SDP:n talouden sopeutuskeinot

 

SDP:n talouden sopeutuskeinot

Taloustieteellinen arvio verotuksen, kasvun, työllisyyden ja julkisen talouden näkökulmasta

Raportti

16.5.2026

Lähtökohta: arvio erottaa SDP:n omat vaikutusarviot, riippumattomat staattiset laskelmat ja taloustieteelliset mekanismit.

 

 

 

 

 

 

Tiivistelmä

SDP:n sopeutusmalli koostuu kolmesta eri lohkosta: noin 6,1 miljardin euron meno- ja tulosopeutuksesta sekä erillisestä rakenne-, työllisyys- ja kasvupaketista, jonka puolue arvioi pitkällä aikavälillä vahvistavan julkista taloutta yli 6 miljardilla eurolla. Vuoden 2024 raami ja vuoden 2026 vaihtoehtobudjetti eivät ole yksi ja sama dokumentti, mutta ne muodostavat yhdessä tunnistettavan linjan: säästöjä haetaan valikoidusti, veropohjaa laajennetaan etenkin omistamiseen ja haittoihin liittyvissä veroissa, ja julkisen talouden korjausta perustellaan kasvun ja työllisyyden vahvistamisella (SDP 2024a; SDP 2024b; SDP 2025).

Julkisen talouden konsolidaation kannalta SDP:n malli on uskottavimmillaan niissä toimissa, joiden vaikutus on budjettiteknisesti välitön: osa valtionavustusten karsinnasta, yritystukien uudelleenkohdentaminen, osa veropohjan tiivistämisestä sekä tietyt menojen kasvupainetta hillitsevät toimet. Mallin heikoin osa on dynaamisiin kasvu- ja työllisyysvaikutuksiin nojaava lohko. SDP itse toteaa, että monet vaikutusarviot perustuvat esimerkkilaskelmiin, osa vaikutuksista ei ole tarkasti arvioitavissa, ja nettovaikutuksista pitää vähentää toimenpiteiden kustannukset sekä veromuutosten vaikutukset (SDP 2024b, s. 23).

Veropolitiikan arvioinnissa keskeinen huomio on, että julkisen talouden vahvistaminen verotusta kiristämällä ei ole mekaaninen tulonsiirto. Verotuksen tuotto riippuu käyttäytymisestä, veropohjan liikkuvuudesta, tulonmuunnosta ja investointikannusteista. Erityisen tarkasti tulee arvioida toimet, jotka estävät ylimpien marginaaliverojen laskun, kiristävät listaamattomien yhtiöiden osinkoverotusta tai kohdistuvat liikkuvaan pääomaan. Suomen verotettavan tulon joustoista on erisuuntaisia arvioita: Matikan suomalaisaineistoon perustuva arvio on maltillinen, mutta uudempi dynamiikkaa korostava kirjallisuus viittaa siihen, että pitkän aikavälin vaikutukset voivat olla lyhyen aikavälin mikrojoustoja suurempia (Matikka 2018; Kleven ym. 2023; Kuusi ym. 2025).

Työllisyystoimista suojaosien palauttaminen on taloudellisesti ymmärrettävä mutta rajallinen väline. VATT:n tutkimus viittaa siihen, että suojaosat lisäävät työttömyyden aikaista osa-aikaista työntekoa, mutta eivät merkittävästi kokoaikaista työllistymistä. Vuoden 2025 rekisterikuvaus puolestaan osoittaa, ettei osa-aikatyö romahtanut suojaosien poistamisen jälkeen; tulos on kuvaileva, ei kausaalinen. Tästä seuraa, että suojaosat voivat parantaa työn vastaanottamisen marginaalikannustetta, mutta niitä ei pidä laskea vahvaksi kokoaikaistyöllisyyden rakenteelliseksi lääkkeeksi (VATT 2023; VATT 2025).

Kokonaisarvio: SDP:n ohjelmassa on taloustieteellisesti perusteltavia elementtejä, mutta ohjelman julkistaloudellinen uskottavuus riippuu siitä, erotetaanko varmasti toteutuvat budjettivaikutukset epävarmoista dynaamisista vaikutuksista. Staattisten verojen ja säästöjen osalta ohjelma on osin analysoitavissa. Sen sijaan yli 6 miljardin euron pitkän aikavälin kasvu- ja työllisyyslaskelmaa ei tule käsitellä yhtä varmana sopeutuksena kuin välitöntä budjettisäästöä.

Johtopäätös yhdellä lauseella:

SDP:n sopeutuslinja on uskottavin silloin, kun sitä luetaan valikoivana tulo- ja menosopeutuksena täydennettynä ehdollisilla kasvutoimilla - ei silloin, kun koko dynaaminen vaikutuspaketti kirjataan etukäteen lähes varmana julkisen talouden vahvistuksena.

Arviointiasetelma

Raportissa arvioidaan SDP:n talouden sopeutuskeinoja kymmenen toisiaan täydentävän taloustieteellisen kehikon avulla. Arvioinnin kohteena eivät ole puolueen moraaliset perustelut sellaisinaan, vaan mekanismit: miten ehdotukset vaikuttavat julkisiin tuloihin, menoihin, työllisyyteen, työn tarjontaan, investointeihin, tuottavuuteen ja politiikan uskottavuuteen.

