Alikorostaako LABORE julkisessa talouspoliittisessa argumentaatiossaan dynaamisia ja markkinaehtoisia mekanismeja?

1. Tiivistelmä

Tämän raportin johtopäätös on rajattu: käytettävissä olevan aineiston perusteella LABOREn julkisessa talouspoliittisessa argumentaatiossa painottuvat selvästi työn taloustiede, julkistaloustiede, tulonjako, palkansaajanäkökulma, sosiaaliturva, työllisyys ja makrotalouden lyhyen tai keskipitkän aikavälin arviointi. Tämä painotus on osittain taloustieteellisesti perusteltu, koska LABORE itse määrittelee painopisteikseen työn taloustieteen, julkistaloustieteen, makrotaloustieteen ja toimialataloustieteen, ja sen julkistalouden tutkimuslohko korostaa verotuksen, sosiaaliturvan, julkisten menojen, tulonjaon, oikeudenmukaisuuden ja tehokkuuden yhteyttä.

Vahvin päätelmä on, että LABORE ei sivuuta kokonaan verotettavan tulon joustoa, dynaamisia vaikutuksia, työllisyysvaikutuksia, kohtaantoa tai tuottavuusvaikutuksia; näitä esiintyy sen omissa julkisissa teksteissä. Todennäköinen päätelmä on kuitenkin, että LABOREn julkisessa argumentaatiossa ne mekanismit, jotka voisivat tehdä verotuksesta, työmarkkinasääntelystä tai julkisista menoista vähemmän myönteisiä pitkällä aikavälillä, esiintyvät usein varovaisina epävarmuushuomioina eivätkä järjestelmällisenä vaihtoehtoisena arviointikehyksenä. Epävarmin päätelmä koskee institutionaalista vinoumaa: sitä ei voida luotettavasti päätellä ilman systemaattista tekstikorpusta, jossa LABOREn julkaisuja verrataan esimerkiksi ETLAn, VATTin, Suomen Pankin ja VM:n julkiseen argumentaatioon.

Merkittävimmät mahdolliset teoriakatveet koskevat dynaamista työn tarjontaa, verotettavan tulon jouston pitkän aikavälin tulkintaa, yleisen tasapainon vaikutuksia, yrittäjäriskiä, aineettoman pääoman muodostumista, innovaatioulkoisvaikutuksia, public choice -ongelmia sekä sääntelyn ja hallinnon transaktiokustannuksia. Samalla on olennaista huomata, että osa väitetyistä katveista ei ole välttämättä katve tutkimuksessa vaan katve julkisessa viestinnässä.

2. Johdanto

Tutkimuskysymys on, alikorostaako Työn ja talouden tutkimus LABORE julkisessa talouspoliittisessa argumentaatiossaan sellaisia taloustieteellisiä teorioita, mekanismeja tai tutkimusnäkökulmia, joiden huomioiminen voisi tehdä arviosta verotuksen, työmarkkinasääntelyn ja julkisten menojen vaikutuksista vähemmän myönteisen kuin LABOREn julkisessa analyysissä usein oletetaan.

Aihe on talouspoliittisesti tärkeä, koska talouspoliittinen analyysi ei ole pelkkää empiiristen lukujen esittämistä. Se on myös valintaa siitä, mitkä mekanismit katsotaan politiikkavaikutusten kannalta olennaisiksi: tulonjako vai kannustimet, lyhyen aikavälin ostovoima vai pitkän aikavälin pääomanmuodostus, osittainen tasapaino vai yleinen tasapaino, staattiset tulonjakovaikutukset vai dynaamiset käyttäytymisvaikutukset.

Tässä raportissa sivuuttaminen tarkoittaa, että relevanttia mekanismia ei käsitellä lainkaan tilanteessa, jossa se olisi arvioitavan politiikkatoimen kannalta olennainen. Alikorostaminen tarkoittaa lievempää ilmiötä: mekanismi mainitaan, mutta sen vaikutusta ei systemaattisesti mallinneta, painoteta tai viedä politiikkajohtopäätöksiin. Teoriakatve tarkoittaa arviointikehyksen rajoittuneisuutta: analyysi voi olla sinänsä tieteellistä mutta jättää toisen relevantin teoreettisen näkökulman vähälle huomiolle.

Raportti ei väitä, että LABORE olisi epätieteellinen, puolueellinen tai väärässä. LABORE kuvaa itseään itsenäiseksi soveltavan taloustieteellisen tutkimuksen laitokseksi, jonka painopisteitä ovat työn taloustiede, julkistaloustiede, makrotaloustiede ja toimialataloustiede. Tämä antaa syyn arvioida sen julkista argumentaatiota tutkimuslaitoksen itse ilmoittaman tehtävän ja painopisteiden pohjalta, ei poliittisen ennakko-oletuksen pohjalta.

3. Keskeiset käsitteet ja oletukset

Julkinen talouspoliittinen argumentaatio tarkoittaa tässä raportissa LABOREn verkkosivuilla, blogeissa, lausunnoissa, raporteissa, Talous & Yhteiskunta -artikkeleissa ja ennusteteksteissä esitettyä politiikkavaikutusten arviointia. Se ei ole sama asia kuin LABOREn koko tutkimustuotanto.

Tehokkuus tarkoittaa resurssien kohdentumista tavalla, jossa yhteiskunnallista hyvinvointia tuotetaan mahdollisimman pienillä vaihtoehtoiskustannuksilla. Taloustieteessä tehokkuus voi tarkoittaa esimerkiksi työn, pääoman, osaamisen, julkisten varojen ja sääntelyresurssien allokatiivista tai tuotannollista tehokkuutta.

Oikeudenmukaisuus tarkoittaa normatiivista arviointikriteeriä, jossa huomioidaan hyötyjen, kustannusten, riskien, mahdollisuuksien ja verorasituksen jakautuminen. Oikeudenmukaisuus ei ole tekninen tosiasia vaan arvoperusteinen painotus, joka voidaan operationalisoida esimerkiksi tulonjaon, köyhyyden, mahdollisuuksien tasa-arvon tai maksukyvyn kautta.

