Voiko Jeesusta syyttää helvetistä?
Kristillinen mielikuvitus on usein järjestänyt Jumalan sisäisen työnjaon tavalla, jota virallinen kolminaisuusoppi ei oikeastaan salli. Isä on ankara, Vanhan testamentin Jumala; Jeesus on lempeä, lapsia siunaava, syntisiä armahtava hahmo; Pyhä Henki taas jonkinlainen hengellinen taustavoima, joka saa sydämen lämpenemään seuroissa, messussa tai ylistysillassa. Tämä kolmijako on psykologisesti ymmärrettävä. Se tekee kristinuskosta helpommin nieltävän. Ihminen voi torjua Raamatun julmuudet sanomalla, että “Jeesus ei ole sellainen”. Jeesus ikään kuin pelastetaan hänen oman uskontonsa moraaliselta painolastilta. Hänestä tehdään kristinuskon PR-kasvot, joiden avulla peitetään järjestelmän synkemmät rakenteet. Mutta klassinen kolminaisuusoppi ei anna tähän kovin paljon tilaa. Jos Jeesus on Jumala, hän ei ole vain Jumalan viestintäpäällikkö. Hän ei ole erillinen moraalinen konsultti, joka tuli pehmentämään Isän huonoa mainetta. Hän ei ole taivaallinen väliintulija, joka pyytää meitä unohtamaan...