Teoreettinen kehikko	Keskeinen arviointikysymys
1. Konsolidaatioteoria	Mikä osa tasapainotuksesta on välitöntä ja pysyvää, mikä dynaamista ja epävarmaa?
2. Optimaalinen verotus	Miten verot vaikuttavat veropohjaan, työn tarjontaan, tulonmuuntoon ja investointeihin?
3. MVPF	Tuottaako lisävero tai lisämeno yhteiskunnallista arvoa suhteessa nettokustannukseen?
4. Kannustin- ja etsintäteoria	Miten etuudet, suojaosat ja palvelut muuttavat työn vastaanottamista ja työnhakua?
5. Kysyntäkanava	Voiko ostovoiman tuki vahvistaa kysyntää nykyisessä suhdanteessa?
6. Inhimillinen pääoma	Kohdentuvatko koulutuspanostukset korkean tuoton osaamistarpeisiin?
7. Kasvuteoria ja innovaatiot	Korjaavatko TKI- ja investointitoimet todellisia ulkoisvaikutuksia?
8. Teollisuuspolitiikka	Välttävätkö tuet inframarginaaliset voitot ja poliittisen valikoinnin?
9. Julkinen valinta	Toteutuvatko säästöt ja tuotot symmetrisesti vai jäävätkö tuotot lupauksiksi?
10. Kokonaisarvio	Mitkä toimet ovat hyvin perusteltuja, ehdollisia tai heikosti perusteltuja?

 

1. Kysymyksen rajaus: mitä SDP:n sopeutusmalli sisältää?

SDP:n vuoden 2024 talouden tasapainotusraamissa on kolme osaa. Ensimmäinen on hallituksen kehysriihessä päätettyjen toimien muokkaaminen, jonka puolue esittää noin 3 miljardin euron kokonaisuutena. Toinen on puolueen muut meno- ja tulosopeutustoimet JTS-kaudella, myös noin 3 miljardia euroa. Kolmas on rakenne-, työllisyys- ja kasvutoimien lohko, jonka puolue kirjasi 3 miljardin euron osaksi tasapainotusraamia, vaikka myöhemmin julkaistussa kasvupaketissa esitetty pitkän aikavälin bruttoarvio nousi yli 6 miljardiin euroon (SDP 2024a, s. 3 ja 11; SDP 2024b, s. 23).

Vuoden 2026 vaihtoehtobudjetti konkretisoi tätä linjaa ajankohtaisempaan budjettipolitiikkaan. Siinä SDP esittää muun muassa suhdanteisiin reagoivaa suojaosaa työttömyysturvaan, laajempaa opiskelua työttömyysturvalla määräajaksi, uutta kohdennettua aikuiskoulutustukea, nuorten ja pitkäaikaistyöttömien työllistämisrahaa, rakennusalan väliaikaisia tukia, kasvurahoituksen vahvistamista, TKI-panostuksia sekä veromuutoksia, joihin sisältyy hallituksen ylimpien marginaaliveroasteiden alennusten peruminen ja listaamattomien yhtiöiden osinkoverotuksen muuttaminen (SDP 2025; Eduskunnan tietopalvelu 2025).

 

Politiikkalohko	Esimerkkejä SDP:n esityksistä	Taloustieteellinen tarkistuskysymys
Menosopeutus	Valtionavustusten kokonaisuudistus, yritystukien vähentäminen, apteekkitalouden uudistus, kotihoidontuen rajaus, opintolainahyvityksestä luopuminen	Vaikutus riippuu täsmällisestä säädösrakenteesta ja siitä, syntyykö todellista menojen tasoparannusta.
Tulosopeutus	Osinko- ja omistamisverot, institutionaalisten sijoittajien lähdevero, korkorajoitus, valmisteverot, fossiilitukien leikkaus, harmaan talouden torjunta	Osa on hallinnollisesti toteutettavaa; osa voi olla herkkää veropohjan liikkuvuudelle ja käyttäytymisvaikutuksille.
Työllisyys	Suojaosat, työttömien opiskelun helpottaminen, palkkatuki, työvoimapalvelut, työperäinen maahanmuutto	Vaikutus vaihtelee osa-aikatyön, kokoaikatyön ja osallistumisasteen välillä.
Kasvu ja investoinnit	Vihreän siirtymän investoinnit, EU-tason investointirahasto, kasvurahastot, TKI, rakennusalan vastasykliset toimet	Perusteltavuus edellyttää markkinapuutteen täsmällistä osoittamista ja kustannus-hyötyvertailua.
Koulutus	Kohdennettu aikuiskoulutustuki, osaamistason nosto, työvoimapula-alojen tukeminen	Tuotto riippuu kohdentumisesta; yleiset koulutustuet eivät automaattisesti ole korkean tuoton investointeja.

 

Analyysin ydinkysymys on seuraava: missä määrin SDP:n kokonaisuus vakauttaa julkista taloutta uskottavasti ilman, että se samalla heikentää työn tarjontaa, investointeja, tuottavuutta tai veropohjaa enemmän kuin se niitä vahvistaa?

