Skepsis ei ole lahko – eikä syyllisyys tartu kosketuksesta

Facebook-keskusteluissa kiertää tuttu logiikka: jos joku tunnettu skeptikko on tehnyt moraalisesti tuomittavia asioita tai liikkunut väärissä piireissä, koko skeptinen liike on epäilyttävä. Ja jos liike ei “irtisanoudu”, se on osallinen.

Tämä ajattelutapa on intuitiivisesti ymmärrettävä – mutta loogisesti kestämätön.

1. Skepsis ei ole auktoriteettiusko

Skeptisyys ei ole oppijärjestelmä, jossa totuus periytyy mestarilta oppilaille. Se ei ole kirkko, lahko tai guru-liike. Se on metodi: väitteitä arvioidaan niiden evidenssin perusteella, ei väittäjän moraalin.

Jos Richard Dawkins sanoo jotain totta evoluutiosta, väite ei muutu epätodeksi, vaikka Dawkins olisi käyttäytynyt typerästi Twitterissä. Ja jos joku skeptikko on syyllistynyt rikokseen, rikos ei muuta todeksi yhtäkään huuhaa-väitettä.

Tämä on skeptismin ydin:
väitteet seisovat tai kaatuvat evidenssin, eivät persoonan mukana.

2. Moraalinen kontaminaatio on psykologinen heuristiikka

Ihmisillä on vahva taipumus moraaliseen essentialismiin: ajatus, että paha “tarttuu”. Jos joku on ollut tekemisissä rikollisen kanssa, epäily leviää.

Mutta oikeudellinen ja episteminen vastuu eivät toimi näin.
Yhteys ei ole sama asia kuin osallisuus.
Tuttavuus ei ole sama asia kuin hyväksyntä.
Saman liikkeen jäsenyys ei ole sama asia kuin kollektiivinen syyllisyys.

Jos näin olisi, meidän pitäisi irtisanoutua lähes kaikista instituutioista, liikkeistä ja yhteiskunnan osa-alueista.

3. Miksi skeptikkoihin kohdistuva kollektiivinen vastuu tuntuu houkuttelevalta?

Siksi, että skeptismi on usein kritisoinut uskontoja ja ideologioita kollektiivisesta vastuusta. Nyt roolit halutaan kääntää: “katsokaa, teidänkin piirissänne on moraalisesti epäilyttäviä henkilöitä.”

Tämä on retorisesti tehokasta, mutta loogisesti virheellistä. Skeptismi ei väitä, että skeptikot ovat moraalisesti parempia ihmisiä. Se väittää, että väitteitä pitää arvioida kriittisesti.

Jos skeptikko syyllistyy rikokseen, ratkaisu on yksilöllinen vastuu – ei epistemologinen vallankumous.

4. Tarvitseeko Skepsis ry:n irtisanoutua?

Tähän kysymykseen voi vastata kahdella tasolla.

Episteminen taso:
Ei tarvitse. Yhdenkään henkilön moraalinen epäonnistuminen ei muuta skeptisen metodin pätevyyttä.

Reputaatiotaso:
Ehkä voi olla taktisesti viisasta tehdä selväksi, että yhdistys ei ole henkilöitynyt tiettyihin julkisuuden hahmoihin.

Mutta tämä on viestinnällinen kysymys, ei maailmankatsomuksellinen kriisi.

5. Skeptinen periaate pätee myös Epstein-kohuun

Jos vaadimme skeptisyyttä vaihtoehtolääketieteen väitteisiin, meidän pitäisi soveltaa samaa skeptisyyttä myös somevideoihin, syyllisyyslistoihin ja toisen käden tulkintoihin.

Onko näyttöä?
Mikä on juridinen lopputulos?
Mikä on konteksti?
Onko kyse rikoksesta, moraalisesta typeryydestä vai pelkästä mainehaitasta?

Ilman tätä erottelua keskustelu muuttuu puskaradioksi.

6. Skeptinen ≠ viaton

Yksi keskustelun harvoja täsmällisiä huomioita oli tämä:
“Skeptinen ≠ viaton.”

Täsmälleen näin.

Skeptikot ovat ihmisiä. Ihmiset tekevät virheitä.
Skeptismi ei lupaa moraalista puhtautta – se lupaa metodin.

Ja jos joskus paljastuu, että joku tunnettu skeptikko on syyllistynyt rikokseen, se ei osoita skeptismin konkurssia. Se osoittaa, että ihmisluonto on vakio riippumatta maailmankatsomuksesta.

---

Jos halutaan todella testata skeptismin kestävyyttä, oikea kysymys ei ole:

“Onko joku skeptikko ollut tekemisissä Jeffrey Epsteinin kanssa?”

Vaan:

“Muuttuuko jokin väite todeksi tai epätodeksi tämän vuoksi?”

Jos vastaus on ei, skeptismi on selvinnyt testistä.

Ja jos joku toivoo, että yhden ihmisen moraalinen epäonnistuminen kaataisi kokonaisen ajattelutavan, hän ei ole koskaan ymmärtänyt, mitä skeptisyys tarkoittaa.