Tulonjako tarkoittaa tulojen jakautumista yksilöiden, kotitalouksien, tuotannontekijöiden tai väestöryhmien välillä. LABOREn julkistalouden tutkimuslohko kuvaa tulonjakoa keskeiseksi näkökulmaksi politiikkatoimien arvioinnissa.

Työllisyysvaikutus tarkoittaa politiikkatoimen vaikutusta työllisten määrään, tehtyihin työtunteihin, työn vastaanottamisen kannustimiin, työvoiman kysyntään, kohtaantoon tai työttömyyden kestoon.

Dynaaminen vaikutus tarkoittaa vaikutusta, joka syntyy ajan kuluessa käyttäytymisen, investointien, koulutusvalintojen, yritysten sijainti- ja kasvupäätösten, innovaatioiden tai pääoman kasautumisen kautta. Dynaaminen vaikutus eroaa staattisesta vaikutuksesta, jossa oletetaan käyttäytymisen pysyvän ennallaan.

Yleisen tasapainon vaikutus tarkoittaa sitä, että politiikkatoimi ei vaikuta vain yhteen markkinaan tai yhteen ryhmään vaan muuttaa palkkoja, hintoja, investointeja, veropohjia, työvoiman kohdentumista, yritysten käyttäytymistä ja julkisen talouden rajoitteita samanaikaisesti.

Raportin keskeiset oletukset ovat seuraavat. Ensiksi LABOREn julkinen argumentaatio voidaan erottaa sen vertaisarvioidusta tai teknisestä tutkimuksesta. Toiseksi se, että jokin teoria ei esiinny yksittäisessä tekstissä, ei vielä todista teoriakatvetta. Kolmanneksi markkinaratkaisut eivät ole automaattisesti tehokkaita, mutta julkinen interventio ei myöskään automaattisesti korjaa markkinapuutetta. Neljänneksi politiikkasuositus on vahva vasta silloin, kun mekanismivirhe on täsmällisesti tunnistettu, korjauskeino on toteuttamiskelpoinen ja hyödyt ylittävät verotuksen, sääntelyn, hallinnon ja poliittisen toimeenpanon kustannukset.

4. LABOREn tyypillinen analyysikehys

LABOREn itse ilmoittama tutkimusprofiili painottuu työn taloustieteeseen, julkistaloustieteeseen, makrotaloustieteeseen ja toimialataloustieteeseen. Julkistalouden lohkon kuvauksessa korostuvat verotus, sosiaaliturva, sosiaalivakuutus, eläkejärjestelmä, tulonjako, tehokkuus ja oikeudenmukaisuus. Työmarkkinalohkon kuvauksessa näkyvät palkanmuodostus, työllisyys, työttömyys, työmarkkinoiden rakennemuutokset, koulutus, muuttoliike sekä vero- ja sosiaaliturvan kannustinvaikutukset.

Havaintona voidaan sanoa, että LABOREn julkisessa analyysissä politiikkaa tarkastellaan usein palkansaajien, tulonjaon, sosiaaliturvan, työllisyyden, ostovoiman, suhdannetilanteen ja julkisen talouden kautta. Esimerkiksi veroperustemuutoksia koskevassa tekstissä veronkevennysten kasvuvaikutuksia arvioidaan kriittisesti ja huomautetaan, että kevennykset voivat ajoittua suhdannehuippuun ja kiihdyttää suhdannevaihtelua. Paikallista sopimista koskevassa tekstissä painottuvat palkansaajariskit, työllisyys- ja tuottavuusvaikutusten epävarmuus sekä koordinoidun sopimisen mahdolliset vahvuudet. Työvoimapulaa koskevassa artikkelissa korostetaan kohtaantoa, ammattiryhmä- ja aluekohtaisia kapeikkoja sekä avointen työpaikkojen laatua.

Tämä lähestymistapa on vahva silloin, kun arvioitava ongelma on tulonjakoon, työvoiman asemaan, sosiaaliturvaan, työttömyyteen, palkkoihin tai suhdannepolitiikkaan liittyvä. Se on rajattu silloin, kun politiikkatoimen pääasialliset kustannukset syntyvät pitkällä aikavälillä pääomanmuodostuksen, yrittäjäriskin, innovaatiodynamiikan, veropohjan liikkuvuuden, sääntelyn kasautumisen tai julkisen sektorin kannustinongelmien kautta.

5. Mahdolliset teoriakatveet

5.1 Dynaaminen työn tarjonta

Dynaaminen työn tarjonta tarkoittaa sitä, että verotus, sosiaaliturva ja työmarkkinasääntely vaikuttavat paitsi hetkellisiin työtunteihin myös koulutusvalintoihin, urapolkuihin, ammatinvalintaan, muuttopäätöksiin, perheensisäiseen työnjakoon ja työuran pituuteen. Keane ja Rogerson katsovat, että kokonaisarbeidin tarjonnan reaktio on keskeinen kysymys muun muassa veropolitiikan suunnittelussa ja että uudempi kirjallisuus on haastanut käsitystä hyvin pienistä aggregaattijoustoista.

LABORE huomioi työn tarjontaa ja kannustinvaikutuksia tutkimusalueissaan, mutta julkisessa argumentaatiossa dynaaminen työn tarjonta näyttää usein jäävän varovaiseksi epävarmuushuomioksi. Tämä voi muuttaa politiikkajohtopäätöksiä erityisesti silloin, kun rajaveroasteiden, sosiaaliturvan ja työllistymisveroasteiden vaikutukset kasaantuvat työuran yli.

Vastaväite on vahva: dynaamisten vaikutusten estimaatit ovat usein epävarmoja, eivätkä ne aina tarjoa täsmällistä perustaa politiikkasuosituksille. Evidenssin vahvuus on keskitasoinen: teoria on vahva, mutta vaikutusten suuruus vaihtelee ryhmittäin ja instituutioittain.