2. Julkisen talouden konsolidaatioteoria

Konsolidaatioteoriassa sopeutuksen laatu ratkaisee yhtä paljon kuin sen nimellinen määrä. Julkinen talous vahvistuu varmasti lähinnä siltä osin kuin toimet ovat päätösperäisiä, pysyviä ja kirjanpidollisesti yksiselitteisiä. Sen sijaan kasvun, työllisyyden ja veropohjan laajenemisen kautta syntyvät vaikutukset ovat ehdollisia: ne riippuvat käyttäytymisestä, markkinatilanteesta ja politiikan toimeenpanosta.

Suomen lähtötilanne on keväällä 2026 poikkeuksellisen vaativa. Valtiovarainministeriö ennustaa BKT:n kasvavan vuonna 2026 vain 0,6 prosenttia, julkisyhteisöjen alijäämän olevan 4,6 prosenttia BKT:stä vuosina 2026–2029, velkasuhteen nousevan noin 91 prosenttiin vuonna 2026 ja ylittävän 99 prosenttia vuonna 2030. Tämä tarkoittaa, että sopeutusohjelmien arvioinnissa aika-arvo on tärkeä: uskottava ohjelma tarvitsee paitsi pitkän aikavälin potentiaalia myös riittävän varmoja lähivuosien vaikutuksia (VM 2026).

SDP:n vuoden 2024 raamissa nimellisesti staattisempi osa on 6,1 miljardia euroa: 2,7 miljardia menopuolelta ja 3,4 miljardia tulopuolelta. Tämän rinnalle puolue asettaa 3 miljardin rakenne-, työllisyys- ja kasvupaketin. Myöhemmässä kasvupaperissa arvioidaan pitkän aikavälin julkistaloudelliseksi vaikutukseksi 6,14 miljardia euroa ja työllisyyslisäykseksi 121 500 henkilöä, mutta samalla todetaan, että osa arvioista perustuu esimerkkilaskelmiin ja monien toimien vaikutuksia ei voida arvioida tarkasti (SDP 2024a, s. 11; SDP 2024b, s. 23).

Konsolidaation näkökulmasta on virhe käsitellä 6,14 miljardin dynaamista pitkän aikavälin bruttoarviota samassa varmuusluokassa kuin esimerkiksi valmisteveron korotuksen staattista tuottoa tai selvästi rajatun menon poistamista. SDP:n oma dokumentaatio tukee varovaisempaa tulkintaa. Se ei tee dynaamisesta paketista merkityksetöntä, mutta se tekee siitä riskipainotettavan, ei täysimääräisesti etukäteen kirjattavan.

Konsolidaatioteorian välipäätelmä:

SDP:n mallin vahvuus on, että se tunnistaa julkisen talouden tasapainotuksen tarpeen eikä rakenna linjaansa pelkän lisävelan varaan. Heikkous on se, että ohjelman poliittisesti myyvin osa - kasvun ja työllisyyden tuoma suuri julkistaloudellinen vaikutus - on samalla sen taloustieteellisesti epävarmin osa.

3. Optimaalisen verotuksen teoria

Optimaalisen verotuksen lähtökohta ei ole se, että verojen kiristäminen on hyvä tai paha, vaan se, että verotuksen hyöty tulonsiirtona tai julkisten palvelujen rahoituksena pitää suhteuttaa sen käyttäytymiskustannukseen. Käyttäytymiskustannukset näkyvät pienempänä työn tarjontana, hitaampana urakehityksenä, tulonmuuntona, pääoman liikkuvuutena, maastamuuttona tai investointien lykkääntymisenä.

SDP:n 2024 sopeutusraamissa tulosopeutus painottuu omistamiseen, pääomaan, verotukiin ja haittaperusteisiin veroihin. Vuoden 2026 vaihtoehtobudjetin reformilaskelmissa SDP lisäksi peruu ylimpien marginaaliverojen alennuksen ja muuttaa listaamattomien yhtiöiden osinkoverotusta. Eduskunnan tietopalvelu korostaa, että laskelmat ovat pääosin staattisia ja että esimerkiksi osinkoverotuksen sekä ylimpien marginaaliverojen muutoksilla on merkittäviä yhteisvaikutuksia (Eduskunnan tietopalvelu 2025, s. 3 ja 5).

Tässä kohtaa ETLA:n raportti korkeista rajaveroista on analyysin kannalta relevantti. Raportti argumentoi, että Suomen korkeimmat rajaverot ovat jo niin korkeita, että veronkiristysten nettotuotto voi olla heikko ja pitkällä aikavälillä jopa negatiivinen, mikäli verotettavan tulon jousto on lähempänä dynaamisten mallien arvoja kuin lyhyen aikavälin mikrolaskelmia. Raportin tulkinta ei ole yksinään ratkaiseva näyttö koko verojärjestelmän optimaalisuudesta, mutta se muistuttaa oikeasta mekanismista: veropohjaa ei saa olettaa liikkumattomaksi (Kuusi ym. 2025).

