Poliittinen ohjelma saamelaisten oikeuksista Suomessa

 

1. Lähtökohta

Suomen saamelaisten asemaa koskevan politiikan tulee perustua kolmeen periaatteeseen: oikeuksien täsmälliseen suojaan, hallinnolliseen toteuttamiskelpoisuuteen ja kustannusten rehelliseen punnintaan.

Saamelaiset ovat Suomessa kielellinen, kulttuurinen ja oikeudellisesti tunnustettu alkuperäiskansa. Suomessa puhutaan pohjoissaamea, inarinsaamea ja koltansaamea, ja kaikki kolme ovat uhanalaisia kieliä. Siksi politiikan ydinkysymys ei ole symbolinen tunnustaminen, vaan se, onko saamelaisilla käytännössä mahdollisuus ylläpitää kieltään, kulttuuriaan, elinkeinojaan ja paikallista päätösvaltaansa.

Ohjelman tavoitteena on estää kaksi virhettä: enemmistövallan harjoittama saamelaisten oikeuksien sivuuttaminen sekä toisaalta se, että saamelaisten oikeuksista tehdään avoin ja huonosti rajattu eturyhmäpoliittinen veto-oikeus.

2. Perusperiaate: oikeudet, ei avoin erityisvalta

Saamelaispolitiikan tulee perustua konkreettisiin oikeuksiin, ei epämääräiseen moraaliseen velkaan.

Saamelaisten oikeuksia tulee vahvistaa siellä, missä kyse on osoitettavasta kielellisestä, kulttuurisesta, elinkeinollisesta tai maankäytöllisestä haitasta. Samalla jokaisen erityisen oikeusmekanismin tulee olla rajattu, perusteltu, mitattava ja oikeudellisesti selkeä.

Politiikan peruskaava on:

Saamelaisten oikeuksia suojataan vahvasti, mutta suoja sidotaan konkreettiseen haittaan, selkeään oikeusperusteeseen ja suhteelliseen korjauskeinoon.

Tämä estää sekä enemmistön piittaamattomuuden että eturyhmäpolitiikan.

3. Saamen kielten elvyttäminen

Saamen kielten säilyminen on ohjelman tärkein käytännöllinen tavoite. Ilman kieltä kulttuurinen jatkuvuus muuttuu helposti museaaliseksi symboliksi.

Toimenpiteet:

1. Turvataan pysyvä rahoitus pohjoissaamen, inarinsaamen ja koltansaamen opetukselle, varhaiskasvatukselle ja oppimateriaaleille.
2. Vahvistetaan saamenkielistä varhaiskasvatusta erityisesti kotiseutualueella, koska kielen siirtyminen tapahtuu tehokkaimmin varhaislapsuudessa.
3. Lisätään saamenkielisten opettajien, sosiaalityöntekijöiden, terveydenhuollon ammattilaisten ja viranhaltijoiden koulutuspaikkoja.
4. Rakennetaan digitaalinen saamen kielten palveluarkkitehtuuri: sanakirjat, oppimisalustat, puheentunnistus, tekstityökalut ja viranomaisasioinnin käännöspalvelut.
5. Rahoitus sidotaan mitattaviin tuloksiin: kielipesien määrä, opettajien määrä, oppimateriaalien saatavuus, palvelujen käyttöaste ja kielen aktiivinen käyttö.

Tässä julkinen interventio on perusteltu, koska kyse on pienistä uhanalaisista kielistä, joiden markkinaehtoinen palvelutarjonta jää väistämättä vajaaksi. Markkinapuute on todellinen: käyttäjäkunta on pieni, tuotantokustannukset suhteessa kysyntään korkeat ja kielen säilymisellä on kulttuurinen ulkoisvaikutus.

4. Saamelaisten kotiseutualueen päätöksenteko

Saamelaisten kotiseutualueella tulee käyttää vahvempaa vaikutusarviointia kaikissa hankkeissa, jotka voivat olennaisesti vaikuttaa saamen kieliin, poronhoitoon, kalastukseen, metsästykseen, käsityöperinteeseen tai kulttuuriseen jatkuvuuteen.

Toimenpiteet:

1. Jokaiselle merkittävälle maankäyttö-, energia-, kaivos-, matkailu-, liikenne- ja luonnonsuojeluhankkeelle tehdään saamelaisvaikutusten arviointi.
2. Arvioinnissa on erotettava:
   • suora taloudellinen haitta
   • elinkeinon harjoittamisen haitta
   • kielellinen ja kulttuurinen haitta
   • ympäristöhaitta
   • paikallisten muiden asukkaiden kustannukset
   • hankkeen kansantaloudelliset hyödyt
3. Saamelaiskäräjillä tulee olla vahva neuvotteluasema, mutta ei automaattista rajatonta veto-oikeutta kaikkiin hankkeisiin.
4. Veto-oikeuden kaltainen kielto voi olla perusteltu vain, jos hanke aiheuttaa vakavan, pysyvän ja huonosti kompensoitavan haitan saamelaiskulttuurin aineellisille edellytyksille.
5. Jos haitta on rajallinen tai kompensoitavissa, ensisijaisia keinoja ovat hankkeen muuttaminen, sijainnin vaihtaminen, käyttörajoitukset, korvaukset ja yhteishallinta.

