Dialogin dyynit

Olemme vuosisatoja eläneet siinä ylevässä uskossa, että ihminen on totuutta etsivä eläin. Olemme kuvitelleet, että jos meillä vain on tarpeeksi dataa, aikaa ja laskentatehoa, voimme saavuttaa ”perimmäisen totuuden” – sen suuren oivalluksen, joka selittää kaiken niukkuudesta sielunelämään. Mutta mitä jos koko perimmäisen totuuden käsite on vain kielellinen metafora? Mitä jos todellisuudessa emme etsi totuutta, vaan optimaalista kohtaa lopettaa ajattelu? Tervetuloa kognitiivisen terminaatiopisteen äärelle. Optimointia, ei valaistumista Kognitiivinen terminaatiopiste on tekninen nimi sille hetkelle, kun aivomme suorittavat hiljaisen ja pragmaattisen luovutusvoiton. Se ei ole merkki tyhmyydestä, vaan päinvastoin: se on merkki korkeasta resurssien hallinnasta. Aivot ovat kallis elin ylläpitää. Ne kuluttavat valtavasti energiaa, ja jokainen sekunti, jonka käytämme syvälliseen pohdintaan, on pois välittömästä toiminnasta ja eloonjäämisestä. Terminaatiopiste saavutetaan silloin, kun uuden tied...

Kansainvälisen politiikan idealismilla on taipumus särkyä realismin kiviseinään. Vuosikymmeniä uskoimme, että keskinäisriippuvuus ja kauppasuhteet sitoisivat valtiot toisiinsa tavalla, joka tekisi sodasta mahdottomuuden. Tänään Euroopassa vallitsee kuitenkin tila, jossa rauhaa ei ylläpidetä pelkillä sopimusasiakirjoilla, vaan pelotteella – strategisella laskuopilla, jota kutsutaan deterrenceksi. Deterrence-teorian ydin on yksinkertainen, jopa brutaali: on luotava tilanne, jossa hyökkäyksestä koituvat kustannukset ylittävät siitä saatavat hyödyt. Jotta tämä laskutehtävä kääntyy hyökkääjän kannalta tappiolliseksi, pelotteen on perustuttava kolmeen pilariin: kyvykkyyteen, uskottavuuteen ja viestintään. Kyvykkyys: Enemmän kuin pelkkää rautaa Suomen keskustelu Ottawan miinakieltosopimuksesta irtautumisesta ei ole tunneperäistä kaipuuta menneeseen, vaan puhtaasti kyvykkyyteen liittyvä kysymys. Pelote vaatii konkreettisia työkaluja. Jalkaväkimiina ei ole pelkkä ase; se on hyökkääjän logistiik...

1. Johdanto Keskustelu median puolueellisuudesta keskittyy usein yksittäisiin juttuihin, otsikointiin tai toimittajien poliittisiin asenteisiin. Tällainen tarkastelu jää kuitenkin pintatasolle. Analyyttisesti hedelmällisempää on tarkastella median rakenteellista sokeutta : sitä, miten instituutiot, kannustinrakenteet ja ammatilliset normit ohjaavat havaintokykyä riippumatta yksilöiden intentioista. Rakenteellinen sokeus ei tarkoita tietoista ideologista projektia, vaan systemaattista vinoumaa, joka syntyy institutionaalisista rakenteista. 2. Markkinarakenteet ja keskittyminen Suomen mediakenttä on kansainvälisesti vertailtuna keskittynyt. Keskeisiä toimijoita ovat esimerkiksi Sanoma , Yleisradio , Alma Media ja Keskisuomalainen . Keskittyneisyys ei automaattisesti tarkoita sisällöllistä yhdenmukaisuutta. Kuitenkin: Toimittajien koulutuspolut ovat samankaltaisia. Uutisagenda rakentuu osin keskinäisen viittausverkoston kautta. Kilpailu kohdistuu samoihin yleisösegmentteih...

Poliittinen keskustelu ei useimmiten kaadu faktoihin vaan sanoihin. Erityisesti sanat rasismi ja sionismi ovat esimerkkejä käsitteistä, joiden merkitys ei ole vakio vaan kontekstisidonnainen. Kun niiden semantiikkaa ei erotella, seurauksena on helposti polarisaatio. 1. Rasismi: normatiivinen ydin ja laajeneva käyttö “Rasismi” on alun perin viitannut oppiin, jossa ihmiset jaetaan biologisiin rotuihin ja arvotetaan hierarkkisesti. Nykykeskustelussa sanaa käytetään laajemmin viittaamaan myös rakenteellisiin eriarvoisuuksiin, kulttuuriseen syrjintään tai jopa epäsuoriin vaikutuksiin. Tässä on semanttinen ongelma: Kapea määritelmä viittaa eksplisiittiseen rotuhierarkiaan. Laaja määritelmä voi sisältää politiikkatoimia, jotka johtavat erilaiseen kohteluun ryhmäidentiteetin perusteella, riippumatta motiivista. Kun keskustelijat käyttävät eri määritelmiä tiedostamatta sitä, he puhuvat toistensa ohi. Toinen kiistää rasismin olemassaolon, koska ei näe biologista rotuoppia. Toinen...