Suomalaisessa aineistossa Matikka (2018) arvioi verotettavan tulon jouston olevan maltillinen. Kleven ym. (2023) puolestaan osoittavat Tanskan aineistolla, että pitkän aikavälin tulovaste voi nousta selvästi suuremmaksi, kun huomioidaan työpaikan vaihdot ja dynaamiset uratuotot. Nämä tulokset eivät automaattisesti kumoa toisiaan: ne mittaavat osin eri aikahorisonttia ja eri käyttäytymiskanavia. Politiikkajohtopäätös on silti selvä: mitä enemmän SDP:n tulosopeutus nojaa korkean tuottavuuden työn, yrittäjäomistajien tai liikkuvan pääoman lisäverotukseen, sitä vähemmän sitä voidaan arvioida staattisella verotuottolaskelmalla.

Toimi	Mahdollinen perustelu	Keskeinen riski
Ylimpien marginaaliverojen alentamisen peruminen	Välitön verotuotto suhteessa hallituksen vaihtoehtoon	Työnteon, urasiirtymien ja avainosaajien tarjonnan pitkäaikainen heikkeneminen; tulonmuunto
Listaamattomien yhtiöiden osinkoverotuksen kiristys	Veropohjan neutraalisuus ja osa ansiotulojen tulonmuunnon rajaamisesta	Investointi- ja yrittäjyyskannusteiden heikkeneminen; yritysmuotojen ja voitonjaon muuttuminen
Pääoma- ja rahoitusverot	Tulopohjan laajentaminen	Veropohjan kansainvälinen liikkuvuus; tuoton ja käyttäytymisvasteen epävarmuus
Haitta- ja ympäristöverot	Kaksinkertainen hyöty mahdollinen: verotuotto + haitan väheneminen	Tuotto pienenee, jos ohjaus toimii; regressiivisyys ja kilpailukykyvaikutukset voivat vaatia arviointia

 

Optimaalisen verotuksen välipäätelmä:

SDP:n tulosopeutuksessa on veropohjan tiivistämiseen liittyviä perusteltavia elementtejä. Kuitenkin se osa linjasta, joka nojaa korkean rajaverotuksen ylläpitämiseen tai omistaja-yrittäjien verotuksen kiristämiseen, vaatii dynaamisen veropohja-analyysin. Pelkkä staattinen tuottolaskelma ei riitä.

4. Julkisten varojen marginaaliarvo, MVPF

MVPF-kehikko vertailee politiikkatoimen tuottamaa vastaanottajien hyötyä sen nettokustannukseen julkiselle taloudelle. Se auttaa erottamaan kolme asiaa: 1) kulutusmenon, 2) uudelleenjaon ja 3) investoinnin. Sama euromäärä voi olla hyvin tai heikosti perusteltu riippuen siitä, tuottaako se mitattavia hyötyjä yli julkisen rahoituksen marginaalikustannuksen (Hendren & Sprung-Keyser 2020; Bastani 2025).

SDP:n ohjelmassa MVPF-ajattelu on käyttökelpoinen erityisesti viidessä kohdassa. Ensinnäkin perusterveydenhuollon ja sote-palvelujen lisäresurssit voivat olla korkean arvon menoja, jos ne aidosti ehkäisevät kalliimpaa erikoissairaanhoitoa, työkyvyttömyyttä tai pitkää poissaoloa työmarkkinoilta. Tätä ei kuitenkaan voi olettaa kategorisesti; ratkaisevaa on, missä palveluketjussa lisäeuro käytetään. Toiseksi koulutusmeno voi olla investointi, jos se nostaa tuottavuutta ja työllisyyttä, mutta matalan kohdentuvuuden koulutusmeno voi jäädä kulutusmenoksi. Kolmanneksi suojaosat ja osa-aikatyön kannusteet voivat vähentää työttömyyden kustannuksia, mutta vaikutus kokoaikatyöhön on tutkimusnäytön perusteella rajallinen. Neljänneksi yritys- ja innovaatiotuet voivat olla perusteltuja ulkoisvaikutusten vuoksi, mutta vain jos tuet eivät pääosin korvaa investointeja, jotka olisivat toteutuneet muutenkin. Viidenneksi pienituloisille suunnatut veronkevennykset voivat tuottaa korkean välittömän kulutusvaikutuksen, mutta se on eri asia kuin pysyvä potentiaalisen tuotannon kasvu.

Toimiryhmä	MVPF voi olla korkea, jos...	MVPF jää heikoksi, jos...
Sote-menot	Korkea, jos ehkäisee työkyvyttömyyttä tai kalliita jälkiseurauksia	Matala, jos lisäresurssi ei poista todellista pullonkaulaa
Koulutus	Korkea, jos kohdistuu puutealoihin ja matalan lähtötason osaamiseen	Matala, jos hyöty kohdistuu ryhmiin, joiden työmarkkina-asema oli jo vahva
Suojaosat	Osa-aikatyön lisääntyminen ja etuuksien/työmarkkinakontaktin yhdistyminen	Kokoaikatyöllisyyden vaikutus pieni; kustannus voi olla tuloa suurempi
Yritys- ja TKI-tuet	Perusteltuja mitattavien innovaatio-ulkoisvaikutusten tapauksessa	Inframarginaaliset tuet ja poliittinen kohdentamisvirhe
Pieni- ja keskituloisten veronkevennykset	Lyhyen aikavälin kysyntävaikutus ja työn tarjonnan kannuste alemmissa tuloluokissa	Rahoitus heikentää velkakestävyyttä, ellei vastinrahoitusta ole

 

MVPF-välipäätelmä:

SDP:n ohjelman investointipuhe on uskottavaa vain siltä osin kuin julkiset menot tuottavat mitattavan, ei vain retorisen, nettotuoton. Etenkin yritystukien ja koulutusmenojen kohdalla "kasvu" on testattava kustannus-hyötykysymyksenä, ei hyväksyttävä etikettinä.

