Dialogin dyynit

  Kerran oli pieni ja hyvin edistyksellinen kylä nimeltä Nuhteetonniemi. Kylän tunnuslause oli: “Ei riitä, että olet syytön. Sinun on oltava myös assosiaatiovapaa.” Nuhteetonnimen koulussa järjestettiin joka kevät lasten luontopäivä. Opettaja Kaino oli valmistellut retken metsään. Lapset saisivat tunnistaa puita, kasveja, hyönteisiä ja sieniä. Kun Kaino kirjoitti taululle sanan sieni , luokan perältä nousi käsi. “Opettaja”, sanoi oppilas nimeltä Lumi. “Eikö tuo sana ole ongelmallinen?” “Koska sienet ovat osa metsän ekosysteemiä?” Kaino kysyi. “Ei, vaan koska siitä voi tulla mieleen taikasienet.” Luokka hiljeni. Kaino pyyhki sanan pois. “Hyvä huomio”, hän sanoi. “Kutsumme niitä jatkossa maaperän monimuotoisiksi lakkiolioiksi.” Seuraavaksi Kaino kirjoitti sanan ruoho . Tällä kertaa rehtori, joka oli tullut valvomaan kielellistä turvallisuutta, rykäisi. “Ruoho voi viitata kannabikseen”, rehtori sanoi. “Se voi normalisoida päihdekulttuuria.” Kaino pyyhki senkin pois. “Kirjoitan siis: m...

  Osa I: Sudario Tohtori Elina Mäkinen katseli käsissään olevaa näyteputkea laboratorion hämärässä valossa. Turiinin käärinliinan DNA-näyte oli viimein heidän hallussaan – ei kopio, ei fragmentti, vaan ehjä solu, joka oli säilynyt kahden tuhannen vuoden ajan liinan kuiturakenteessa. "Kontaminaatio on poissuljettu?" hän kysyi assistentiltaan. "Kolme kertaa varmistettu," Riku vastasi. "Y-kromosomi on puhdas. Ja Elina..." hän piti tauon. "Se on erikoinen ." Tämä oli vuosi 2041. Kvanttisekvensointi oli tehnyt mahdolliseksi lukea DNA:ta atomitasolla. CRISPR-9 oli jo vanhentunut teknologia. Uusi työkalu, jonka Elina itse oli kehittänyt – GenoSynth – pystyi paitsi lukemaan myös ennustamaan geneettisiä ominaisuuksia, joita sekvenssit koodittivat, vaikka ominaisuudet eivät koskaan olisi ilmentyneet. Osa II: Poikkeama Y-kromosomin analyysi valmistui yöllä. Elina ei nukkunut. Näytöllä vilkkui raportti, jota hän luki yhä uudelleen. Tavalliset geen...

Suvi-Anne Siimes istui korkean, tummaksi lakatun pöydän ääressä Westminsterin hallintorakennuksessa, jonka käytävät näyttivät siltä kuin niitä olisi suunniteltu ensisijaisesti estämään tavallisia ihmisiä löytämästä ulos. Seinillä riippui muotokuvia miehistä, jotka olivat selvästi onnistuneet tekemään uran sanomatta koskaan mitään aivan täsmällistä. Vastapäätä istui Sir Humphrey Appleby, jonka ilmeessä yhdistyivät kohteliaisuus, hallinnollinen ylivalta ja hienovarainen epäluulo kaikkea sellaista kohtaan, mikä saattoi johtaa päätöksiin. ”Ministeri”, Sir Humphrey aloitti, vaikka Suvi-Anne ei ollut hänen ministerinsä, ”teologia on mitä suurimmassa määrin hallinnollinen kysymys.” Suvi-Anne kohotti kulmiaan. ”Luulin, että se liittyy Jumalaan.” ”Juuri siksi se on hallinnollinen kysymys”, Sir Humphrey sanoi vakavasti. ”Mikäli jokin asia liittyy Jumalaan, sen käytännön käsittely on ilman muuta annettava komitealle. Mieluiten pysyvälle komitealle. Väliraportilla.” ”Eikö teologiassa pitäisi kysyä...