Miksi historian nerot eivät olleet vapaita?

 

Kun keskustelu tieteen ja uskonnon suhteesta kärjistyy, pöydälle nostetaan usein historian suurimmat nimet. Newton, Galileo ja Kepler toimivat todisteina siitä, että korkea älykkyys ja uskonnollinen vakaumus mahtuvat ongelmitta samaan päähän. Tämä argumentti on kuitenkin historiallisesti sokea. Se unohtaa, että menneisyyden nerot eivät toimineet vapailla markkinoilla, vaan maailmassa, jossa poikkeava ajattelu oli hengenvaarallista.

Historiallinen empiirinen näyttö on karua. Giordano Bruno poltettiin roviolla, Lucilio Vanini kuristettiin ja Étienne Dolet surmattiin ”vaarallisten tekstien” julkaisemisesta. Kun vaihtoehtona on julkinen teloitus tai vähintäänkin uran loppu, julkinen tunnustus uskonnosta ei ole vapaaehtoinen valinta vaan selviytymisstrategia. Newtonin kaltaiset hahmot joutuivat salaamaan kerettiläiset näkemyksensä pysyäkseen osana yhteiskuntaa. Tämän vuoksi heidän uskonnollisuuttaan on mahdotonta käyttää nykyaikaisena todisteena uskon ja tieteen saumattomasta liitosta; emme voi tietää, mitä he olisivat ajatelleet ilman inkivisition varjoa.

Toinen keskustelua sumentava tekijä on termin "tieto" hämärtyminen. Tieteellinen tieto kantaa mukanaan empiiristä validiteettia, joka on toistettavissa ja testattavissa. Kun lääketiede kehittää MRI-laitteen tai rokotteen, se perustuu havaittuun ja mitattuun dataan, ei ilmoitukseen. Silti uskonnolliset tekstit pyrkivät usein samalle pelikentälle. Esimerkiksi tekstikriittinen tutkimus – muun muassa professori Bart Ehrmanin esiin nostama – osoittaa, että pyhät tekstit, kuten Uusi testamentti, ovat vuosisatojen saatossa muuttuneet tuhansien tekstivariaatioiden kautta. Ne eivät ole staattisia tieteellisiä dokumentteja, vaan historiallisesti muovautuneita käsikirjoituksia.

Vaikka uskonnolliset järjestelmät, kuten islamilainen lainsäädäntö Koraanissa, ovat luoneet historiallisesti merkittäviä siviilioikeudellisia rakenteita perinnöstä velkakirjoihin, ne eroavat tieteellisestä prosessista yhdessä suhteessa: ne eivät ole itsekorjaavia. Tiede perustuu siihen, että se muuttaa mieltään uuden näytön edessä.

Kun tänään käymme keskustelua "alkusyistä" tai "luojasta", kyse on usein enemmän retoriikasta kuin todisteista. Jos suodatamme pois huutelun ja emotionaaliset purkaukset, jäljelle jää selkeä havainto: ihmiskunnan edistys on kytkeytynyt kykyymme siirtyä yliluonnollisista selityksistä kohti empiiristä havainnointia. Historian nerot raivasivat tietä tälle kehitykselle, vaikka he joutuivatkin usein tekemään sen henkensä kaupalla, sovittaen sanansa vallitsevan ortodoksian muottiin.