5. Työn tarjonta, kannustinloukut ja etsintäteoria

SDP:n vuoden 2026 vaihtoehtobudjetin keskeisiin työmarkkinaesityksiin kuuluvat 300 euron suojaosan palauttaminen työttömyysturvaan, 200 euron suojaosa yleiseen asumistukeen, opiskelun salliminen laajemmin työttömyysturvalla vuoden 2026 loppuun asti, uusi aikuiskoulutustuki sekä lisärahoitus nuorten ja pitkäaikaistyöttömien työllistämiseen (SDP 2025; Eduskunnan tietopalvelu 2025).

Kannustinloukun tekninen ydin on efektiivinen marginaaliveroaste: kuinka suuri osuus lisäansioista menetetään veroina, etuuksien pienenemisenä ja maksuina. Suojaosa madaltaa pienillä ansioilla tätä efektiivistä marginaaliveroastetta ja tekee satunnaisesta tai osa-aikaisesta työstä kannattavampaa. Tämä on taloudellisesti ymmärrettävä mekanismi.

Näyttö on kuitenkin tarkkarajaisempaa kuin poliittinen argumentti. VATT:n tutkimustiedote vuodelta 2023 raportoi, että suojaosat lisäsivät työttömyyden aikaista satunnaista ja osa-aikaista työntekoa, mutta eivät merkittävästi kokoaikaista työllistymistä. VATT:n vuoden 2025 rekisterikuvaus puolestaan osoittaa, että suojaosien poiston jälkeen osa-aikatyössä olevien työttömien osuus laski vain muutamalla prosenttiyksiköllä; kirjoittajat korostavat, ettei kuvaileva havainto itsessään osoita syy-seuraussuhdetta (VATT 2023; VATT 2025).

Etsintäteorian näkökulmasta työttömyysturvan ja suojaosien vaikutus riippuu siitä, parantavatko ne työnhakijan yhteyttä työmarkkinoihin vai nostavatko ne reservation wagea ja pidentävät työttömyysjaksoa. Suojaosa voi vahvistaa työn vastaanottamista matalalla tuntimäärällä, mutta jos se ei lisää siirtymistä kokoaikatyöhön, julkistaloudellinen hyöty jää rajalliseksi. Sama pätee opiskelun helpottamiseen työttömyysturvalla: se voi olla tuottava investointi aidossa osaamispuutteessa, mutta huonosti kohdistettuna se voi lykätä työllistymistä ilman riittävää tulevaa palkka- tai työllisyysvaikutusta.

Aikuiskoulutustuen kohdalla SDP:n oma kohdennettu malli on taloustieteellisesti uskottavampi kuin aiempi laaja tuki, koska VATT:n lausunnon mukaan aikuiskoulutuksen hyödyntäjät ovat usein jo ennestään koulutettuja ja kansainvälisen näytön mukaan keskimääräinen vaikuttavuus on ollut heikkoa. Tästä seuraa selvä johtopäätös: uuden tuen yhteydessä vaikuttavuus riippuu ennen kaikkea kohdennuksen onnistumisesta työvoimapula-aloille, matalamman koulutustason ryhmiin ja mitattaviin työmarkkinasiirtymiin (VATT 2024).

Toimi	Mekanismi	Keskeinen empiirinen epävarmuus
Suojaosa työttömyysturvaan	Parantaa pienten työtulojen kannattavuutta	Lisää osa-aikatyötä; heikko näyttö kokoaikatyön kasvusta
Suojaosa asumistukeen	Madaltanee efektiivistä marginaaliveroastetta	Kustannus kasvaa; vaikutus kokoaikatyöhön epävarma
Opiskelu työttömyysturvalla	Voi parantaa kohtaantoa ja tuottavuutta	Voi pidentää työttömyyttä, jos koulutus ei kohdennu
Kohdennettu aikuiskoulutustuki	Parempi kuin laaja etuus, jos kohdentuu heikkoihin pullonkauloihin	Voi toistaa aiemman tuen valikoitumisongelman
Palkkatuki nuorille ja pitkäaikaistyöttömille	Voi alentaa työllistämiskynnystä heikossa asemassa olevilla	Syrjäytysvaikutus ja tilapäisyys; vaatii jälkiseurannan

 

Työmarkkinavälipäätelmä:

SDP:n työmarkkinatoimet ovat vahvimmillaan silloin, kun ne poistavat hyvin tunnistetun kannustin- tai kohtaanto-ongelman. Suojaosat ovat perusteltavissa osa-aikatyön kannusteina, mutta niiden kirjaaminen suureksi rakenteelliseksi kokoaikatyöllisyyden vahvistajaksi olisi empiirisesti liian vahva väite.

6. Keynesiläinen kysyntäkanava

SDP:n vuoden 2026 vaihtoehtobudjetissa korostuu luottamuksen, ostovoiman ja kysynnän vahvistaminen. Puolue esittää, että pieni veronkevennysvara tulee suunnata pieni- ja keskituloisille, joiden lisätulo siirtyy todennäköisemmin kulutukseen kuin suurituloisilla (SDP 2025).