5.2 Verotettavan tulon jousto ja ylimpien rajaveroasteiden Laffer-riskit

Verotettavan tulon jousto mittaa, miten veropohja reagoi rajaveroasteen muutoksiin työnteon, tulonmuunnon, verosuunnittelun, yrittäjäkäyttäytymisen ja muiden käyttäytymiskanavien kautta. Saezin optimaalisen verotuksen kehikko johtaa ylimmän rajaveroasteen arvioinnin tulojoustoihin, tulonjakauman yläpään muotoon ja tulonjaon arvopainoihin. Saezin artikkeli korostaa, että progressiivinen verotus tuottaa tulonjakohyötyjä mutta korkeat rajaveroasteet voivat heikentää kannustimia, supistaa veropohjaa ja aiheuttaa tehokkuuskustannuksia.

LABORE ei sivuuta tätä kehikkoa kokonaan. Päinvastoin sen julkisessa tekstissä käsitellään verotettavan tulon joustoa, itserahoitusastetta ja sitä, että joustoarvioissa on merkittävää epävarmuutta. Tekstissä todetaan muun muassa, että jos verotettavan tulon jousto oletetaan suuremmaksi, marginaaliveron alentamisen itserahoitusaste voi nousta olennaisesti, ja että sopeutuminen rajaveroasteen muutoksiin voi vaatia aikaa.

Mahdollinen katve ei siis ole ETI:n sivuuttaminen vaan sen tulkintakehys: jos jousto käsitellään ensisijaisesti epävarmuustekijänä eikä politiikkasuosituksen olennaisena rajoitteena, verotuksen kustannuksia voidaan aliarvioida. Vastaväite on, että suurten joustoarvioiden ulkoinen validiteetti Suomeen voi olla rajallinen ja että osa joustosta voi olla tulonmuuntoa eikä reaalista tuotannon supistumista. Evidenssin vahvuus on keskitasoinen: teoria on vahva, mutta Suomen parametrien epävarmuus on suuri.

5.3 Julkisten varojen marginaaliarvo eli MVPF

MVPF-kehikko arvioi politiikkatoimen tuottamaa maksuhalukkuutta suhteessa julkisen talouden nettokustannukseen. Hendren ja Sprung-Keyserin kehikossa hyödyt suhteutetaan nettopanokseen, joka sisältää myös pitkän aikavälin budjettivaikutukset ja käyttäytymisreaktiot.

Tämä kehikko on olennainen, koska se pakottaa kysymään, tuottaako julkinen meno enemmän hyvinvointia kuin sen rahoittamiseen käytetty vaihtoehtoinen euro. LABOREn julkisessa argumentaatiossa julkisia menoja tarkastellaan usein tulonjaon, sosiaaliturvan ja palveluiden kautta; MVPF-tyyppinen vertailu voisi tehdä arvioinnista tiukemman erityisesti silloin, kun julkisten menojen lisäys kilpailee veronkevennysten, velkasopeutuksen tai vaihtoehtoisten menokohteiden kanssa.

Vastaväite on, että MVPF vaatii vahvoja kausaaliestimaatteja, joita ei monista suomalaisista politiikkatoimista ole. Evidenssin vahvuus on teoreettisesti vahva, empiirisesti tapauskohtainen.

5.4 Yleisen tasapainon vaikutukset

Yleisen tasapainon näkökulma kysyy, miten politiikkatoimi vaikuttaa yhtä aikaa palkkoihin, hintoihin, investointeihin, työvoiman kohdentumiseen, yritysten käyttäytymiseen ja julkiseen talouteen. Osittaisen tasapainon analyysi voi olla riittävä pienissä tai lyhyen aikavälin politiikkamuutoksissa, mutta laajoissa verotus-, sääntely- ja menomuutoksissa se voi olla liian kapea.

LABOREn julkisessa analyysissä yleisen tasapainon näkökulma esiintyy usein suhdanne- ja makroarvioiden kautta, mutta politiikkakohtaisissa teksteissä vaikutukset jäävät usein rajatumpaan kehikkoon. Tämä voi johtaa kustannusten aliarviointiin, jos esimerkiksi työn verotuksen, yritysverotuksen ja sääntelyn yhteisvaikutukset heikentävät investointeja, yritysten kasvua tai työvoiman kohdentumista.

Vastaväite on, että yleisen tasapainon mallit ovat herkkiä oletuksille ja voivat antaa näennäisen tarkkoja mutta parametrivalinnoista riippuvia tuloksia. Evidenssin vahvuus on keskitasoinen.

5.5 Inhimillinen pääoma

Inhimillinen pääoma tarkoittaa koulutuksen, osaamisen, terveyden, kokemuksen ja työkyvyn vaikutusta tuottavuuteen. LABOREn tutkimusalueissa koulutus, työmarkkinat ja työn tarjonta ovat mukana, joten tätä näkökulmaa ei voida pitää sivuutettuna. Mahdollinen katve syntyy silloin, jos inhimillistä pääomaa käsitellään ennen kaikkea julkisten investointien perusteluna mutta vähemmän verotuksen, sääntelyn tai kannustimien näkökulmasta.

Esimerkiksi korkea rajaveroaste voi vaikuttaa koulutus- ja uravalintoihin, jos lisäkoulutuksen yksityinen tuotto alenee. Toisaalta julkiset koulutus- ja terveysinvestoinnit voivat kasvattaa inhimillistä pääomaa ja siten lisätä pitkän aikavälin veropohjaa. MVPF-kirjallisuuden mukaan lasten terveyteen ja koulutukseen kohdistuvilla investoinneilla on historiallisesti ollut korkea MVPF Yhdysvaltain aineistossa, mutta tulosten suora siirrettävyys Suomeen ei ole automaattista.

Evidenssin vahvuus on vahva yleisellä tasolla, mutta politiikkakohtainen vaikutus riippuu kohdentamisesta.

