Ymmärrän liikaa sellaista, johon en voi vaikuttaa
Nykyihmisen kummallinen tragedia on se, että hän voi ymmärtää koko maailman romahtamatta silti yhtään vähemmän oman tiskipöytänsä edessä. Hän voi tietää, miten demokratia haurastuu, miten uskonnollinen dogmatismi rakentuu, miten sosiaalinen media vahvistaa moraalista närkästystä ja miten suurvallat pelaavat strategisia pelejään. Samalla lattialla voi olla tavarakasa, sähköpostissa hoitamaton asia ja jääkaapissa tarve seuraavalle järkevälle aterialle. Tämä ei ole älykkyyden puutetta. Päinvastoin. Usein ongelma syntyy juuri siitä, että äly toimii. Se toimii liian hyvin asioissa, joihin sillä ei ole vipuvartta. On helppo erehtyä pitämään ymmärtämistä toimintana. Kun hahmottaa jonkin suuren yhteiskunnallisen, uskonnollisen tai moraalisen ilmiön, syntyy hetkellinen toimijuuden tunne. Maailma muuttuu selitettäväksi. Syntyy vaikutelma, että jokin on hallinnassa, koska se on jäsennettävissä. Mutta ymmärtäminen ja vaikuttaminen eivät ole sama asia. Kartta ei vielä siirrä kiveä, maksa laskua, jä...