Median rakenteellinen sokeus: institutionaalinen ja taloustieteellinen tarkastelu



1. Johdanto

Keskustelu median puolueellisuudesta keskittyy usein yksittäisiin juttuihin, otsikointiin tai toimittajien poliittisiin asenteisiin. Tällainen tarkastelu jää kuitenkin pintatasolle. Analyyttisesti hedelmällisempää on tarkastella median rakenteellista sokeutta: sitä, miten instituutiot, kannustinrakenteet ja ammatilliset normit ohjaavat havaintokykyä riippumatta yksilöiden intentioista.

Rakenteellinen sokeus ei tarkoita tietoista ideologista projektia, vaan systemaattista vinoumaa, joka syntyy institutionaalisista rakenteista.


2. Markkinarakenteet ja keskittyminen

Suomen mediakenttä on kansainvälisesti vertailtuna keskittynyt. Keskeisiä toimijoita ovat esimerkiksi Sanoma, Yleisradio, Alma Media ja Keskisuomalainen.

Keskittyneisyys ei automaattisesti tarkoita sisällöllistä yhdenmukaisuutta. Kuitenkin:

  • Toimittajien koulutuspolut ovat samankaltaisia.

  • Uutisagenda rakentuu osin keskinäisen viittausverkoston kautta.

  • Kilpailu kohdistuu samoihin yleisösegmentteihin.

Tällaisessa rakenteessa vaihtoehtoiset institutionaaliset kehykset – esimerkiksi julkisen sektorin laajuuden systemaattinen kustannus-hyöty-analyysi – voivat jäädä vähemmälle huomiolle ilman, että kyse on tietoisesta rajauksesta.


3. Julkisen palvelun rahoitus ja legitimiteetti

Yleisradio toimii verorahoitteisesti. Tämä malli suojaa sitä lyhyen aikavälin markkinapaineilta, mutta luo samalla riippuvuuden poliittisesta legitimiteetistä.

Rakenteellinen sokeus voi ilmetä esimerkiksi:

  • Julkisen sektorin laajenemisen käsittelynä hallinnollis-teknisenä kysymyksenä.

  • Hyvinvointivaltion institutionaalisten perusratkaisujen oletuksellisena jatkuvuutena.

  • Hallinnon tehokkuuden vertailuanalyysin niukkana esiintymisenä.

Huomionarvoista on, että tällainen kehystys ei edellytä tietoista normatiivista sitoutumista. Se voi syntyä siitä, että vallitseva järjestelmä muodostaa analyysin lähtöoletuksen.


4. Ammattikulttuuri ja normatiiviset oletukset

Toimittajakunta on keskimäärin:

  • korkeasti koulutettua,

  • kaupunkikeskeistä,

  • kulttuurisesti liberaalia.

Tämä ei tarkoita ideologista yksimielisyyttä, mutta se voi vaikuttaa siihen, mitkä kysymykset koetaan moraalisesti ensisijaisiksi.

Esimerkiksi:

  • Markkinapuutteet saavat usein selkeän moraalisen kehyksen.

  • Valtion epäonnistumiset (government failure) käsitellään useammin hallinnollisina ongelmina kuin systeemisinä kannustinongelmina.

Tällöin analyysi painottuu julkisen intervention perusteluihin enemmän kuin intervention vaihtoehtoiskustannuksiin.


5. Digitaalinen ansaintamalli ja affektiivinen kehystys

Digitaalinen media toimii klikki- ja mainoslogiikalla. Tämä luo vahvan kannustimen:

  • Personifioida konfliktit.

  • Korostaa moraalista närkästystä.

  • Yksinkertaistaa institutionaaliset kysymykset identiteettikamppailuiksi.

Taloustieteellisestä näkökulmasta tämä merkitsee, että:

  • Pitkän aikavälin dynaamiset vaikutukset jäävät vähemmälle huomiolle.

  • Systeemiset kannustinvaikutukset eivät mahdu uutisformaatin aikahorisonttiin.

  • Kompleksisuus redusoituu moraalisiksi vastakkainasetteluiksi.

Rakenteellinen sokeus syntyy siitä, että analyyttisesti vaativammat kehykset eivät tuota yhtä paljon välitöntä yleisöarvoa.


6. Konsensuskulttuuri ja lähderakenne

Suomalainen poliittinen kulttuuri on perinteisesti korporatistinen. Media käyttää usein:

  • ministeriöitä,

  • etujärjestöjä,

  • tutkimuslaitoksia

ensisijaisina lähteinä.

Tämä vahvistaa järjestelmän sisäistä näkökulmaa. Ulkopuoliset tai järjestelmää haastavat analyysit jäävät helpommin marginaaliin, koska ne eivät ole osa vakiintunutta lähdeverkostoa.


7. Mitä jää näkymättömäksi?

Rakenteellinen sokeus ilmenee erityisesti siinä, että seuraavat kysymykset saavat vähemmän systemaattista käsittelyä:

  • Julkisten menojen vaihtoehtoiskustannukset.

  • Sääntelyn kokonaiskustannukset ja hallinnollinen taakka.

  • Institutionaalinen kilpailu (kuntien, maiden ja järjestelmien vertailu).

  • Valtion epäonnistumisten symmetrinen tarkastelu markkinapuutteiden rinnalla.

Kyse ei ole siitä, etteikö näitä teemoja käsiteltäisi lainkaan, vaan siitä, että ne eivät muodosta keskustelun keskeistä kehystä.


8. Johtopäätös

Median rakenteellinen sokeus ei edellytä pahantahtoisuutta tai koordinoitua ideologista toimintaa. Se syntyy:

  • keskittyneestä markkinarakenteesta,

  • homogeenisista koulutus- ja urapoluista,

  • julkisen palvelun rahoitusmallista,

  • digitaalisesta ansaintalogiikasta,

  • vakiintuneista lähdeverkostoista.

Instituutiot tuottavat oman kannustinrakenteensa mukaisen todellisuuskartan. Median tapauksessa tämä kartta painottaa hallinnollista jatkuvuutta, legitimiteettiä ja moraalista kehystystä, kun taas institutionaalinen kilpailu ja vaihtoehtoiskustannusten systemaattinen analyysi jäävät useammin taustalle.

Rakenteellisen sokeuden tunnistaminen ei ole median delegitimointia. Päinvastoin: se on edellytys analyyttisesti kypsempään julkiseen keskusteluun, jossa myös median omat kannustinrakenteet asetetaan tarkastelun kohteeksi.

Kommentit

Suosituimmat

Raamatun henkilöitä, jotka eivät voi olla historiallisia

Analyysi: Keinoja keskustelun tason nostamiseksi Facebookissa

Raportti: Kustannustehokkaan torjuntajärjestelmän suunnittelu Shahed-136-drooneja vastaan