Myytin anatomia: Kun teksti luo todellisuuden
Historiantutkimuksessa on tapana puhua "historiallisesta Jeesuksesta" ikään kuin hän olisi saavutettavissa oleva kohde. Mutta kun siirrytään teologisesta luottamuksesta radikaaliin skeptismiin, huomataan, ettei meillä ole hallussamme miestä, vaan pelkkä kirjallinen varjo.
Jos tarkastelemme lähteitä ilman oletusta niiden totuudellisuudesta, "hyvä dokumentaatio" paljastuukin massiiviseksi peilisaliksi.
1. Kopioinnin kehä
Meille markkinoidaan usein neljää evankeliumia riippumattomina todisteina. Skeptinen analyysi kuitenkin osoittaa, että kyseessä on pikemminkin yksi lähde ja sen kaksi muunnelmaa. Matteus ja Luukas eivät tarjoa uutta silminnäkijätietoa, vaan he editoivat Markuksen tekstiä omien ideologisten tarpeidensa mukaan.
Mitä jää jäljelle, jos poistamme nämä kopiot? Vain Markus ja hypoteettinen, kadonnut Q-lähde. Dokumentaation laatu romahtaa "moniäänisestä todistuksesta" kapeaksi ja hauraaksi tekstuaaliseksi poluksi.
2. Kirjallinen kierrätys (Midrash)
Skeptisestä näkökulmasta Jeesus-hahmo on rakennettu "tekstuaalisista varaosista". Monet evankeliumien keskeisimmistä kohtauksista eivät vaikuta historiallisilta raporteilta, vaan ne on leikattu ja liimattu suoraan Vanhan testamentin tarinoista.
Jeesus erämaassa 40 päivää (Mooses vuorella 40 päivää).
Jeesus ruokkii monituhatpäisen joukon (Elisa ruokkii sata miestä).
Jeesus parantaa spitaalisen (Naamanin parantaminen).
Tämä ei ole historiaa, se on kirjallista legitimointia. Jos hahmon teot on johdettu suoraan vanhoista teksteistä, on naturalistisesti perusteltua kysyä, oliko tekojen takana koskaan lihaa ja verta, vai pelkkä kirjanoppineen kynä.
Analyyttinen suodatus ja validiteettipisteet
| Väite | Luokitus | Validiteetti (1–5) | Skeptinen huomio |
| Aikalaistodistukset | Olematon | 0 | Ei yhtään Jeesuksen elinaikaista mainintaa. |
| Evankeliumien historiallinen tarkkuus | Hypoteettinen | 2 | Sekoitus tunnettua maantiedettä ja selvää fiktiota. |
| Ulkopuoliset maininnat (Tacitus/Josefus) | Anekdoottinen | 2 | Raportoivat vain sen, mitä kristityt uskoivat myöhemmin. |
Synteesi: Jeesus sosiologisena artefaktina
Kun poistamme analyysista "toimijuuden" ja oletuksen totuudesta, Jeesus-ilmiö näyttäytyy sosiologisena onnistumisena, ei välttämättä historiallisena tosiasiana.
Skeptisimmässä mallissa "Jeesus" on tyhjä tila, jonka ympärille ensimmäisen vuosisadan kriisiytynyt juutalaisuus ja nouseva hellenismi kutoivat myytin. On täysin mahdollista, että kyseessä on useiden eri saarnaajien sulautuma tai puhtaasti teologinen konsepti, joka inhimillistettiin ("euhemerismi"), jotta se olisi helpommin lähestyttävä.
Vaikka useimmat historioitsijat pitävät Jeesuksen olemassaoloa todennäköisimpänä selityksenä informaation alkupisteelle, on myönnettävä, että todistusaineisto on heikompaa kuin usein annetaan ymmärtää. Meillä on "luokan 5" sijaan ehkä vain "luokan 3" varmuus: riittävästi tutkimaan ilmiön vaikutuksia, mutta liian vähän todistamaan itse miehen.
Jeesus on historiantutkimuksen "suuri tuntematon" – hahmo, joka on niin paksun fiktion ja hagiografian peitossa, että alkuperäisen kohteen naturalistinen havainnointi saattaa olla lopullisesti mahdotonta.
Kommentit
Lähetä kommentti