Kollektiivinen essentialisointi vasemmistossa – moraalisen selkeyden houkutus
Essentialisointi ei tarkoita pelkkää ryhmäjaottelua. Taloustiede käyttää jatkuvasti ryhmiä – tulodesiilejä, koulutusluokkia, toimialoja. Kysymys on siitä, milloin analyyttinen luokittelu muuttuu moraaliseksi olemusväitteeksi.
Kapitalisti, etuoikeutettu ja sortaja
Vasemmistolaisessa retoriikassa “kapitalisti” ei aina tarkoita tuotannontekijöiden omistajaa, vaan symbolista roolia. Samoin “etuoikeutettu” ei ole vain henkilö, jolla on mitattavia resursseja, vaan moraalisen epäilyn kohde. Ryhmästä tulee toimija, jolla on yhteinen tahto ja vastuu.
Tämä muistuttaa klassista marxilaista kehystä, jonka juuret ovat Karl Marxin luokkateoriassa. Luokilla on historiallinen tehtävä ja tietoisuus. Modernissa versiossa luokkien rinnalle ovat tulleet identiteettikategoriat.
Ongelma syntyy, kun yksilöllinen variaatio katoaa. Kaikki “pääoman edustajat” nähdään osana samaa moraalista rakennetta riippumatta heidän konkreettisista valinnoistaan, arvoistaan tai toiminnastaan.
Rakenteellinen selitys ja determinismi
Rakenteellinen analyysi on hyödyllinen työkalu. Se auttaa näkemään instituutioiden vaikutukset ja kannustimet. Mutta jos rakenteesta tulee kaiken selittävä perusvoima, yksilön toimijuus häviää.
Tällöin syntyy deterministinen kehys:
– yksilön menestys on rakenteen tuote
– yksilön vastuu on toissijainen
– moraalinen arvo määräytyy aseman mukaan
Tämä ei ole pelkästään teoreettinen ongelma. Talouspolitiikassa se voi johtaa politiikkasuosituksiin, joissa kannustinvaikutukset sivuutetaan, koska moraalinen tavoite – esimerkiksi erojen kaventaminen – määritellään ensisijaiseksi.
Moraalinen selkeys vs. analyyttinen tarkkuus
Kollektiivinen essentialisointi tarjoaa moraalista selkeyttä. Maailma jakautuu sortajiin ja sorrettuihin, etuoikeutettuihin ja marginalisoituihin. Tällainen kehys mobilisoi tehokkaasti.
Mutta analyyttisesti se köyhdyttää keskustelua. Monimutkaiset ilmiöt – globalisaatio, teknologinen murros, tuottavuuserot – redusoituvat moraaliseen narratiiviin. Taloustieteessä tämä näkyy esimerkiksi silloin, kun tulonjaon dynamiikka selitetään yksinomaan valtasuhteilla, vaikka taustalla vaikuttavat myös koulutus, teknologia ja markkinarakenteet.
Identiteetin suojaaminen
Sosiaalipsykologisesti essentialisointi voi liittyä identiteetin suojaamiseen. Kun ryhmäidentiteetti rakentuu oikeudenmukaisuuden puolustamiselle, kriittinen tarkastelu voidaan kokea hyökkäyksenä moraalista identiteettiä vastaan. Tällöin argumentti tulkitaan moraalisena signaalina, ei hypoteesina.
Ilmiö ei ole vasemmiston yksinoikeus. Oikealla esiintyy vastaavaa essentialisointia esimerkiksi “eliitin” tai “maahanmuuttajien” suhteen. Mutta vasemmistossa ilmiö kytkeytyy usein akateemiseen diskurssiin, jossa normatiivinen ja positiivinen analyysi sekoittuvat.
Instituutioiden näkökulma
Neutraalista taloustieteellisestä näkökulmasta keskeinen kysymys ei ole moraalinen intentio vaan institutionaalinen seuraus. Essentialisointi voi:
Heikentää politiikan kohdentamista, koska ryhmä nähdään homogeenisena.
Vahvistaa polarisaatiota ja vähentää kompromissialttiutta.
Lisätä symbolista politiikkaa substanssipolitiikan kustannuksella.
Samaan aikaan on myönnettävä, että ilman jonkinasteista kollektiivista kehystä ei synny poliittista liikettä lainkaan. Täydellinen individualismi ei mobilisoi.
Lopuksi
Kollektiivinen essentialisointi vasemmistossa on ymmärrettävä ilmiö: se tarjoaa moraalisen kartan monimutkaiseen maailmaan. Mutta mitä vahvemmaksi moraalinen kartta käy, sitä suurempi on riski analyyttisen tarkkuuden heikkenemisestä.
Kysymys ei lopulta ole siitä, saako ryhmiä analysoida. Kysymys on siitä, milloin analyysi muuttuu olemusväitteeksi – ja milloin politiikka alkaa perustua symboliseen moraaliseen vastakkainasetteluun pikemminkin kuin empiiriseen arvioon vaikutuksista.
Jos haluat, voimme seuraavaksi tarkastella, miten kollektiivinen essentialisointi vaikuttaa esimerkiksi veropolitiikan tai työmarkkinasääntelyn muotoiluun.
Kommentit
Lähetä kommentti