Rauha on laskutehtävä – Miksi piikkilanka ja ruuti ovat diplomatian kieliä

Kansainvälisen politiikan idealismilla on taipumus särkyä realismin kiviseinään. Vuosikymmeniä uskoimme, että keskinäisriippuvuus ja kauppasuhteet sitoisivat valtiot toisiinsa tavalla, joka tekisi sodasta mahdottomuuden. Tänään Euroopassa vallitsee kuitenkin tila, jossa rauhaa ei ylläpidetä pelkillä sopimusasiakirjoilla, vaan pelotteella – strategisella laskuopilla, jota kutsutaan deterrenceksi.

Deterrence-teorian ydin on yksinkertainen, jopa brutaali: on luotava tilanne, jossa hyökkäyksestä koituvat kustannukset ylittävät siitä saatavat hyödyt. Jotta tämä laskutehtävä kääntyy hyökkääjän kannalta tappiolliseksi, pelotteen on perustuttava kolmeen pilariin: kyvykkyyteen, uskottavuuteen ja viestintään.

Kyvykkyys: Enemmän kuin pelkkää rautaa

Suomen keskustelu Ottawan miinakieltosopimuksesta irtautumisesta ei ole tunneperäistä kaipuuta menneeseen, vaan puhtaasti kyvykkyyteen liittyvä kysymys. Pelote vaatii konkreettisia työkaluja. Jalkaväkimiina ei ole pelkkä ase; se on hyökkääjän logistiikkaa hidastava ja operaatioiden hintaa nostava kynnys. Kun valtio investoi F-35-hävittäjiin tai vahvistaa maamiinasuorituskykyään, se ei valmistele hyökkäystä, vaan rakentaa "siili-puolustusta". Se viestii naapurilleen, että jokainen metri vierasta maata maksaa verta ja materiaalia enemmän kuin se on kenellekään sen arvoista.

Uskottavuus: Tahto käyttää voimaa

Pelote on kuitenkin tyhjä kuori ilman uskottavuutta. Strategisessa peliteoriassa vastustajan on uskottava, että puolustajalla on tahtoa painaa liipaisinta. Tässä kohtaa Suomen NATO-jäsenyys ja DCA-sopimus muuttivat matematiikan peruuttamattomasti. Ne eivät ainoastaan moninkertaistaneet puolustuksen resursseja, vaan kytkivät Suomen osaksi laajempaa intressipiiriä. Uskottavuus syntyy siitä, ettei hyökkääjä enää laske vastakkainasettelua vain yhden pienen kansakunnan kanssa, vaan kohtaa maailman suurimman sotilasliiton kollektiivisen kynnyksen.

Viestintä: Epävarmuuden poistaminen

Paradoksaalista kyllä, tehokkain sota on se, jota ei koskaan käydä, koska viestintä on onnistunut. Pelotteen tarkoitus on poistaa kaikki epäselvyys seurauksista. Kun suurlähettiläät tai valtionpäämiehet reagoivat varustautumiseen syytöksillä, he itse asiassa vahvistavat pelotteen toimivuuden: he ovat huomanneet kynnyksen nousseen.

Deterrence-teoriaan kuuluu olennaisesti myös "kieltämiseen perustuva pelote" (deterrence by denial). Se tarkoittaa, että puolustus on tehty niin tiiviiksi, ettei hyökkääjä usko saavuttavansa tavoitteitaan missään olosuhteissa. Tässä valossa Suomen historian pitkä linja – reserviarmeija, väestönsuojat ja huoltovarmuus – näyttäytyy oppikirjaesimerkkinä jatkuvasta pelotevaikutuksesta.

Pelotteen hinta

On myönnettävä, että pelotteeseen perustuva rauha on kallis ja kolkko. Se vaatii jatkuvaa päivittämistä, sillä teknologinen kehitys ja geopoliittiset muutokset murentavat vanhoja kynnyksiä. Mutta vaihtoehto – pelotteen puute – on historiassa osoittautunut huomattavasti kalliimmaksi.

Rauha ei ole stabiili luonnonlaki, vaan aktiivinen valinta. Se on tasapainotila, joka vaatii tuekseen riittävän määrän realismia ja kykyä sanoa ääneen: meillä on keinot, meillä on tahto ja meillä on liittolaiset. Kun tämä viesti on selvä, diplomaateilla on tilaa puhua. Sillä kuten deterrence-teoria opettaa: parhaat neuvottelut käydään silloin, kun kumpikin osapuoli tietää, ettei kynnystä kannata yrittää ylittää.