5.6 Aineeton pääoma ja innovaatioulkoisvaikutukset

Aineeton pääoma tarkoittaa tutkimusta, ohjelmistoja, organisaatiopääomaa, brändejä, dataa, johtamiskäytäntöjä ja yritysten hiljaista osaamista. Innovaatioulkoisvaikutukset tarkoittavat, että yhden yrityksen tai tutkijan innovaatio voi kasvattaa muiden tuottavuutta ilman täyttä markkinakorvausta.

Tämä näkökulma on olennainen, koska verotus, sääntely, työmarkkinainstituutiot ja julkiset menot voivat vaikuttaa yritysten kykyyn investoida, kasvaa ja kantaa riskiä. LABOREn toimialatalouden ja tuottavuustutkimuksen vuoksi teemaa ei voi pitää kokonaan sivuutettuna, mutta julkisessa talouspoliittisessa argumentaatiossa aineeton pääoma näyttää jäävän usein vähemmälle kuin tulonjako, työllisyys ja suhdannearvio.

Vastaväite on, että innovaatiovaikutuksia on vaikea mitata luotettavasti politiikkatoimien tasolla. Evidenssin vahvuus on keskitasoinen.

5.7 Yrittäjäriski, pääomanmuodostus ja riskinkanto

Yrittäjäriski tarkoittaa epävarmuutta, jota yrittäjä kantaa investointien, työllistämisen, velan, osaamisen, ajan ja vaihtoehtoiskustannusten kautta. Pääomanmuodostus tarkoittaa fyysisen, aineettoman ja organisatorisen pääoman kertymistä.

Mahdollinen katve syntyy, jos verotuksen ja sääntelyn vaikutuksia arvioidaan ensisijaisesti palkansaajien, tulonjaon tai julkisen talouden staattisten vaikutusten kautta. Tällöin voi jäädä vähälle huomiolle, miten kokonaisveroaste, yrittäjätulon verotus, hallinnollinen taakka ja työmarkkinoiden jäykkyydet vaikuttavat yritysten skaalautumiseen, riskinottoon ja työpaikkojen syntymiseen.

Vastaväite on, että yrittäjyysargumentteja käytetään julkisessa keskustelussa usein anekdoottisesti ja ilman vahvaa kausaalinäyttöä. Siksi tutkimuslaitoksen varovaisuus voi olla perusteltua. Evidenssin vahvuus on keskitasoinen tai heikko politiikkakohtaisesti.

5.8 Insider–outsider-teoria

Insider–outsider-teoria tarkastelee, miten työssä olevien työntekijöiden neuvotteluvoima ja työmarkkinainstituutiot voivat suojata sisäpiiriläisiä mutta heikentää työttömien, nuorten, maahanmuuttajien, epätyypillisissä työsuhteissa olevien tai työmarkkinoiden ulkopuolella olevien asemaa.

Tämä teoria on olennainen työehtosopimusten, irtisanomissuojan, minimiehtojen ja paikallisen sopimisen arvioinnissa. LABOREn paikallista sopimista käsittelevässä julkisessa analyysissä painottuvat palkansaajariskit, tuottavuusvaikutusten epävarmuus ja koordinoidun sopimisen mahdolliset hyödyt. Insider–outsider-näkökulma voisi vahvistaa kysymystä siitä, suojaavatko nykyiset instituutiot suhteellisesti enemmän työllisiä kuin työmarkkinoille pyrkiviä.

Vastaväite on, että koordinoidut työmarkkinat voivat parantaa makrotason työllisyystulemia verrattuna täysin hajautettuihin järjestelmiin, kuten LABOREn viittaamassa OECD- ja Garnero-kirjallisuudessa esitetään. Evidenssin vahvuus on keskitasoinen.

5.9 Hajautettu palkanmuodostus

Hajautettu palkanmuodostus tarkoittaa palkkojen määräytymistä enemmän yritys-, toimipaikka- tai yksilötasolla. Sen etu on parempi sopeutuminen tuottavuus-, kannattavuus- ja työvoimapulatilanteisiin. Sen riski on neuvotteluvoiman epätasapaino, palkkahajonnan kasvu ja koordinaation heikkeneminen.

LABORE näyttää suhtautuvan paikallisen sopimisen laajentamiseen varovaisesti ja korostavan palkansaajanäkökulman riskejä. Se kuitenkin tunnistaa, että työehtosopimisen joustavuus voi pitkällä aikavälillä vahvistaa dynamiikkaa ja tuottavuutta, vaikka työllisyysvaikutusten arvioidaan olevan epävarmoja. Katve ei siis ole teeman puuttuminen vaan mahdollisesti se, kuinka paljon painoa annetaan yrityskohtaiselle tuottavuus- ja allokaatiokanavalle suhteessa palkansaajariskeihin.

Evidenssin vahvuus on keskitasoinen.

5.10 Search and matching -työmarkkinateoria

Search and matching -teoria korostaa työnhakijoiden ja avointen työpaikkojen kohtaantoa, informaatiokustannuksia, palkkavaatimuksia, rekrytointikustannuksia ja työttömyyden kestoa. LABOREn työvoimapulaa koskevassa artikkelissa tämä näkökulma on selvästi läsnä: siinä korostetaan, että ongelmat liittyvät usein ammattiryhmä- ja aluekohtaisiin kapeikkoihin sekä avointen työpaikkojen laatuun, eivät yksinkertaiseen yleiseen työvoimapulaan.

Tätä ei siis voi pitää LABOREn ilmeisenä katveena. Mahdollinen jatkokysymys on, yhdistetäänkö kohtaantoteoria julkisessa argumentaatiossa riittävästi palkkajoustojen, liikkuvuuden, kannustimien ja työnantajakustannusten analyysiin.

Evidenssin vahvuus LABOREn huomioinnista on vahva, katveväitteen vahvuus heikko.

5.11 Public choice -teoria

Public choice -teoria tarkastelee julkisen päätöksenteon kannustinongelmia: eturyhmien vaikutusta, äänestäjien rationaalista tietämättömyyttä, byrokratian budjettikannustimia, poliitikkojen lyhyttä aikahorisonttia ja sääntelyn kaappausta.