  Suomalaisessa mielenmaisemassa hiljaisuus on perinteisesti ollut kultaa, ja turha lätinä on katsottu joko epärehellisyydeksi tai merkiksi orastavasta mielenterveysongelmasta. Meillä on pitkä historia ”asialinjalla” pysymisestä. Jos ei ole asiaa, ei avata suuta. Siksi fatiaattinen viestintä – eli puhe, jonka ainoa tarkoitus on pitää yllä sosiaalista yhteyttä – kohtaa Suomessa usein epäluuloisen vastaanoton. Kun tuntematon toivottaa bussipysäkillä hyvää ystävänpäivää tai naapuri kommentoi sateista marraskuuta, monen suomalaisen sisäinen prosessori menee jumiin. ”Miksi tuo puhuu minulle? Mitä se haluaa? Miksi se toteaa itsestäänselvyyksiä säästä?” Hissin kauhu ja sanaton sopimus Suomalainen fatiaattinen viestintä on perinteisesti ollut äärimmäisen säästeliästä. Se on se lyhyt nyökkäys, jolla kuitataan toisen olemassaolo ilman, että kumpikaan joutuu sitoutumaan keskusteluun. Se on kielen minimiannos, jolla vältetään sosiaalinen konflikti. Nykypäivän pirstaloituneessa maailmassa tämä...

 Tämä teksti perustuu syvätutkimukseen verkkosivusta: https://puolustajanpolku.fi/ Tiivistelmä Raamattu on Jumalan ilmoitus; siksi Jeesuksen sanat eivät ole mielipiteitä vaan Jumalan totuutta, joka kutsuu kuulijaa parannukseen, uskoon ja kuuliaisuuteen. Jeesus on Jumalan Poika, ja hänen ylösnousemuksensa on historiallinen tapahtuma; tästä seuraa, että hänen sanansa määrittävät sekä elämän suunnan että ihmisen iankaikkisen kohtalon. Ontologinen perusta Lähtökohta on kirkas: Jeesus ei ole ensisijaisesti esimerkki tai opettaja muiden joukossa, vaan hän on Jumalan Poika, todellinen Jumala ja todellinen ihminen. Hänessä Jumala tulee lähelle, ei pelkkänä ajatuksena vaan lihaksi tulleena Todellisuutena. Hän on samaan aikaan nöyrä ja majesteettinen: syntyy ihmisenä, elää ihmisten keskellä, koskettaa sairaita, paljastaa sydämen ja käskee luontoa. Hänen identiteettinsä ei synny kansan odotuksesta eikä seuraajien toiveista, vaan Jumalan omasta teosta ja tarkoituksesta. Jeesuksen persoona kant...

  Metafysiikka kuulostaa viattomalta. Se on oppi todellisuuden perusrakenteesta: mitä on olemassa, mikä on perimmäistä, mikä on välttämätöntä. Mutta käytännössä metafysiikka ei ole vain maailmankuvaa – se on identiteetin rajaviiva. Ihminen ei yleensä puolusta metafysiikkaa siksi, että olisi tehnyt rauhallisen vertailun eri ontologioiden välillä. Hän puolustaa sitä, koska se määrittää, kuka hän on. Metafysiikka identiteettirakenteena Ajatellaan kahta vastakkaista perusnäkemystä: Todellisuus on pohjimmiltaan aineellinen. Todellisuus on pohjimmiltaan hengellinen. Näiden välillä ei ole kyse vain teoriasta. Ne rakentavat täysin erilaisen käsityksen: ihmisen arvosta moraalin perustasta kärsimyksen merkityksestä kuoleman luonteesta Kun metafysiikka muuttuu eksistentiaaliseksi ankkuriksi, sen kyseenalaistaminen ei ole enää neutraali akateeminen teko. Se on identiteettiuhka. Tässä kohdin keskustelu ei enää liiku argumenttien tasolla vaan suojamekanismien tasolla. Klassinen esimerkki: välttä...