Metaforan matemaattinen tarkkuus – Miksi vertauskuva ei ole valhe

Nykyaikaisessa keskusteluilmapiirissä törmätään usein vaatimukseen ”suorasta puheesta”. Erityisesti tietokirjallisuuden ja uskonnollisten tekstien kohdalla yleisö jakautuu herkästi kahteen leiriin: niihin, jotka vaativat kirjaimellista totuutta (literalistit), ja niihin, jotka näkevät vertauskuvat merkkinä tekstin epäluotettavuudesta (skeptikot). Molemmat osapuolet tekevät saman kategorisen virheen: he olettavat, että totuusarvo on sidottu sanakirjamääritelmiin.

1. Viestinnän hyötysuhde ja pakkaustiheys

Viestinnän teoriassa metafora ei ole totuuden välttelyä, vaan tiedon pakkaamista. Kun Jeesus käyttää ilmaisua ”antakaa kuolleiden haudata kuolleensa”, hän ei esitä biologista mahdottomuutta väitteenä, vaan käyttää kognitiivista oikopolkua.

Empiirisesti tarkasteltuna metafora toimii kuten pakattu tiedosto (.zip). Se siirtää monimutkaisen moraalisen tai eksistentiaalisen tilan yhdellä lauseella, johon pelkkä tekninen kieli ei pystyisi ilman kymmenien sivujen selitystä. Totuusarvo ei tällöin asu sanoissa, vaan niiden muodostamassa isomorfismissa – eli siinä, vastaako vertauksen rakenne todellisuuden rakennetta.


2. Ulkoinen validiteetti: Milloin kuva on tosi?

Vertauskuvan totuutta voidaan arvioida sen ulkoisen validiteetin kautta. Jos rakkauskirjeen kirjoittaja sanoo ”palavansa halusta”, väite on fysiologisesti epätosi (lämpötila ei nouse kriittisesti), mutta psykologisesti validi. Se kuvaa subjektiivista tilaa tarkemmin kuin toteamus ”koen voimakasta dopamiiniaineenvaihduntaa”.

Ongelma syntyy, kun kontekstianalyysi epäonnistuu. Jos lukija tulkitsee hyperbolan (liioittelun) raporttina, hän syyllistyy metodologiseen virheeseen. Tieteellinen kriteeristö vaatii, että tekstiä on arvioitava sen genren (lajityypin) säännöillä. Runous ei ole huonoa fysiikkaa, se on erilaista informaatiota.

3. Synteesi: Totuus on intentionaalista

Voimme todeta, että vertauskuva on ”totta” silloin, kun se välittää kirjoittajan tarkoittaman (intentionaalisen) merkityksen vastaanottajalle vääristymättömänä. Jos vertaus ohjaa kuulijan toimimaan tavalla, joka vastaa todellista asiantilaa, se on suorittanut tehtävänsä.

Epärehellisyys ei asu vertauskuvissa, vaan niiden tahallisessa väärintulkinnassa. Kun riisumme tekstistä adjektiivien kohinan ja tarkastelemme viestinnän syvärakennetta, huomaamme, että kaikkein vahvin empiirinen näyttö ihmisen kokemuksesta on usein puettu kieleen, joka ei ole kirjaimellista – mutta joka on ehdottoman totta.

Kommentit

Lähetä kommentti

Suosituimmat

Raamatun henkilöitä, jotka eivät voi olla historiallisia

Raamatun kertomuksissa esiintyy monia henkilöitä, joiden olemassaoloa voidaan pitää epätodennäköisenä tai mahdottomana naturalistisesta näkökulmasta , koska heidän tarinansa sisältävät yliluonnollisia piirteitä tai ovat ristiriidassa tieteellisen ymmärryksen kanssa. Alla on joitakin keskeisiä esimerkkejä: Aadam ja Eeva Aadam ja Eeva esitetään Raamatussa (1. Moos. 2-3) ensimmäisinä ihmisinä, jotka Jumala loi suoraan. Naturalistinen evoluutioteoria kuitenkin viittaa siihen, että ihminen on kehittynyt pitkän ajan kuluessa yhteisestä esi-isästä muiden eliöiden kanssa, eikä ollut yhtä yksittäistä "ensimmäistä paria". Kain ja Abel Aadamista ja Eevasta syntyneet pojat, joiden tarina käsittelee veljesmurhaa (1. Moos. 4). Tarinan sisältö liittyy alkukantaisiin elämänmuotoihin, mutta historiallisesti yksittäisiä henkilöitä ja heidän rooliaan kulttuurien perustajina on mahdotonta todistaa. Metusalah ja muut pitkäikäiset henkilöt Vanhan testamentin sukuluetteloissa (esim. 1. Moos. 5) esi...
Lue lisää

Analyysi: Keinoja keskustelun tason nostamiseksi Facebookissa

Sosiaalisen median alustoilla, kuten Facebookissa, yhteiskunnallinen ja poliittinen keskustelu on usein altis identiteettipohjaiselle vastakkainasettelulle. Argumentatiivinen laatu kärsii, kun keskustelun keskiöön nousee moraalinen ryhmäidentiteetin vahvistaminen eikä rationaalinen näkökulmien vaihtaminen. Tällainen kehitys johtaa helposti siihen, että keskustelu pyörii samojen moraalisten tunnusten ympärillä ilman uuden tiedon tuottamista tai kantojen uudelleenarviointia. Tässä analyysissa tarkastellaan keinoja, joilla Facebookin keskustelukulttuuria voidaan kehittää kohti informatiivisempaa, analyyttisempaa ja yhteiskunnallisesti hyödyllisempää suuntaa. 1. Esimerkillinen osallistuminen ja kysymyslähtöisyys Yksi tehokkaimmista keinoista on osallistua keskusteluun itse esimerkillisesti: käyttämällä selkeitä perusteluja, tarkkoja lähteitä ja rauhallista, neutraalia sävyä. On tärkeää säilyttää rakentava ja kunnioittava sävy, vaikka keskustelukumppani provosoisi tai hyökkäisi henkilökohta...
Lue lisää

Raportti: Kustannustehokkaan torjuntajärjestelmän suunnittelu Shahed-136-drooneja vastaan

  1. Johdanto Shahed-136 on iranilaisvalmisteinen, halpa ja pitkäkantoinen itsemurhadrooni, joka on osoittautunut tehokkaaksi asymmetrisen sodankäynnin aseeksi. Sen yksinkertainen rakenne, GPS-ohjaus ja puutteellinen suojautuminen tekevät siitä sekä uhkan että mahdollisuuden torjunnan kannalta. Tämä raportti kartoittaa droonin keskeiset haavoittuvuudet ja esittelee modulaarisen, kustannustehokkaan torjuntajärjestelmäkonseptin. 2. Shahed-136:n rakenteelliset ja toiminnalliset heikkoudet Shahed-136 on suunniteltu kustannustehokkaaksi kertakäyttöaseeksi, jonka tarkoitus ei ole selviytyä torjunnasta vaan saavuttaa maali massan ja yksinkertaisuuden turvin. Tämä luo sille useita kriittisiä haavoittuvuuksia, joita voidaan hyödyntää torjuntajärjestelmän suunnittelussa. Tässä luvussa eritellään sen tärkeimmät rakenteelliset ja toiminnalliset heikkoudet teknisestä näkökulmasta. 2.1 Potkurin ja moottorin altistuminen Droonin moottori ja potkuri on sijoitettu rungon takaosaan, missä...
Lue lisää