Tällä mallilla päätöksenteko sisäistää aiemmin ulkoistetut kustannukset, mutta ei muutu avoimeksi hankkeiden estämisjärjestelmäksi.

5. Poronhoito, kalastus ja perinteiset elinkeinot

Saamelaiskulttuurin suoja ei saa jäädä abstraktiksi kulttuuripuheeksi. Poronhoito, kalastus, metsästys ja käsityöt ovat käytännöllisiä toimintoja, joiden kautta kieli, paikallistieto ja sukupolvien välinen osaaminen siirtyvät.

Petra Laitin ekokolonialismia koskevassa puheessa keskeinen ajatus on, että alkuperäiskansakulttuurin pohja voi rapautua, jos pääsy perinteisille maille ja elinkeinoihin katoaa. Hän kuvaa tätä tilanteena, jossa valtaväestö voi tavoitella esimerkiksi luonnonsuojelua tai uusiutuvaa energiaa tavalla, joka sysää kustannukset saamelaisille.

Toimenpiteet:

1. Poronhoidon laidunalueiden pirstoutumista on ehkäistävä kaavoituksella ja hankekohtaisilla rajoituksilla.
2. Kalastusrajoituksissa on erotettava biologinen välttämättömyys ja hallinnollinen mukavuus. Jos kalakannan suojelu edellyttää rajoituksia, rajoitusten tulee kohdistua oikeudenmukaisesti ja perustua parhaaseen saatavilla olevaan biologiseen tietoon.
3. Saamelaisten perinteisten elinkeinojen harjoittajille on turvattava oikeus neuvotella suoraan heihin kohdistuvista rajoituksista.
4. Jos julkinen valta rajoittaa perinteistä elinkeinoa yleisen edun perusteella, haitta tulee arvioida ja tarvittaessa korvata.
5. Perinteisiä elinkeinoja ei pidä romantisoida eikä jäädyttää menneisyyteen. Saamelaisilla tulee olla oikeus harjoittaa elinkeinojaan nykyaikaisilla välineillä, jos toiminta on ekologisesti ja oikeudellisesti kestävää.

6. Luonnonsuojelu ilman ekokolonialismia

Luonnonsuojelu on legitiimi julkinen tavoite. Se muuttuu ongelmalliseksi, jos suojelun kustannukset kasautuvat saamelaisille samalla kun hyödyt määritellään valtaväestön näkökulmasta.

Ohjelman linja:

1. Luonnonsuojelua ei saa käyttää saamelaisten elinkeinojen mekaaniseen sivuuttamiseen.
2. Saamelaisten paikallistieto otetaan mukaan luonnonvarojen hallintaan, mutta sitä ei saa irrottaa saamelaisilta valtaväestön käyttöön ilman päätösvaltaa ja hyötyjen jakoa.
3. Suojelupäätöksissä arvioidaan sekä ekologinen vaikutus että vaikutus saamen kieliin ja elinkeinoihin.
4. Yhteishallintaa käytetään siellä, missä sekä luonnonsuojelu että saamelaiskulttuurin jatkuvuus ovat samanaikaisesti relevantteja.
5. Suojelutoimet perustellaan ekologisella näytöllä, ei pelkällä poliittisella hyvesignaloinnilla.

7. Energia-, kaivos- ja infrastruktuurihankkeet

Vihreä siirtymä ei saa tarkoittaa kustannusten siirtämistä pienelle paikalliselle vähemmistölle. Samalla saamelaisten oikeuksia ei pidä käyttää kaikkien investointien automaattisena estoperusteena.

Toimenpiteet:

1. Jokaisessa hankkeessa tehdään vaihtoehtoisten sijaintien analyysi.
2. Hankkeen toteuttajan on osoitettava, miksi hanke on välttämätön juuri valitulla alueella.
3. Jos hanke tuottaa valtakunnallista hyötyä mutta paikallista haittaa, hyötyjen jakoon luodaan mekanismi: kompensaatio, paikallinen rahasto, infrastruktuurihyödyt tai yhteisöosakkuus.
4. Hankkeet, jotka aiheuttavat peruuttamattoman haitan keskeisille laidun-, kalastus- tai kulttuurialueille, voidaan estää.
5. Hankkeet, joiden haitat ovat rajallisia ja korvattavissa, käsitellään neuvottelu-, muutos- ja kompensaatiomallin kautta.

Tämä on markkinatalouden kanssa yhteensopiva linja: investoinnit ovat sallittuja, mutta niiden on kannettava todelliset paikalliset kustannuksensa.

8. Saamelaiskäräjien asema ja vastuu

Saamelaiskäräjien asemaa tulee vahvistaa kieltä ja kulttuuria koskevassa itsehallinnossa, mutta samalla sen legitimiteettiä, avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta on parannettava.