Lyhyen aikavälin makrotaloudellisessa analyysissa tämä on järkevä kysymys, koska valtiovarainministeriön kevään 2026 katsaus kuvaa kysynnän olevan heikkoa, työttömyyden korkeaa ja kapasiteetin vajaakäyttöä merkittävänä taustatekijänä. Tällaisessa ympäristössä kohdennettu ostovoiman tuki voi kasvattaa yksityistä kulutusta enemmän kuin saman euromäärän tuki korkeamman säästämisasteen kotitalouksille (VM 2026).

Silti kaksi rajausta ovat välttämättömiä. Ensiksi avoimessa taloudessa osa lisäkysynnästä valuu tuontiin, jolloin kotimainen tuotantovaikutus jää pienemmäksi kuin suljetun talouden perusmallissa. Toiseksi kysynnän elpyminen ei ole sama asia kuin potentiaalisen tuotannon kasvu. Kulutuksen hetkellinen vahvistuminen voi parantaa suhdannetta, mutta se ei itsessään ratkaise julkisen talouden rakenteellista alijäämää, matalaa tuottavuuskehitystä tai väestön ikääntymistä.

Kysyntäkanavan välipäätelmä:

SDP:n ostovoimaperusteinen argumentti on lyhyen aikavälin suhdannepolitiikkana uskottavampi kuin pitkän aikavälin kasvupolitiikkana. Se voi pehmentää heikkoa kysyntää, mutta se ei yksin muodosta sopeutusohjelman kestävää perustaa.

7. Inhimillisen pääoman teoria

Inhimillisen pääoman teoriassa koulutusmeno on investointi vain, jos se nostaa tulevaa tuottavuutta, palkkoja, työllisyyttä tai työuria riittävästi suhteessa kustannukseen. SDP korostaa koulutustason nostoa, työssä olevien uudelleenkoulutusta ja työvoimapula-alojen osaamista (SDP 2024b; SDP 2025).

Raportin arvio on kaksijakoinen. Nuorten perustaitojen ja koulutuksen laadun heikkenemisen pysäyttäminen voi olla korkean tuoton julkinen investointi, koska vaikutus ulottuu pitkälle elinkaarelle. Sen sijaan aikuiskoulutuksen kohdalla tuotto riippuu voimakkaasti valikoitumisesta: jos tuki kohdistuu henkilöihin, jotka olisivat kouluttautuneet muutenkin, julkinen meno jää heikkotuottoiseksi. Jos se sen sijaan kohdistuu aidosti työmarkkinariskissä oleviin tai kriittisen osaajapulan aloihin, vaikutus voi olla perusteltu.

SDP:n vuoden 2024 kasvupaperi tunnistaa tämän ongelman osittain ja pohtii uutta kohdennettua aikuiskoulutustukea aiempaa pienemmällä kustannuksella. Tämä on taloustieteellisesti parempi lähtökohta kuin vanhan järjestelmän palauttaminen sellaisenaan. Riittävä arviointikehikko edellyttäisi kuitenkin etukäteen määriteltyjä mittareita: koulutuksen jälkeinen työllisyys, palkkakehitys, alakohtainen työvoimapula, julkisen tuen nettohyöty ja vaikutus työuran pituuteen.

Inhimillisen pääoman välipäätelmä:

SDP:n koulutuslinja on taloustieteellisesti vahva vain, jos se erottaa varhaisen vaiheen korkean tuoton koulutuspanostukset aikuiskoulutuksen vaikeammin todennettavista nettovaikutuksista. Kohdennus ratkaisee.

8. Kasvuteoria, innovaatiotaloustiede ja teollisuuspolitiikka

SDP:n kasvupolitiikka nojaa vihreisiin investointeihin, EU-tason investointirahastoon, TKI-panostuksiin, osaajien houkutteluun, kasvurahoitukseen ja rakennusalan vastasyklisiin toimiin (SDP 2024b; SDP 2025). Nämä ehdotukset on syytä erottaa kahteen ryhmään: 1) toimet, joille on selkeä markkinapuuteperuste, ja 2) toimet, joiden perustelu jää helposti yleiseksi kasvuretoriikaksi.

Innovaatioiden positiiviset ulkoisvaikutukset ovat klassinen markkinapuute: yksittäinen yritys ei saa koko yhteiskunnallista hyötyä tutkimus- ja kehitysinvestoinnistaan. Tästä näkökulmasta TKI-politiikka voi olla perusteltua. Myös pääomamarkkinoiden rahoitusrajoitteet voivat puoltaa julkista roolia kasvuyritysten rahoituksessa. Mutta markkinapuute ei vielä oikeuta mitä tahansa tukea. Julkisen intervention on lisäksi oltava hallinnollisesti toteuttamiskelpoinen ja sen nettohyötyjen on ylittävä verotuksen, kohdentamisvirheiden ja poliittisen toimeenpanon kustannukset.

