Huutoa tyhjiössä – onko faktalla enää kotia?

 



Elämme aikakautta, jota historioitsijat tulevat todennäköisesti kutsumaan "suureksi kohinaksi". Avaa mikä tahansa sosiaalisen median keskusteluketju, ja vastassasi on areena, jossa empiirinen näyttö ja henkilökohtainen vakaumus painavat vaakakupissa saman verran. Digitaalinen alusta on tasapäistänyt asiantuntijuuden: Nobel-palkitun tutkijan vuosikymmenten työ ja anonyymin kommentoijan keittiöpsykologia jakavat saman tilan, saman fontin ja usein saman huomioarvon.

Keskusteluissa, joita käymme vaikkapa elämän synnystä tai fysiikan laeista, toistuu sama kaava. Argumentit eivät ole siltoja ymmärrykseen, vaan muureja oman identiteetin ympärillä. Kun Andrew John Morris tai kuka tahansa meistä julistaa "sticking to God" tai vetoaa "terveeseen järkeen" ohi vertaisarvioidun datan, emme puhu maailmasta sellaisena kuin se on, vaan sellaisena kuin haluamme sen olevan.

Tämä on inhimillistä, mutta vaarallista.

Tieteen ja huuhaan ero ei ole siinä, kuka huutaa kovimpaa, vaan siinä, kuka suostuu alistamaan väitteensä ulkoiselle validiteetille. Tiedon kestävyys mitataan laboratoriossa, luonnollisessa ympäristössä ja toistettavissa kokeissa. Jos väite ei kestä kriittistä suodatusta – jos se murenee heti, kun poistamme siitä adjektiivit ja latautuneet ilmaukset – se on vain kohinaa.

Meidän on opittava uudelleen erottamaan anekdootti evidenssistä. Anekdootti on tarina, joka tuntuu oikealta. Evidenssi on dataa, joka on totta silloinkin, kun se tuntuu väärältä.

Maailmassa, jossa on 4 200 jumalaa ja miljoona totuutta, ainoa kestävä työkalu on radikaali kriittisyys. Meidän on uskallettava kysyä: perustuuko tämä havaintoon vai päättelyyn? Onko otos edustava? Vai onko kyseessä vain kauniisti muotoiltu mielipide, joka on puettu tiedon vaatteisiin?

Totuus ei löydy huutoäänestyksellä. Se löytyy sieltä, missä kohina lakkaa ja jäljelle jää vain todennettavissa oleva todellisuus.

Kommentit

Lähetä kommentti

Suosituimmat

Raamatun henkilöitä, jotka eivät voi olla historiallisia

Raamatun kertomuksissa esiintyy monia henkilöitä, joiden olemassaoloa voidaan pitää epätodennäköisenä tai mahdottomana naturalistisesta näkökulmasta , koska heidän tarinansa sisältävät yliluonnollisia piirteitä tai ovat ristiriidassa tieteellisen ymmärryksen kanssa. Alla on joitakin keskeisiä esimerkkejä: Aadam ja Eeva Aadam ja Eeva esitetään Raamatussa (1. Moos. 2-3) ensimmäisinä ihmisinä, jotka Jumala loi suoraan. Naturalistinen evoluutioteoria kuitenkin viittaa siihen, että ihminen on kehittynyt pitkän ajan kuluessa yhteisestä esi-isästä muiden eliöiden kanssa, eikä ollut yhtä yksittäistä "ensimmäistä paria". Kain ja Abel Aadamista ja Eevasta syntyneet pojat, joiden tarina käsittelee veljesmurhaa (1. Moos. 4). Tarinan sisältö liittyy alkukantaisiin elämänmuotoihin, mutta historiallisesti yksittäisiä henkilöitä ja heidän rooliaan kulttuurien perustajina on mahdotonta todistaa. Metusalah ja muut pitkäikäiset henkilöt Vanhan testamentin sukuluetteloissa (esim. 1. Moos. 5) esi...
Lue lisää

Analyysi: Keinoja keskustelun tason nostamiseksi Facebookissa

Sosiaalisen median alustoilla, kuten Facebookissa, yhteiskunnallinen ja poliittinen keskustelu on usein altis identiteettipohjaiselle vastakkainasettelulle. Argumentatiivinen laatu kärsii, kun keskustelun keskiöön nousee moraalinen ryhmäidentiteetin vahvistaminen eikä rationaalinen näkökulmien vaihtaminen. Tällainen kehitys johtaa helposti siihen, että keskustelu pyörii samojen moraalisten tunnusten ympärillä ilman uuden tiedon tuottamista tai kantojen uudelleenarviointia. Tässä analyysissa tarkastellaan keinoja, joilla Facebookin keskustelukulttuuria voidaan kehittää kohti informatiivisempaa, analyyttisempaa ja yhteiskunnallisesti hyödyllisempää suuntaa. 1. Esimerkillinen osallistuminen ja kysymyslähtöisyys Yksi tehokkaimmista keinoista on osallistua keskusteluun itse esimerkillisesti: käyttämällä selkeitä perusteluja, tarkkoja lähteitä ja rauhallista, neutraalia sävyä. On tärkeää säilyttää rakentava ja kunnioittava sävy, vaikka keskustelukumppani provosoisi tai hyökkäisi henkilökohta...
Lue lisää

Raportti: Kustannustehokkaan torjuntajärjestelmän suunnittelu Shahed-136-drooneja vastaan

  1. Johdanto Shahed-136 on iranilaisvalmisteinen, halpa ja pitkäkantoinen itsemurhadrooni, joka on osoittautunut tehokkaaksi asymmetrisen sodankäynnin aseeksi. Sen yksinkertainen rakenne, GPS-ohjaus ja puutteellinen suojautuminen tekevät siitä sekä uhkan että mahdollisuuden torjunnan kannalta. Tämä raportti kartoittaa droonin keskeiset haavoittuvuudet ja esittelee modulaarisen, kustannustehokkaan torjuntajärjestelmäkonseptin. 2. Shahed-136:n rakenteelliset ja toiminnalliset heikkoudet Shahed-136 on suunniteltu kustannustehokkaaksi kertakäyttöaseeksi, jonka tarkoitus ei ole selviytyä torjunnasta vaan saavuttaa maali massan ja yksinkertaisuuden turvin. Tämä luo sille useita kriittisiä haavoittuvuuksia, joita voidaan hyödyntää torjuntajärjestelmän suunnittelussa. Tässä luvussa eritellään sen tärkeimmät rakenteelliset ja toiminnalliset heikkoudet teknisestä näkökulmasta. 2.1 Potkurin ja moottorin altistuminen Droonin moottori ja potkuri on sijoitettu rungon takaosaan, missä...
Lue lisää