Dialogin dyynit

  Vasemmistolaisessa ajattelussa toistuu yksi hämmentävä piirre: vastuun ja syyllisyyden erottaminen epäonnistuu järjestelmällisesti. Se ei ole yksittäisten ylilyöntien ongelma, vaan syvemmällä oleva normatiivinen vinouma, joka vaikuttaa tapaan, jolla politiikkaa perustellaan, moraalia jaetaan ja yhteiskunnallisia ilmiöitä tulkitaan. Lähtökohta on usein kunnianhimoinen. Halutaan ymmärtää, miten rakenteet, historia ja valtasuhteet vaikuttavat yksilöiden mahdollisuuksiin. Tämä on sinänsä perusteltua analyysiä. Ongelma syntyy, kun selitys alkaa korvata vastuun – ja vielä pahempaa, kun se alkaa tuottaa syyllisyyttä aivan eri perustein kuin teot. Vasemmistolaisessa moraalikehikossa vastuu siirretään herkästi yksilöltä rakenteille. Epäonnistuminen selitetään sosiaalisilla olosuhteilla, järjestelmällä tai historiasta periytyvällä epäreiluudella. Mutta samalla, paradoksaalisesti, syyllisyys ei katoa. Se vain vaihtaa kohdetta. Syyllisyys kiinnittyy ryhmäasemaan, identiteettiin tai oletet...

  Suomalaisessa arvokeskustelussa toistuu ilmiö, joka ansaitsee huomiota juuri siksi, että se usein jää nimeämättä. Kun esiin nousevat teemat kuten jooga, sukupuolineutraali avioliitto tai naispappeus, niitä vastustavat kannat kehystetään monissa konservatiivikristillisissä puheenvuoroissa osaksi laajempaa kulttuurista taistelua. Tämä ei sinänsä ole poikkeuksellista: arvot kilpailevat julkisessa tilassa, ja erilaiset maailmankuvat tuottavat väistämättä jännitteitä. Huomiota herättävää on kuitenkin se, millaisiksi vaihtoehdot tällöin rajataan. Keskustelussa asetetaan usein vastakkain kolme kokonaisuutta: perinteinen kristillinen arvomaailma, islam ja kommunismi. Implisiittinen viesti on, että jos tiettyjä konservatiivisia kristillisiä kantoja ei hyväksytä, seurauksena on joko islamisaatio tai jonkinlainen sosialistinen järjestelmä. Näin rakennettu asetelma ei ole analyyttisesti kestävä, mutta se on retorisesti tehokas. Tämä vaihtoehtojen harha kaventaa keskustelua kahdella tavall...

  Yksi politiikan ja yhteiskunnallisen keskustelun petollisimmista ilmiöistä on ideologia, joka kieltää olevansa ideologiaa. Kun jokin ajattelutapa esitetään tieteenä, faktana tai välttämättömyytenä, se vapautetaan normaalista kriittisestä tarkastelusta. Samalla kaikki vaihtoehdot leimataan ideologisiksi, tunnepohjaisiksi tai moraalisesti epäilyttäviksi. Tämä ilmiö näkyy erityisen selvästi nykyisessä vasemmistolaisessa puhetavassa. Kun esimerkiksi intersektionaalisia selitysmalleja tai identiteettipohjaisia yhteiskunta-analyysejä perustellaan, niihin viitataan usein “tieteenä” tai “tutkimustietona”. Käytännössä kyse on kuitenkin normatiivisista teorioista, joissa maailmaa tulkitaan ennalta valitun arvokehikon läpi. Se, mitä mitataan, miten ilmiöt rajataan ja millaisia johtopäätöksiä pidetään merkityksellisinä, ei ole arvovapaata. Samaan aikaan talouden sopeuttamista, julkisten menojen leikkaamista tai rakenteellisia uudistuksia kutsutaan ideologisiksi. Ikään kuin velkakestävyys,...