Toimenpiteet:

1. Saamelaiskäräjien neuvotteluasemaa vahvistetaan asioissa, jotka koskevat suoraan saamen kieliä, kulttuuria ja kotiseutualueen elinkeinoja.
2. Saamelaiskäräjien lausunnoissa on erotettava:
   • oikeudellinen väite
   • kulttuurinen vaikutus
   • taloudellinen haitta
   • poliittinen kanta
3. Saamelaiskäräjien päätöksenteon läpinäkyvyyttä lisätään: julkiset perustelut, vaikutusarviot ja sidonnaisuudet.
4. Saamelaisten sisäinen pluralismi tunnustetaan. Saamelaiskäräjät ei saa käytännössä muuttua vain yhden elinkeinoryhmän, suvun, alueen tai poliittisen suunnan äänitorveksi.
5. Saamelaiskäräjien rahoitus sidotaan tehtäviin, ei avoimeen institutionaaliseen kasvuun.

9. Palvelut: kielioikeudet käytännössä

Kielellinen oikeus on tyhjä, jos palvelua ei saa käytännössä.

Toimenpiteet:

1. Saamenkielisiä sosiaali- ja terveyspalveluja vahvistetaan kotiseutualueella.
2. Etäpalveluja kehitetään erityisesti niille saamelaisille, jotka asuvat kotiseutualueen ulkopuolella.
3. Viranomaisasiointiin luodaan keskitetty saamenkielinen digitaalinen palvelukanava.
4. Julkisten palvelujen kielilupaukset muutetaan palvelutasomittareiksi: vastausaika, saatavuus, henkilöstön kielitaito ja asiakastyytyväisyys.
5. Rahoituksessa suositaan ratkaisuja, jotka parantavat palvelun saatavuutta pienillä yksikkökustannuksilla: etätulkkaus, yhteiset kielipalvelukeskukset ja digitaaliset työkalut.

10. Koulutus, tutkimus ja tieto

Saamelaisia koskevassa politiikassa tarvitaan parempaa tietoa. Hyvä tarkoitus ei riitä, jos vaikutuksia ei mitata.

Toimenpiteet:

1. Luodaan pysyvä seurantajärjestelmä saamen kielten tilasta, palvelujen saatavuudesta ja elinkeinojen toimintaedellytyksistä.
2. Rahoitetaan saamelaisalueen talouden, elinkeinojen, ilmastonmuutoksen ja maankäytön tutkimusta.
3. Tutkimuksessa erotetaan empiirinen näyttö, oikeudellinen arvio ja poliittinen tavoite.
4. Kouluopetuksessa lisätään tietoa saamelaisista Suomen historiassa, mutta opetuksen tulee välttää kollektiivisen syyllisyyden pedagogiikkaa.
5. Saamelaiskulttuuria ei esitetä muuttumattomana perinnekulttuurina, vaan nykyaikaisena, sisäisesti moninaisena ja taloudellisesti toimivana kulttuurina.

11. Julkisen vallan rajat

Julkista interventiota ei pidä johtaa automaattisesti siitä, että saamelaisiin kohdistuu haitta. Tarvitaan kolme testiä:

1. Onko oikeudenloukkaus tai markkinapuute todellinen?
2. Onko julkinen korjaus hallinnollisesti toteuttamiskelpoinen?
3. Ylittävätkö korjauksen hyödyt sen kustannukset, mukaan lukien verotus-, toimeenpano- ja transaktiokustannukset?

Jos nämä ehdot eivät täyty, kyse on helposti symbolipolitiikasta tai julkisen vallan laajentamisesta hyvän tarkoituksen nimissä.

12. Yhteenveto ohjelman linjasta

Suomen saamelaispolitiikan tulee olla yhtä aikaa oikeuksia suojaavaa ja institutionaalisesti kurinalaista.

Ohjelman ydin:

• Saamelaiset tunnustetaan Suomen oikeudellisesti tunnustettuna alkuperäiskansana.
• Saamen kielten elvytys asetetaan politiikan ykköstavoitteeksi.
• Kotiseutualueen maankäyttöön luodaan vahva vaikutusarviointi.
• Perinteisiä elinkeinoja suojataan konkreettisten haittojen perusteella.
• Luonnonsuojelu ja vihreä siirtymä toteutetaan ilman kustannusten ulkoistamista saamelaisille.
• Saamelaiskäräjien asemaa vahvistetaan, mutta samalla lisätään avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta.
• Erityisoikeudet rajataan täsmällisesti, jotta ne eivät muutu avoimeksi eturyhmävallaksi.

Lopullinen periaate on tämä:

Saamelaisten oikeuksia tulee vahvistaa siellä, missä ne suojaavat kieltä, kulttuuria, elinkeinoja ja kotiseutualueen todellisia toimintaedellytyksiä. Niitä ei pidä käyttää rajattomana poliittisena veto-oikeutena, vaan täsmällisenä suojana konkreettisia haittoja vastaan.