Tämä on olennainen näkökulma julkisiin menoihin, sääntelyyn ja työmarkkinainterventioihin. LABOREn julkisessa materiaalissa julkinen sektori näyttäytyy usein politiikkavälineenä, jonka avulla voidaan tavoitella oikeudenmukaisempia tai tehokkaampia lopputuloksia. LABOREn julkistalouden lohko kuvaa tavoitteeksi politiikkatoimien arvioinnin tehokkuuden ja oikeudenmukaisuuden suhteen. Public choice -katve syntyy, jos julkisen korjauksen institutionaalista epäonnistumisriskiä ei arvioida yhtä systemaattisesti kuin markkinapuutteita.

Vastaväite on, että LABOREn tehtävä ei ole ensisijaisesti poliittisen taloustieteen instituutioanalyysi vaan soveltava taloustieteellinen tutkimus työmarkkinoista ja julkisesta taloudesta. Evidenssin vahvuus on keskitasoinen, koska kattava tekstikorpus puuttuu.

5.12 Sääntelyn, verotuksen ja hallinnon transaktiokustannukset

Transaktiokustannukset tarkoittavat sääntöjen noudattamisen, raportoinnin, valvonnan, sopimisen, oikeudellisen epävarmuuden ja hallinnollisen sopeutumisen kustannuksia. Ne ovat olennaisia etenkin pienille yrityksille, kasvuyrityksille ja työmarkkinoiden rajatapauksille.

Mahdollinen katve syntyy, jos sääntelyn hyötyjä tarkastellaan työntekijäsuojan, tulonjaon tai palvelutavoitteiden kautta, mutta kustannuksia käsitellään vain julkisen talouden suorina menoina. Vastaväite on, että hallinnollisia kustannuksia on vaikea mitata ja ne voivat olla pieniä suhteessa sääntelyn hyötyihin tietyissä tilanteissa. Evidenssin vahvuus on keskitasoinen teoreettisesti, usein heikko politiikkakohtaisesti.

6. Taulukko teoriakatveista

Teoria tai mekanismi	Politiikka-alue	Mahdollinen LABOREn painotus	Mahdollinen katve	Vaikutus johtopäätöksiin	Evidenssin vahvuus	Tärkein epävarmuus
Dynaaminen työn tarjonta	Verotus, sosiaaliturva	Työllisyys, kannustimet, tulonjako	Ura-, koulutus- ja työuravaikutukset	Verotuksen kustannus voi kasvaa	Keskitasoinen	Jouston suuruus Suomessa
Verotettavan tulon jousto	Rajaveroasteet	ETI huomioidaan, mutta epävarmana	Pitkän aikavälin veropohjavaikutus	Korkeat rajaverot voivat olla vähemmän tuottavia	Keskitasoinen	Tulonmuunnon ja reaalivaikutuksen erottelu
Laffer-riski	Ylimmät tulot	Itserahoitusasteita käsitellään	Riskin politiikkapaino	Veronkorotus voi tuottaa vähemmän kuin staattisesti oletetaan	Keskitasoinen	Parametrien vaihtelu
MVPF	Julkiset menot	Menojen tulonjako- ja palveluvaikutus	Vaihtoehtoiskustannus per julkinen euro	Osa menoista voi olla heikosti perusteltuja	Vahva kehikko, tapauskohtainen empiria	Maksuhalukkuuden mittaus
Yleinen tasapaino	Verotus, sääntely	Osittainen ja makroarvio	Investoinnit, palkat, hinnat, veropohjat	Kustannukset voivat kasaantua	Keskitasoinen	Malliriippuvuus
Inhimillinen pääoma	Koulutus, sosiaaliturva	Vahvasti mukana	Kannustinpuolen vaikutus osaamisvalintoihin	Progression kustannukset voivat kasvaa	Keskitasoinen	Vaikutusten aikajänne
Aineeton pääoma	Tuottavuus	Toimialatalous ja tuottavuus	Verotuksen ja sääntelyn vaikutus skaalautumiseen	Kasvukustannukset voivat alikorostua	Keskitasoinen	Mittausongelmat
Yrittäjäriski	Yritysverotus, työmarkkinat	Vähemmän näkyvä julkisessa argumentaatiossa	Riskinoton kannustimet	Sääntelyn ja verojen kustannukset voivat kasvaa	Keskitasoinen/heikko	Kausaalinäyttö
Pääomanmuodostus	Investoinnit	Makro- ja toimialanäkökulma	Verokiila ja sääntely pitkällä aikavälillä	Kasvuarvio voi muuttua	Keskitasoinen	Kansainvälinen liikkuvuus
Insider–outsider	Työmarkkinasääntely	Palkansaajan suoja, koordinaatio	Ulkopuolisten asema	Sääntely voi heikentää sisääntuloa	Keskitasoinen	Instituutiokohtaiset erot
Hajautettu palkanmuodostus	TES, paikallinen sopiminen	Riskit palkansaajille	Tuottavuus- ja allokaatiokanava	Paikallinen sopiminen voi näyttää liian kielteiseltä	Keskitasoinen	Koordinaation ja hajautuksen yhdistelmä
Search and matching	Työllisyys	Kohtaanto hyvin mukana	Palkkajoustojen yhdistäminen analyysiin	Työvoimapulan tulkinta muuttuu	Vahva LABORE-huomio	Työpaikkojen laatu vs. palkat
Public choice	Julkinen sektori	Julkinen korjausväline	Poliittisen toimeenpanon epäonnistuminen	Julkisten menojen hyödyt voivat yliarvioitua	Keskitasoinen	Korpusanalyysin puute
Transaktiokustannukset	Sääntely, verotus	Hallinnollinen toteutettavuus vähemmän näkyvä	Yritysten noudattamiskustannukset	Nettovaikutus voi heikentyä	Keskitasoinen	Kustannusten mittaus

7. Empiirinen näyttö

Vahvaa näyttöä on siitä, että verotuksen arvioinnissa on välttämätöntä yhdistää tulonjako- ja tehokkuusnäkökulma. Saezin optimaalisen verotuksen kehikko tekee tämän eksplisiittisesti: rajaveroasteiden arvio riippuu käyttäytymisjoustoista, tulonjakauman muodosta ja sosiaalisen hyvinvoinnin painoista.