  On vaikea keksiä järkiperäistä selitystä sille, miksi suomalaisessa mediassa on viime viikkoina nähty tilanne, jossa rock-yhtyeen laulajaa tentataan kansalaisaloitteiden allekirjoittamisesta – samalla kun todellista poliittista ja taloudellista valtaa käyttävät henkilöt ohitetaan lähes olankohautuksella. Toni Wirtanen on yksityishenkilö, joka käyttää hänelle laissa taattua oikeutta osallistua suoraan demokratiaan. Hän ei päätä budjeteista, ei tee yrityskauppoja, ei ohjaa ulkopolitiikkaa. Silti toimittajat kokevat aiheelliseksi tivata häneltä, miten hän on voinut allekirjoittaa tietyn kansalaisaloitteen. Samaan aikaan Tytti Tuppurainen ei ole joutunut vastaavanlaiseen henkilökohtaiseen tenttiin Fortumin ja Uniperin miljardiluokan järjestelyn poliittisesta vastuusta. Kimmo Kiljunen Venäjä-yhteyksineen ei sekään ole ollut aggressiivisen, moraalisävytteisen kuulustelun kohteena. Tämä asetelma ei ole vain kummallinen. Se on journalistisesti ongelmallinen. Taloustieteilijän n...

  Kun valtiota tarkastellaan taloustieteilijän kylmällä katseella, yksi kysymys nousee yli muiden: millaisia kannustimia järjestelmä luo yksilöilleen? Venäjän tapauksessa vastaus on yhä selvempi ja yhä synkempi. Järjestelmä ei palkitse elämää, selviytymistä tai rationaalista riskien minimointia – vaan kuolemaa, uhrausta ja alistumista. Tuore kansainvälinen raportointi on nostanut esiin ilmiön, joka normaalissa valtiossa olisi käsitteellinen mahdottomuus: venäläiset sotavangit ja heidän perheensä pelkäävät kotiinpaluuta enemmän kuin vangitsemista. Joissakin tapauksissa vangit ovat pyytäneet, etteivät heitä vaihdettaisi takaisin Venäjälle, koska paluu merkitsee kuulusteluja, nöyryytystä, rangaistuksia ja usein suoraa palautusta rintamalle Tämä ei ole yksittäinen anekdootti, vaan looginen seuraus Venäjän lainsäädännöstä ja poliittisesta kulttuurista. Vuonna 2022 vapaaehtoinen antautuminen kriminalisoitiin. Käytännössä hengissä pysyminen voidaan tulkita rikokseksi. Sotilas, joka ei kuo...

  Antisemitismi ei ole vain historiallinen jäänne tai ääriliikkeiden tunnusmerkki. Se on ennen kaikkea ajattelun virhe , joka toistuu yllättävän helposti myös koulutetuissa ja poliittisesti aktiivisissa piireissä. Sen ydin ei ole viha sinänsä, vaan selittämisen helppous : monimutkainen maailma pelkistetään yhdeksi syylliseksi. Taloustieteessä tämä tunnistetaan huonoksi malliksi. Kun ilmiötä selitetään yhdellä muuttujalla, joka muka ohjaa kaikkea muuta, päädytään systemaattisesti virheellisiin johtopäätöksiin. Antisemitismi toimii täsmälleen näin. Se tarjoaa näennäisesti loogisen kertomuksen vallasta, rahasta ja vaikutusvallasta – mutta tekee sen empirian kustannuksella . Erityisen huolestuttavaa on, että antisemitismi naamioituu usein hyväksyttävään muotoon. Israelin politiikkaa saa ja pitääkin kritisoida, kuten minkä tahansa valtion toimia. Ongelma alkaa siinä vaiheessa, kun kritiikki lakkaa kohdistumasta päätöksiin ja alkaa kohdistua ihmisryhmään , tai kun juutalaisuus esitetä...

  1) Käsite ja peruslogiikka Sosialistinen keikahduspiste tarkoittaa talous-poliittista tilaa, jossa julkisen sektorin laajuus ja etuusjärjestelmien kattavuus ovat kasvaneet niin suuriksi suhteessa markkinaehtoiseen talouteen, että niiden merkittävä supistaminen muuttuu demokraattisesti lähes mahdottomaksi . Kyse ei ole yksittäisestä verosta tai etuudesta, vaan järjestelmän rakenteellisesta lukkiutumisesta . Taloustieteellinen ydin on kannustin- ja koordinaatio-ongelma: Hyödyt (etuudet, tulonsiirrot, suojatut menokohteet) ovat keskittyneitä ja näkyviä. Kustannukset (verot, velka, kasvun hidastuminen) ovat hajautuneita ja usein viivästyneitä. Tämä epäsymmetria synnyttää poliittisen vastarinnan kaikille leikkauksille, vaikka kokonaisuus olisi kestämätön. 2) Mekanismi: miten keikahduspiste saavutetaan Prosessi on tyypillisesti inkrementaalinen: Menojen ja etuuksien laajeneminen vastauksena yksittäisiin ongelmiin. Edunsaajien määrän kasvu yli puoluerajojen (”jokaisella on jotain p...