Kun nuoret miehet pelasivat Afrikan tähteä, kirjasto näytti todelliset rajansa

Kirjaston pitäisi olla kansan olohuone. Paikka, jossa voi lukea, ajatella, istua hiljaa, pelata lautapeliä ja olla hetken ilman, että joku kysyy, kuuluuko juuri sinun olemassaolosi hyväksyttyjen asioiden listalle.

Siksi oli kummallista, että muutama nuori mies joutui poistumaan kirjastosta pelattuaan Afrikan tähteä.

He eivät rikkoneet ikkunoita. He eivät tukkineet liikennettä. He eivät liimanneet itseään lattiaan. He istuivat pöydän ääressä, avasivat vanhan lautapelin ja siirtelivät nappuloita kartalla, joka kuuluu suomalaiseen lapsuuteen yhtä arkisesti kuin mehukeitto, pulkka ja koulun kevätretki.

Mutta he olivat vääränlaisia nuoria miehiä.

Heidän virheensä ei ollut peli. Heidän virheensä oli se, että heidät oli jo valmiiksi päätetty vääriksi. Kun väärä ihminen tekee tavallisen asian, tavallinen asia lakkaa olemasta tavallinen. Lautapelistä tulee provokaatio. Hiljaisesta kokoontumisesta tulee turvallisuusuhka. Kirjastosta tulee kansan olohuone vain niille, joiden maailmankuva mahtuu henkilökunnan mukavuusalueelle.

Afrikan tähti on tietenkin peli, jonka kuvasto kantaa aikansa jälkiä. Se kertoo enemmän menneestä Suomesta kuin nykyisestä Afrikasta. Mutta juuri siksi sitä voisi pelata, katsoa, purkaa ja keskustella. Sivistysyhteiskunta ei synny siitä, että epämukavat symbolit piilotetaan kaappiin. Se syntyy siitä, että ihmiset kykenevät kohtaamaan ne ilman paniikkia.

Kirjasto olisi voinut tehdä sen, mitä kirjasto parhaimmillaan tekee: tarjota tilan, jossa myös väärin ajattelevat joutuvat istumaan samojen kirjojen, samojen pöytien ja samojen sääntöjen ääreen kuin muutkin. Se olisi ollut demokratian pieni harjoitus.

Sen sijaan syntyi rituaali. Ensin tunnistettiin paha. Sitten paha poistettiin. Lopuksi kaikki saivat hetken tuntea olevansa hyvän puolella.

Tämä on nykyajan helpoin moraalinen työ: ei tarvitse argumentoida, ei tarvitse kuunnella, ei tarvitse edes voittaa väittelyä. Riittää, että osoittaa ovea.

On mahdollista, että nämä miehet olivat paikalla provosoidakseen. Mutta sekään ei ratkaise asiaa. Julkisen tilan testi ei ole se, miten se kohtelee mukavia, harmittomia ja valmiiksi hyväksyttyjä kansalaisia. Testi on se, miten se kohtelee niitä, joiden ajatuksista emme pidä.

Kirjaston ei tarvitse muuttua minkään liikkeen kerhotilaksi. Sen ei tarvitse hyväksyä häirintää, uhkailua tai järjestäytynyttä rekrytointia. Mutta jos muutama ihminen pelaa lautapeliä, kynnys häätämiseen pitäisi olla korkeampi kuin epämukava tunne.

Sivistys ei ole sitä, että oikeat ihmiset saavat olla julkisessa tilassa. Sivistys on sitä, että myös väärät ihmiset saavat olla siellä, kunhan noudattavat samoja sääntöjä kuin muut.

Afrikan tähti jäi ehkä kesken. Mutta kesken jäi myös jotakin tärkeämpää: kyky erottaa teko ihmisestä, sääntörikkomus mielipiteestä ja julkinen tila omasta poliittisesta mukavuusalueesta.