Vahvaa näyttöä on myös siitä, että julkisten menojen arvioinnissa pelkkä budjettikustannus ei riitä. MVPF-kehikko laskee hyödyn suhteessa julkisen talouden nettokustannukseen ja ottaa huomioon pitkän aikavälin budjettivaikutuksia. Hendrenin ja Sprung-Keyserin vertailussa lasten terveys- ja koulutusinvestoinnit saavat erityisen korkeita MVPF-arvoja, mutta aikuisiin kohdistuvien politiikkojen MVPF:t ovat tyypillisesti matalampia.

Keskitasoista näyttöä on siitä, että mikro- ja makrotason työn tarjonnan joustot voivat poiketa toisistaan olennaisesti. Keane ja Rogerson korostavat, että aggregaattisen työn tarjonnan reaktio on keskeinen veropolitiikan suunnittelussa ja että uudempi kirjallisuus on tunnistanut syitä, joiden vuoksi aggregaattijousto voi olla suurempi kuin aiemmissa mikroestimaateissa oletettiin.

Epävarmuus on suurta erityisesti ylimpien rajaveroasteiden suomalaisessa Laffer-riskissä. LABOREn oma teksti tuo esiin, että verotettavan tulon joustoarviot vaihtelevat ja että jouston arvo muuttaa olennaisesti arviota marginaaliveron alentamisen itserahoitusasteesta. Tämä tukee varovaista johtopäätöstä: väite veronkevennysten suurista tai pienistä dynaamisista vaikutuksista on parametririippuvainen, eikä sitä pidä esittää varmana ilman herkkyysanalyysiä.

8. Politiikkavaikutukset

8.1 Työn verotus ja rajaveroasteet

Väitetty mekanismivirhe verotuksen kiristämistä puoltavassa analyysissä olisi, että staattinen tulonjakohyöty saa liian suuren painon suhteessa käyttäytymisvaikutuksiin. Korjauskeino on arvioida rajaveroasteita ETI:n, työn tarjonnan, tulonmuunnon ja veropohjan pitkän aikavälin muutosten kautta. Hallinnollisesti tämä on toteutettavissa mikrosimulaation, rekisteriaineistojen ja herkkyysanalyysien avulla. Johtopäätös voi olla vahva vain, jos eri jousto-oletuksilla politiikkasuositus säilyy samana.

8.2 Työn tarjonta ja työn kysyntä

Työn tarjontaa koskevassa analyysissä on erotettava osallistumispäätös, tehtyjen työtuntien määrä, työuran pituus ja uravalinnat. Työn kysynnässä on huomioitava työnantajakustannukset, palkkajäykkyydet, tuottavuus ja sääntelyn riskit. Jos analyysi painottaa vain työntekijän ostovoimaa tai työsuhdeturvaa, se voi aliarvioida työn kysynnän heikkenemistä.

8.3 Työllisyyspolitiikka

Työllisyyspolitiikan kohdalla LABOREn kohtaantoa korostava analyysi on vahva, koska työvoimapulaa ei pidä tulkita yksinkertaisesti aggregaattiseksi työvoiman puutteeksi. LABORE huomauttaa, että ongelmat liittyvät usein tiettyihin ammatteihin, alueisiin ja avointen työpaikkojen laatuun. Katve syntyy vain, jos palkkajoustot, liikkuvuuskannustimet ja työnantajan rekrytointikustannukset jäävät liian vähälle huomiolle.

8.4 Palkkamarkkinat ja työehtosopiminen

Paikallista sopimista koskevassa analyysissä LABORE tunnistaa tuottavuus- ja työllisyysvaikutusten epävarmuuden sekä sen, että joustavuuden lisääntyminen voi pitkällä aikavälillä vahvistaa dynamiikkaa. Samalla se painottaa palkansaajariskejä. Mekanismivirhe syntyisi, jos hajautetun palkanmuodostuksen allokaatiohyödyt, yrityskohtaiset tuottavuuserot ja insider–outsider-vaikutukset jäisivät systemaattisesti liian pienelle painolle.

8.5 Julkiset menot ja verorahoitus

Julkisten menojen arvioinnissa keskeinen kysymys ei ole vain, onko tavoite hyväksyttävä, vaan onko toimenpiteen MVPF riittävän korkea vaihtoehtoisiin menoihin, veronkevennyksiin tai velkasopeutukseen verrattuna. Hendrenin ja Sprung-Keyserin kehikko osoittaa, että politiikkojen hyvinvointivaikutuksia voidaan vertailla suhteuttamalla maksuhalukkuus julkisen talouden nettokustannukseen.

8.6 Tuloerot ja tulonjako

LABOREn tulonjakopainotus on sen tutkimusprofiilin kannalta perusteltu. Tulonjako ei kuitenkaan yksin riitä politiikkasuositukseksi. Jos toimenpide kaventaa tuloeroja mutta heikentää pitkän aikavälin työllisyyttä, investointeja tai veropohjaa, nettovaikutus voi olla epäselvä.

8.7 Tuottavuus, innovaatiot ja aineeton pääoma

Tuottavuuden ja innovaatioiden kohdalla mekanismivirhe syntyy, jos politiikkatoimia arvioidaan pääasiassa lyhyen aikavälin tulonjaon tai kysynnän kautta. Aineeton pääoma kasautuu hitaasti, ja siihen vaikuttavat verotus, osaaminen, yritysten kasvukannustimet, riskirahoitus ja sääntely-ympäristö. Näiden vaikutusten mittaaminen on vaikeaa, mutta niiden pois jättäminen voi vääristää pitkän aikavälin kasvujohtopäätöksiä.

