässä luvussa eritellään sen tärkeimmät rakenteelliset ja toiminnalliset heikkoudet teknisestä näkökulmasta. 2.1 Potkurin ja moottorin altistuminen Droonin moottori ja potkuri on sijoitettu rungon takaosaan, missä...
Lue lisää