Syntikäsitykset subjektivoivina rakenteina
Syntikäsityksiä voi analysoida subjektivoivina rakenteina eli tapoina, joilla ihminen oppii näkemään itsensä tietyn moraalisen järjestelmän kohteena: syyllisenä, puutteellisena, puhdistusta tarvitsevana, kuuliaisuutta harjoittelevana tai armon varassa elävänä subjektina. Tässä näkökulmassa synti ei ole vain yksittäinen teko, vaan käsitejärjestelmä, joka muokkaa ihmisen minäkuvaa, tunne-elämää, valintoja ja suhdetta auktoriteetteihin. 1. Synti ei vain kuvaa ihmistä, vaan tuottaa tietynlaisen ihmisen Perinteisessä uskonnollisessa kielessä synti esitetään usein objektiivisena tosiasiana: ihminen on rikkonut Jumalan tahtoa vastaan. Subjektivoivan rakenteen näkökulmasta kiinnostavaa on kuitenkin, mitä tapahtuu psykologisesti ja sosiaalisesti, kun ihminen alkaa tulkita itseään tämän käsitteen kautta. Ihminen ei tällöin vain ajattele: “Tein väärin.” Vaan hän voi alkaa ajatella: “Minussa itsessäni on jotakin vialla.” “Haluni ovat epäilyttäviä.” “Oma arvioni itsestäni ei riitä, vaan...