8.8 Yrittäjyys, pääomanmuodostus ja riskinotto

Yrittäjyysvaikutukset jäävät helposti poliittisesti latautuneiksi väitteiksi. Siksi niistä pitää tehdä mekanismipohjaisia: vaikuttaako politiikka yrityksen kassavirtaan, palkkausriskiin, verojen jälkeiseen tuottoon, konkurssiriskiin, hallinnolliseen taakkaan vai skaalautumiseen? Jos näitä ei eroteta, yrittäjyysargumentti jää heikoksi. Jos ne erotetaan, osa verotus- ja sääntelykriittisistä väitteistä voi vahvistua.

8.9 Julkisen sektorin tehokkuus ja public choice -ongelmat

Julkisen sektorin tehokkuutta koskevassa analyysissä on erotettava markkinapuutteen tunnistaminen ja julkisen korjauksen onnistuminen. Vaikka markkina epäonnistuisi, julkinen korjaus voi epäonnistua hallinnollisesti, poliittisesti tai kannustimien vuoksi. LABOREn julkisessa argumentaatiossa tämä public choice -näkökulma näyttää olevan vähemmän näkyvä kuin tulonjako- ja sosiaalipoliittinen näkökulma.

9. Politiikkasuositusten arviointimatriisi

Politiikkasuositus tai painotus	Mekanismivirhe tunnistettu?	Hallinnollinen toteuttamiskelpoisuus	Hyödyt suhteessa kustannuksiin	Dynaamiset vaikutukset	Yleinen tasapaino	Evidenssin riittävyys
Progressiivisen verotuksen puolustaminen	Usein kyllä	Kyllä	Riippuu ETI:stä ja arvopainoista	Osin	Osin	Keskitasoinen
Ylimpien rajaverojen kiristämisen varovainen puolustus	Osin	Kyllä	Epävarma	Usein epävarma	Rajallinen	Keskitasoinen/heikko
Veronkevennysten kasvuvaikutusten kritiikki	Kyllä, jos liioittelu kohteena	Kyllä	Tapauskohtainen	Osin	Osin	Keskitasoinen
Paikallisen sopimisen riskien korostaminen	Kyllä palkansaajariskien osalta	Kyllä	Tapauskohtainen	Osin	Osin	Keskitasoinen
Koordinoidun palkanmuodostuksen puolustus	Kyllä	Kyllä	Voi olla vahva	Osin	Kyllä makrotasolla	Keskitasoinen
Julkisten menojen lisäyksen puolustus	Riippuu menosta	Kyllä/ei	Vaatii MVPF-arvion	Usein puutteellinen	Usein puutteellinen	Tapauskohtainen
Sosiaaliturvan vahvistaminen	Kyllä tulonjaossa	Kyllä	Riippuu kannustinvaikutuksista	Osin	Osin	Keskitasoinen
Työllisyyspolitiikan kohtaantopainotus	Kyllä	Kyllä	Usein perusteltu	Osin	Osin	Vahva/keskitasoinen
Julkisen sektorin roolin kasvattaminen	Ei aina	Vaihtelee	Vaatii hallinto- ja public choice -arvion	Usein epävarma	Usein puutteellinen	Tapauskohtainen
Yritysverotuksen tai sääntelyn kiristys	Usein epäselvä	Kyllä	Riippuu investointivaikutuksista	Keskeinen	Keskeinen	Keskitasoinen/heikko

10. Vastaväitteet LABOREn lähestymistavan puolustamiseksi

Ensimmäinen vahva vastaväite on tehtäväperusteinen: LABOREn painopisteisiin kuuluvat työn taloustiede, julkistaloustiede, makrotaloustiede ja toimialataloustiede. On siksi luonnollista, että sen julkisessa analyysissä korostuvat palkansaajat, tulonjako, sosiaaliturva, työllisyys ja julkinen talous. Tämä ei vielä osoita katvetta.

Toinen vastaväite on evidenssiperusteinen. Dynaamiset kasvu-, innovaatio- ja yrittäjyysvaikutukset ovat usein vaikeammin mitattavia kuin staattiset tulonjako- ja budjettivaikutukset. Tutkimuslaitoksen varovaisuus voi olla tieteellinen hyve eikä ideologinen puute.

Kolmas vastaväite koskee politiikkaviestintää. Julkisessa blogissa, lausunnossa tai ennustetekstissä ei voida käsitellä kaikkia teorioita täydellisesti. Se, että public choice, MVPF tai endogeeninen kasvu ei näy vahvasti tietyssä tekstissä, voi johtua julkaisun rajauksesta eikä institutionaalisesta vinoumasta.

Neljäs vastaväite on substantiaalinen: kaikki väitetyt markkinamekanismit eivät johda markkinaliberaaleihin johtopäätöksiin. Esimerkiksi inhimillisen pääoman teoria ja innovaatioulkoisvaikutukset voivat perustella julkisia investointeja koulutukseen, tutkimukseen ja terveyteen. MVPF-kirjallisuus voi tukea joitakin julkisia menoja erittäin vahvasti, jos niiden pitkän aikavälin veropohja- ja hyvinvointivaikutukset ovat suuria.

Viides vastaväite on työmarkkinainstitutionaalinen. Täysin hajautettu palkanmuodostus ei välttämättä tuota parempia työllisyystulemia kuin koordinoidut järjestelmät, ja LABOREn paikallista sopimista koskeva analyysi nojaa tähän OECD- ja Garnero-tyyppiseen näkökulmaan.

11. Johtopäätökset

Ydinkysymykseen voidaan vastata seuraavasti: LABORE ei käytettävissä olevan aineiston perusteella sivuuta kokonaan dynaamisia, kannustinperusteisia tai markkinamekanismeihin liittyviä taloustieteellisiä näkökulmia. Se käsittelee esimerkiksi verotettavan tulon joustoa, työllisyysvaikutuksia, tuottavuusvaikutuksia, kohtaantoa ja paikallisen sopimisen vaikutuskanavia.

Todennäköinen johtopäätös on kuitenkin, että LABOREn julkisessa talouspoliittisessa argumentaatiossa painottuvat suhteellisesti enemmän tulonjako, palkansaajan asema, sosiaaliturva, julkisten palveluiden merkitys, suhdannepolitiikka ja koordinoidut työmarkkinainstituutiot kuin yrittäjäriski, public choice -ongelmat, sääntelyn transaktiokustannukset, aineeton pääoma, pääomanmuodostus ja yleisen tasapainon pitkän aikavälin vaikutukset.