VATT:n vuoden 2026 policy brief varoittaa, että puhtaan siirtymän yritystuet ovat valtiontalouden kannalta usein kalliita ja voivat kohdistua investointeihin, jotka olisivat toteutuneet ilman tukeakin. Tämä havainto osuu suoraan SDP:n vihreiden investointien politiikkaan: perustelu voi olla oikea, mutta tukimalli voi silti olla huono. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2025 maksettiin suoria yritystukia noin 827 miljoonaa euroa, mikä tekee kohdentumisen ja vaikuttavuuden arvioinnista määrällisesti merkittävän kysymyksen (VATT 2026; Tilastokeskus 2026).

Rakennusalan väliaikaiset vastasykliset toimet ovat eri tapaus. Ne voidaan perustella suhdannepolitiikalla, jos tuotantokapasiteetti uhkaa hävitä pysyvästi syvän taantuman vuoksi. SDP arvioi rakennusalan toimien lyhyen aikavälin työllisyysvaikutusta merkittäväksi, mutta nämä vaikutukset ovat puolueen omia laskelmia ja osa arvioista perustuu historiallisiin analogioihin. Tämän tyyppiset toimet voivat olla perusteltuja, mutta niitä ei pidä naamioida pysyväksi tuottavuusreformiksi ilman erillistä näyttöä (SDP 2024b, s. 21-23).

Toimi	Mahdollinen markkinapuute	Ratkaiseva arviointikysymys
TKI-panostukset	Tietovuodot ja innovaatioiden ulkoisvaikutukset	Lisääkö tuki aidosti uutta TKI:tä vai korvaako se yksityistä rahoitusta?
Kasvurahastot / Tesi	Rahoitusrajoitteet skaalausvaiheessa	Onko julkinen valinta parempi kuin markkinaperusteinen kohdentuminen?
Vihreän siirtymän yritystuet	Päästöulkoisvaikutus ja teknologinen oppiminen	Inframarginaaliset tuet; tukien kohdentuminen jo kannattaviin hankkeisiin
Rakennusalan tukitoimet	Syvän suhdannelaman kapasiteettituho	Väliaikaisen elvytyksen muuttuminen pysyväksi tukijärjestelmäksi

 

Kasvu- ja teollisuuspolitiikan välipäätelmä:

SDP:n kasvupaketissa on järkeviä ongelmanasetteluja, mutta taloustieteellinen hyväksyttävyys syntyy vasta rajatusta mekanismista, ei sanasta investointi. Erityisesti yritystuki ja vihreä siirtymä tarvitsevat tiukan lisäisyys- ja nettovaikutusarvion.

9. Julkisen valinnan teoria ja poliittinen uskottavuus

Julkisen valinnan teoria kiinnittää huomion siihen, että poliittiset ohjelmat eivät toteudu tyhjiössä. Menolisäykset näkyvät usein budjetissa heti, mutta dynaamiset hyödyt ovat myöhempiä, epävarmoja ja helposti uudelleentulkittavia. Tämä tuottaa uskottavuusongelman: poliittisesti miellyttävät menot toteutetaan varmimmin, vaikeat säästöt ja vaikutusten mittaaminen myöhemmin.

SDP:n ohjelmassa tämä riski näkyy kolmella tavalla. Ensiksi osa tulosopeutuksesta kohdistuu veropohjiin, joissa lainsäädännön yksityiskohdat ja käyttäytymisvaikutukset ratkaisevat lopputuloksen. Toiseksi valtionavustusten ja yritystukien karsiminen on yleisellä tasolla helppo tavoite, mutta käytännössä jokaisella tuella on puolustajansa. Kolmanneksi kasvu- ja työllisyysvaikutusten arviointiin liittyy tarkoitushakuinen optimismin riski. SDP:n oma kasvupaperi myöntää, että monet luvut ovat esimerkkilaskelmia ja joidenkin toimien vaikutuksia ei voida täsmällisesti arvioida (SDP 2024b, s. 23).

Tämä ei tee ohjelmasta kelvotonta. Se tekee mittaristosta välttämättömän. Uskottava toteutus edellyttäisi vähintään seuraavaa: jokaiselle merkittävälle dynaamiselle toimelle ennakkoon nimetty vaikutusindikaattori, määräaikaisuus, ex post -arviointi, sulku mekanismille jossa tuen jatko perustuu pelkkään edunsaajien lobbaamiseen, sekä realistinen oletus siitä, että osa dynaamisista hyödyistä jää toteutumatta.

Julkisen valinnan välipäätelmä:

SDP:n ohjelman institutionaalinen uskottavuus kasvaisi selvästi, jos se esittäisi dynaamisille kasvutoimille saman täsmällisyyden kuin staattisille veromuutoksille: kustannus, oletettu mekanismi, toteutusaikataulu, mittari ja lopetussääntö.

10. Kokonaisarvio

Kokonaisuutena SDP:n talouden sopeutusmalli on enemmän kuin veronkiristysohjelma, mutta vähemmän kuin täysimääräisesti todennettu kasvupaketti. Sen taloustieteellinen arvio jakautuu kolmeen luokkaan.