Varmat johtopäätökset ovat rajallisia. Varmana voidaan pitää sitä, että LABOREn itse ilmoittama tutkimusprofiili antaa institutionaalisen syyn sen painotuksille. Varmana voidaan myös pitää sitä, että sen julkisissa teksteissä on havaittavissa sekä tulonjakopainotus että joitakin dynaamisia ja kannustinperusteisia huomioita.

Todennäköistä on, että julkisessa argumentaatiossa osa pitkän aikavälin kustannusmekanismeista saa vähemmän painoa kuin mitä dynaaminen julkistaloustiede, optimaalinen verotus, MVPF-kehikko, public choice -teoria ja innovaatiotaloustiede edellyttäisivät täydessä politiikka-arviossa.

Epävarmaa on, missä määrin tämä on institutionaalinen vinouma eikä seurausta tutkimustehtävän rajauksesta, viestinnällisestä tiivistämisestä, evidenssin epävarmuudesta tai siitä, että osa mekanismeista käsitellään LABOREn teknisemmässä tutkimuksessa mutta ei julkisessa viestinnässä.

Merkittävimmät politiikka-arvion kannalta relevantit katveet ovat:

ylimpien rajaveroasteiden pitkän aikavälin ETI- ja Laffer-riskit,
julkisten menojen MVPF-pohjainen vaihtoehtoiskustannus,
sääntelyn ja työmarkkinainstituutioiden insider–outsider-vaikutukset,
yrittäjäriskin, pääomanmuodostuksen ja aineettoman pääoman dynamiikka,
public choice -ongelmat julkisen intervention toteutuksessa.

12. Epävarmuudet ja avoimet jatkokysymykset

Tämän raportin suurin rajoite on aineistopohja. Luotettava vastaus vaatisi systemaattisen korpusanalyysin LABOREn julkaisuista esimerkiksi vuosilta 2015–2026. Aineistoon tulisi sisällyttää blogit, raportit, lausunnot, Talous & Yhteiskunta -artikkelit, ennusteet ja mahdolliset eduskuntalausunnot. Niitä tulisi verrata ETLAn, VATTin, Suomen Pankin, VM:n, OECD:n, IMF:n ja Euroopan komission julkisiin arvioihin.

Jatkotutkimuksessa pitäisi kysyä ainakin seuraavat kysymykset:

Kuinka usein LABOREn teksteissä esiintyvät käsitteet kuten verotettavan tulon jousto, rajaveroaste, Laffer, työn tarjonta, yrittäjyys, investoinnit, innovaatiot, public choice, transaktiokustannus, yleinen tasapaino ja MVPF?
Missä määrin nämä käsitteet esiintyvät politiikkajohtopäätöksiä muuttavina argumentteina eikä vain epävarmuushuomioina?
Poikkeaako LABOREn kehys systemaattisesti ETLAn, VATTin tai Suomen Pankin kehyksestä?
Painottuvatko erot erityisesti julkisessa viestinnässä vai myös tutkimusraporteissa?
Millä politiikka-alueilla dynaamisten vaikutusten huomioiminen muuttaisi johtopäätöksen aidosti eikä vain lisäisi epävarmuutta?
Mitkä julkiset menot Suomessa saisivat korkean MVPF-arvon, jos ne arvioitaisiin Hendren–Sprung-Keyser-kehikon mukaisesti?
Miten työmarkkinasääntelyn kustannukset jakautuvat sisäpiiriläisten, ulkopuolisten, työnantajien ja kuluttajien välillä?
Millaisia hallinnollisia ja poliittisen toimeenpanon kustannuksia liittyy LABOREn suosimiin tai puolustamiin politiikkavaihtoehtoihin?

Johtopäätöksiä vahvistaisi tekstiaineisto, jossa havaittaisiin, että tietyt mekanismit puuttuvat toistuvasti myös silloin, kun ne ovat politiikkakysymyksen kannalta olennaisia. Johtopäätöksiä heikentäisi aineisto, jossa LABORE käsittelee samoja mekanismeja systemaattisesti teknisissä raporteissa mutta jättää ne pois vain yleisöviestinnän tiiviyden vuoksi.

13. Lähdeluettelo

Garnero, A. (2020). The impact of collective bargaining on employment and wage inequality: Evidence and policy implications. OECD-aiheinen kirjallisuus, johon LABORE viittaa paikallista sopimista käsittelevässä analyysissään.

Hendren, N., & Sprung-Keyser, B. (2020). A unified welfare analysis of government policies. The Quarterly Journal of Economics, 135(3), 1209–1318.

Keane, M. P., & Rogerson, R. (2011/2012). Reconciling micro and macro labor supply elasticities. NBER Working Paper / Journal of Economic Literature -kirjallisuus.

LABORE. (n.d.). Tietoa meistä. Työn ja talouden tutkimus LABORE.

LABORE. (n.d.). Julkinen talous. Työn ja talouden tutkimus LABORE.

LABORE. (n.d.). Työmarkkinat. Työn ja talouden tutkimus LABORE.

LABORE. (2021). Työvoimapula, työvoiman kohtaanto ja avointen työpaikkojen laatu. Talous & Yhteiskunta.

LABORE. (2024). Paikallisen sopimisen edistämisen uudistuksiin sisältyy useita riskejä palkansaajien näkökulmasta.

LABORE. (2025). Veroperustemuutosten kasvuvaikutuksia liioitellaan.

LABORE. (2025). Talouspoliittisten päätösten vaikutusarvioihin liittyy paljon epävarmuuksia.

OECD. (2019). Collective bargaining and labour-market performance. OECD-kirjallisuus, johon LABORE viittaa paikallisen sopimisen arvioinnissa.

Saez, E. (2001). Using elasticities to derive optimal income tax rates. Review of Economic Studies, 68(1), 205–229.