Luokka	Esimerkit	Perustelu
Hyvin perustellut toimet	Tehottomien yritystukien karsinta periaatetasolla; verotukien kriittinen läpikäynti; osa haittaperusteisista veroista; työllisyyspalvelujen kohdentaminen, jos vaikutukset mitataan; TKI-tuki silloin, kun lisäisyys voidaan osoittaa.	Nämä toimet nojautuvat tunnistettavaan mekanismiin, mutta edellyttävät silti täsmällistä toimeenpanoa.
Ehdollisesti perustellut toimet	Suojaosien palauttaminen; kohdennettu aikuiskoulutustuki; rakennusalan väliaikaiset vastasykliset toimet; vihreiden investointien tuki; kasvurahastojen julkinen pääomitus.	Perusteltavuus riippuu kohdentamisesta, määräaikaisuudesta ja siitä, estetäänkö inframarginaaliset tuet.
Heikosti perustellut tai riskialttiit toimet	Dynaamisten pitkän aikavälin vaikutusten kirjaaminen lähes varmana sopeutuksena; korkean rajaverotuksen riskien vähättely; veropohjan liikkuvuuden aliarviointi; yleisen kasvupuheen muuttaminen laskennalliseksi budjettituloksi ilman riittävää näyttöä.	Näissä kohdissa ohjelman poliittinen esitystapa voi ylittää empiirisen näytön.

 

Suora vastaus analyysin ydinkysymykseen:

SDP:n kokonaisuus voi vahvistaa julkista taloutta, mutta sen varma sopeutusvaikutus on pienempi kuin poliittinen kokonaiskehystys antaa ymmärtää. Staattiset meno- ja verotoimet ovat arvioitavissa ja osa niistä on perusteltuja. Sen sijaan kasvun, työllisyyden ja investointien kautta syntyviä hyötyjä tulee käsitellä riskipainotettuina eikä täysimääräisinä varmoina tuloina. Ohjelman suurin analyyttinen heikkous on taipumus rinnastaa välitön budjettivaikutus ja pitkän aikavälin potentiaalinen dynaaminen vaikutus. Suurin vahvuus on se, että ohjelma tunnistaa kasvun, työllisyyden ja julkisen talouden keskinäisen riippuvuuden.

Liite: arviointimatriisi toimeenpanon tueksi

Politiikkatyyppi	Helposti mitattava suure	Ratkaiseva harha	Mitä pitää raportoida?
Veromuutos	Staattinen tuotto	Käyttäytymisvaste, siirtymä veropohjasta toiseen	Tarvitaan dynaaminen herkkyysanalyysi
Menoleikkaus	Välitön säästö	Palveluvaikutus, siirtyvät kustannukset	Tarvitaan kustannus-siirtymäarvio
Työllisyystoimi	Osallistumisaste / työn vastaanotto	Deadweight, korvausvaikutus, työttömyysjakson pituus	Tarvitaan rekisteripohjainen jälkiarvio
Koulutustuki	Tutkintojen määrä	Valikoituminen, palkka- ja työllisyysvaikutus	Tarvitaan kohderyhmäkohtainen arvio
Yritystuki	Investointien määrä	Lisäisyys, inframarginaalisuus, markkinahäiriön osoittaminen	Tarvitaan vastinryhmä tai muu kausaaliasetelma

 

Lähteet

Bastani, S. (2025). The marginal value of public funds: a brief guide and application to tax policy. International Tax and Public Finance, 32, 919-956.

Eduskunnan tietopalvelu. (2025). Laskelmia SDP:n vaihtoehtobudjetin reformien vaikutuksista. Taustamuistio 2025.

Hendren, N. & Sprung-Keyser, B. (2020). A Unified Welfare Analysis of Government Policies. Quarterly Journal of Economics, 135(3), 1209-1318.

Kleven, H., Kreiner, C., Larsen, B. & Sogaard, J. (2023). Micro vs Macro Labor Supply Elasticities: The Role of Dynamic Returns to Effort. NBER Working Paper 31549.

Kuusi, T., Kotamäki, M. & Kirkko-Jaakkola, M. (2025). Talous takalukossa - Suomen korkeiden rajaverojen ongelma. ETLA Raportti 158.

Matikka, T. (2018). Elasticity of Taxable Income: Evidence from Changes in Municipal Income Tax Rates in Finland. Scandinavian Journal of Economics, 120(3), 943-973.

SDP. (2024a). Suomi pystyy parempaan - SDP:n vaihtoehto talouden tasapainottamiseksi.

SDP. (2024b). Kasvusta kestävää tulevaisuutta - SDP:n rakenne-, työllisyys- ja kasvutoimia.

SDP. (2025). Luottamus on talouden parasta valuuttaa - SDP:n vaihtoehtobudjetti 2026.

Tilastokeskus. (2026). Yritystukitilasto 2025.

Valtiovarainministeriö. (2026). Taloudellinen katsaus, kevät 2026. Valtiovarainministeriön julkaisuja 2026:14.

VATT. (2023). Tutkimus: Suojaosa lisäsi työttömyyden aikaista työntekoa, muttei edistänyt kokoaikaista työllistymistä.

VATT. (2024). Lausunto hallituksen esityksestä aikuiskoulutustuen, ammattitutkintostipendin ja vuorotteluvapaan lakkauttamisesta.

VATT. (2025). Työttömien osa-aikatyö ei romahtanut suojaosien poiston jälkeen.

VATT. (2026). VATT Policy Brief: puhtaan siirtymän yritystukien vaikuttavuus ja investointihyvityksen kohdentuminen.